Siglo de Oro (Kultainen vuosisata) tarkoittaaEspanjan taiteiden ja tieteiden kultakautta 1500-luvun taitteesta 1600-luvun puoliväliin. Aikakausi kattaa siirtymävaiheenrenessanssistabarokkiin ja Espanjan imperiumin huippuvaiheen. Sen alkamisvuodeksi on toisinaan määritelty 1492, jolloin ilmestyiAntonio de Nebrijan teosGramática del Castellano, toisinaan taas 1547, jolloin syntyiMiguel de Cervantes Saavedra. Päättymisvuodeksi mainitaan 1645, jolloin kuoliFrancisco de Quevedo, tai 1681, joka onPedro Calderón de la Barcan kuolinvuosi.[1]
Kultaisen vuosisadan keskuksia olivatSevilla,Madrid,Toledo,Valencia,Valladolid jaZaragoza.[2]
Espanjaa hallitsi kultaisen vuosisadan aikanaHabsburgin suku, jonka valtakauden alussa Espanjan imperiumi laajeni ja kukoisti. Suvun viimeisten kuninkaiden aikana sodat alkoivat murentaa imperiumia.[1]
Termin Siglo de Oro kehitti Luis José Velázques. Ensimmäisen kerran se mainitaan hänen tutkimuksessaanOrígenes de la poesía castellana, joka julkaistiin 1754.[2]
Kultaisen vuosisadan merkittäviä kirjailijoita olivat muun muassaMiguel de Cervantes,Antonio de Guevara,Mateo Alemán jaLope de Vega.[3][2]
Merkittäviä säveltäjiä olivat muun muassaCristóbal de Morales,Tomás Luis de Victoria jaAntonio de Cabezón.[4][5][6]
Merkittäviä taidemaalareita olivat muun muassaEl Greco,Diego Velázquez jaBartolomé Esteban Murillo.[7][8][9]
Kultaisen vuosisadan huomattavimpia arkkitehteja oliJuan de Herrera, jonka merkittävin työ onReal Monasterio de San Lorenzo de El Escorial.[10]