Siipiratasalus on konevoimalla toimivalaiva, jossa vetolaite muodostuu yhdestä tai kahdesta siipirattaasta.
Ennenpotkurin keksimistä ja yleistymistähöyryalukset varustettiin siipirattailla.Suomalaisissa laivoissa rattaat sijaitsivat yleensä laivan molemmilla kyljillä rungon keskikohdalla. VarsinkinAmerikan jokiliikenteessä on käytetty myös yhdellä aluksen perässä sijaitsevalla rattaalla varustettua alustyyppiä.
Suomen ensimmäinen siipiratasalus ja samalla Suomen ensimmäinen höyrylaiva oliNils Ludvig ArppenKiteenPuhoksessa rakennuttamas/s Ilmarinen, joka teki neitsytmatkansa 10. elokuuta 1833. Viimeisin Suomessa valmistunut siipiratashöyry olis/s Koita, joka rakennettiin vuonna 1905.
Nykyisin Suomessa on matkustajaliikenteessä muutamia uusia siipiratasaluksia. Ensimmäinen uusista oliKeurusselällä liikennöiväM/S Elias Lönnrot, joka on samannimisen höyrylaivan ulkoasureplika. Lönnrot aloitti liikennöinnin vuonna 1986. Alus on ”aito” siipirataslaiva. Sen dieselkoneisto pyörittää sähkögeneraattoreita ja molemmilla siipirattailla on omat sähkömoottorit. Paitsi työntövoima, myös ohjaus toimii siipirattaiden avulla. Aluksessa ei siis ole potkuria eikä peräsintä.[1]
Viimeinen Suomessa säilynyt aito siipirataskauden alus oliS/S Lahtis, joka romutettiin toukokuussa 2024.[2]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaSiipiratasalusWikimedia Commonsissa