Khanda on sikhiläisyyden symboli. Siinä on kaksiteräinen miekka ja kaksi tikaria.[1]
Sikhiläisyys on 1500-luvulla alkunsa saanutintialainenuskonto. Sikhi uskoo yhteenjumalaan ja kymmenengurun opetuksiin, jotka on kerrottu sikhien pyhässä kirjassaGuru Granth Sahibissa. Sikhismillä on noin 25 miljoonaa kannattajaa, ja se on viidenneksi suurin uskonto maailmassa.lähde?
Sikhiläisyyden perustanutNānak (1469–1538) syntyihindulaiseen perheeseen. Ollessaan lähes 30-vuotias Nānak sai ilmestyksen, jonka johdosta hän jätti vanhan elämänsä taakse ja alkoi matkustella. Matkusteltuaan noin 20 vuoden ajan hän sai viljelymaata Keski-Punjabista ja perusti paikalleKartārpurin kaupungin. Vasta täällä hän tuli varsinaisesti tunnetuksi nimelläGuru Nānak. Kaupungissa hänen seuraajansa eli sikhit alkoivat elää hänen uskonnollisten opetustensa mukaan. Niihin kuuluivat muun muassarukoilu kolme kertaa päivässä ja yhteisölliset keittiöt (langar), joissa hindulaisuudesta poiketen kaikki sikhit syövät samassa tilassa yhdenvertaisuuden osoituksena. Guru Nānak myös kirjoittigurmukhī-kirjoitusjärjestelmällä joukonhymnejä, joista tuli sikhiläisyyden pyhän teoksenAdi Granthin ydin. Kuollessaan vuonna 1539 Guru Nānak nimitti seuraajakseenGuru Angadin ja loi näin gurujen linjan, joka jatkui aina kymmenennen gurunGobind Singhin kuolemaan saakka vuonna 1708.[2]
1500-luvun loppuun mennessä sikhiläisyys oli kasvanut siten, että aluetta hallinnutislamilainenSuurmogulien valtakunta alkoi pitää liikettä uhkana. Tämä johti viidennen GurunArjan Devin teloitukseen vuonna 1606. Arjan Devin teloituksen jälkeen sikhit julistivat tätä guruna seuranneenGuru Hargobindin paitsi uskonnolliseksi, myös maalliseksi hallitsijakseen. Hänen johdollaan sikhit jättivät Punjabin ja asettuivatHimalajan aluskukkuloille, jossa he pysyivät 1600-luvun ajan.Guru Tegh Bahadurin yritykset luoda sikhiyhteisö uudestaan Punjabiin päättyivät hänen teloitukseensa vuonna 1675. KymmenesGuru Gobind Singh loi ajatuksenkhālsā rājn eli Jumalan kuningaskunnan perustamisesta. Gobind Singhin muihin uusiin opetuksiin kuului viiden K:n sääntö, joka viittaa leikkaamattoman tukan (kes), kamman (kanghā), miekan (kirpā), teräksisen rannekorun (karhā) ja pitkien housujen (kachhā) pitämiseen.[2] Kuollessaan Gobind Singh katkaisi gurujen linjan nimetessään ennen kuolemaansa gurujen edustajaksi hymnien kokoelmanGuru Granth Sahibin.[3]
Khālsā rāj -ajatuksen innoittamana sikhit aloittivat sodan vallatakseen Punjabin, jonka he lopulta valloittivatkinRandžit Singhin (1780–1839) johdolla perustaenSikhivaltion. Kuningaskunnan perustamisen jälkeen sikhien keskuudessa syntyi käsitys heistä erityisenä ryhmänä ja tämän takia paikallisten käännyttäminen sikhiläisyyteen kiellettiin. Sikhit olivatkin hallitsemassaan Punjabissa pieni vähemmistö, mutta heidän onnistui pysyä vallassa lähinnä sotilastaitojensa avulla. Randžit Singh kuoli vuonna 1839, mistä seurasi poliittinen epävakaus kuningaskunnassa. Tätä hyväksi käyttäneetbritit valtasivat Punjabin vuonna 1849.[2]
Sikhien kuningaskunnan kaaduttua he alkoivat tehdä läheistä yhteistyötä brittien kanssa, jotka puolestaan värväsivät sikhejä armeijaan ja poliisivoimiin. 1800-luvun loppupuolella syntyiSingh Sabhā -liike, joka pyrki levittämään tietoa oikeaksi näkemästään sikhiläisyydestä ja sen historiasta käyttäen hyväkseen lehdistöä. Liike myös vakuutti britit siitä, että sikhejä tuli kohdella omana poliittisena yhteisönään Intiassa. Ajatus itsenäisestä sikhivaltiosta nousi jälleen, kun Punjabin jakamisestaPakistanin ja Intian välillä alettiin neuvotella ennen vuotta 1947, jolloin maat itsenäistyivät. Sikhien pieni osuus alueen väestöstä teki kuitenkin suunnitelman mahdottomaksi. Itsenäisessä Intiassa on vaikuttanut sikhienAkālī Dal -puolue, jonka vaikutuksesta perustettiin IntianPunjabin osavaltio, jonka nykyisten rajojen sisällä sikhit ovat enemmistö. Sikhien suhteet keskushallinnon kanssa eivät ole aina olleet hyvät.Sant Jarnail Singh Bhindārnwalen (1947–84) perustama Khālistān-liike ajaa itsenäistä sikhivaltiota ja tämä on johtanut yhteenottoihin keskushallinnon kanssa. Vaikka suurin osa sikheisä asuu edelleen Punjabin alueella, heistä arviolta 10 % on muuttanut muualle maailmaan.[2]
Sikhiläisyyden kymmenen gurua 1800-luvun lopulta peräisin olevassa maalauksessa. Joukossa ovat myös Guru Nanakin muusikkotoverit Bhai Mardana ja Bhai Bala.
Gurut ovat sikhien uskonnollisia johtajia.Guru Granth Sahibiin on koottu ensimmäisten kymmenen gurun tärkeimmät kirjoitukset. Sikhien mukaan gurut saivat innoituksensa jumalalliselta hengeltä.[1] Kymmenen gurua ovat:[4]
Pyhä kirjaSri Guru Granth Sahib on sikheille yhdestoista ja elävä opettaja.[5] Kirjassa on kirjoituksia sikhiguruilta sekä hindu- ja muslimipyhimyksiltä. Suuri osa kirjoituksista kertoo palvovasta rakkaudesta Jumalaan. Niissä kuvaillaan myös ihmisen kietoutumista maallisten harhojen kahleisiin sekä vapautuksen saavuttamista Jumalan armon kautta.
Sikhiläisyys syntyi hindujen asuttamassa ja muslimien hallitsemassa Intiassa, ja siinä on piirteitä sekä hindulaisuudesta että islamista. Yleisesti ottaen sikhien jumalkäsitys tulee enimmäkseen islamista ja ihmiskäsitys hindulaisuudesta. Sikhien käsitys ihmisten vaikeuksien ratkaisuista tulee kummastakin uskonnosta.[1]
Sikhit uskovat yhteen Jumalaan. Hän on kaiken luoja, ja vain häntä palvotaan ja totellaan. Sikheillä ei ole Jumalalle erityistä nimeä.Guru Nānak käytti Jumalasta nimitystäSat Nam, ’tosi nimi’. Sikhit eivät teejumalankuvia.[1]
Sikhien mukaan maailma on hyvä, koska se on Jumalan luoma. Sikhit pitävät maailmaa kuitenkin harhana ja välivaiheena, ja vain Jumalalla on ikuinen luonto.[1]
Sikhien mukaan ihmisen olemassaolo onsamsaran,jälleensyntymisen kiertokulun ylin aste. Vain tässä ihmisvaiheessa voi katkaista jälleensyntymisen kehän. Elämää säätelevätkarman lait: hyvät teot palkitaan ja pahoista teoista tulee rangaistus.[1]
Ihmisten kuuluu antaa Jumalalle kaikkein tärkein, eli rakastava omistautumisensa. Elämä kuuluu kuitenkin elää todellisessa maailmassa.[1] Eristäytyminen yhteiskunnasta ei ole suotavaa uskonnolliselle ihmiselle. Ihanteellisen sikhin tulisi tehdä ahkerasti työtä, jakaa osa tuloistaan köyhille tai muuhunhyväntekeväisyyteen sekä muistaa Jumalaa joka hetki.[6]
Sikheille kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, eivätkä sikhit noudatakastijärjestelmää.[1]
Sikhien viisi pahetta ovat himo, viha, ahneus, maallinen kiintymys ja ylpeys. Viisi hyvettä ovat totuus ja rehellisyys, tyytyväisyys ja kärsivällisyys, myötätunto, nöyryys ja rakkaus.[1]
Kultainen temppeli on sikhien tärkein uskonnollinen rakennus. Sen keskipiste on pyhä kirjaGuru Granth Sahib.[1]
Rituaalit eivät ole sikheille tärkeitä. Jo Nānak piti rituaalejataikauskoisuutena. Nykyisinkään sikhit eivät käytä esimerkiksiamuletteja tai teepyhiinvaelluksia. He eivät myöskään saa syödä islaminuskon edellyttämäähalal- tai juutalaistenkošer-lihaa eli uskonnollisesti ”sallittua” lihaa, koska sekin liittyisi tarpeettomaan rituaaliin.[1]
Sikhien juhlapäivät noudattelevat tärkeimmiltä osiltaan hindujen juhlakalenteria. Sikhit ottivat vuonna 1999 käyttööngregoriaanisen kalenterin ja nimesivät vuoden 1999 omassa ajanlaskussaan vuodeksi 531. Sikhien tärkeimmät juhlat ovat huhtikuinen uuden vuoden juhlavaisakhi, myöhäissyksyn valojuhladiwali, ja tärkeisiin guruihin liittyvätgurpurab-juhlat.[1]
Sikhien tärkeimmässä kirjassaGuru Granth Sahibissa on 31 osaa, joissa on useita hymnejä. Kirja sijoitetaan kunniapaikalle kalliiden koristeiden keskelle, ja päivisiin se otetaan esiin seremonioita varten. Kirjaa kanniskellaan kunnioittavasti häissä, syntymäpäivillä ja muina merkkipäivinä.Akhand Path tarkoittaaGuru Granth Sahibin lukemista alusta loppuun noin 48 tunnin aikana.[1]
Jotkut sikhit lukevat joka aamu ääneenJapjin,Guru Granth Sahibin ensimmäisen kappaleen. Joskus kirja avataan sattumanvaraisesta kohdasta, ja sivun ensimmäinen hymni luetaan.[1][7]
Sikhien häät meneillään.
Sikhit ovat yksiavioisia. Uskonnollinen avioero on kiellettyä, mutta siviiliero on sallittu. Häät voidaan pitäägurdwarassa tai jossain muualla, kunhan siellä onGuru Granth Sahib, jonka edessä pari vihitään ja jonka lauluja seremoniassa lauletaan.[1]
Lapsen syntymän jälkeen sikhivanhemmat ja lapsen sukulaiset suorittavat nimenantoseremonian. Rukousten jälkeenGuru Granth Sahib avataan sattumanvaraisesta kohdasta, ja avautuneen sivun ensimmäisestä kirjaimesta tulee myös lapsen nimen ensimmäinen kirjain. Khalsa-perinnettä noudattavan perheen lapsi kastetaan murrosiän alussa ja otetaan mukaan uskonyhteisöön. Seremoniaan kuuluuGuru Granth Sahibin lukua sekä sokeriveden nauttimista ja pirskottelua.[1]
Sahaj Path tarkoittaaGuru Granth Sahibin lukemista kymmenen päivän ajan kuolemantapauksen jälkeen. Vainajan kuolemaa ei kuulu surra ääneen, sillä sikhit pitävät kuolemaa normaalina ja välttämättömänä sielunvaelluksen osana. Vainajatpolttohaudataan, mikä tapahtuu Intiassa perinteiseen tapaan hautaroviolla.[1]
Sikhit torjuvat hindulaisuuden käytännöt, joissa lesket poltettiin miesvainajiensa mukana ja tyttövauvoja surmataan. He torjuvat myös muslimienmoniavioisuuden ja naisten verhoamisen. Sikhien mukaan naiset ovat miehiin nähden tasa-arvoisia tai täydentäviä, ja naisille kuuluvat periaatteessa samat oikeudet kuin miehillekin niin uskonnollisissa rituaaleissa, avioliitossa, koulutuksessa, perimisessä kuin johtajuudessakin.[1]
Sikhimiehet ottavat sukunimekseen Singh, ’leijona’, ja naiset sukunimekseen Kaur, ’prinsessa’ tai ’naarasleijona’.[1]
Sikheiltä on kielletty hiusten leikkaaminen,alkoholi jatupakka, aviorikos ja rituaalisesti teurastetun eläimen lihan syöminen.[1]
Sikhit kantavat yllään ”viittä K:ta”, joilla on tietty symbolinen merkitys:[8][1]
Leikkaamattomat hiukset (kes), jotka muistuttavat alistumisesta Jumalan tahtoon. Sikhimiehet kasvattavat pitkän tukan japarran, ja peittävät päänsäturbaanilla.
Puinen kampa (kangha). Se muistuttaa puhtaudesta, ja sitä käytetään pitkien hiusten kampaamiseen.
Seremoniallinen tikari (kirpan). Se symboloi taistelua totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta sekä muistuttaa sikhiä heikompien suojelusta
Rautainen tai teräksinen rannerengas (karha). Se muistuttaa hyvien tekojen tekemisestä, kuvastaa yhteyttä Jumalaan, ja on myös toiminut käden suojana taisteluissa.
Puuvillaiset alushousut (kachha), jotka symboloivat itsekuria.
Kes (tai kesh) tarkoittaa hiusten ja parran kasvattamista.
Kangha-kampa.
Kachha-housut.
Kirpan-tikari ja karha-rannerengas sikhimiehen yllä.
Kiistanalaiset kysymykset ratkaistaan ensisijaisesti punjabilaisessaAkal Takhtissa, joka on sikhien sosiaalinen ja poliittinen keskus. Sen päätökset sitovat kaikkia sikhejä. Kaikkiaan Takhteja on Punjabissa viisi.[1]
Sikhiläisyys jaetaan useisiin alaryhmiin. Useimmat kuuluvatkhalsa-perinteeseen. Jotkut sikhit kuitenkin saattavat ajaa partansa, jättää turbaanin pois sekä torjua khalsaan liittyvän sotaisan puolen. Khalsat kutsuvat näitä sikhejäsahajdhareiksi. Muut sikhiryhmät ovat melko pieniä. Jotkin niistä seuraavat eläviä guruja. Myös khalsan sisällä on jakolinjoja, esimerkiksi uudistusmielisten ja traditionalistien välillä. Punjabissa sikhejä jakaa suhtautuminen itsenäisen Punjabin valtion tavoitteluun poliittisin tai sotilaallisin keinoin.[1]
↑Duggal, K. S.: Sikh Gurus, Their Lives & Teachings. New Delhi: Vikas Publishing House, 1989. ISBN 0-89389-106-1(englanniksi)
↑Hirvi, Laura: Identities in Practice. A Trans-Atlantic Ethnography of Sikhs in Finland and California. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2013. (englanniksi)
.jpg)
.JPG)
