Sigismund II (Sigismund II August); (1. elokuuta1520 –7. heinäkuuta1572) oli Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas vuosina1548–1572. Hän oliJagellon dynastian viimeinen hallitsija ja kuoli lapsettomana. Sigismundin sisar oliKatariina Jagellonica, josta tuli Ruotsin kuningatar.
Sigismund jatkoi isänsä politiikkaa ja tukeutui voimakkaaseen ylimystöön. Sota Venäjää vastaan kävi kalliiksi, joten Sigismund tarvitsi verotuloja. Hänen valtakaudellaan perustettiin vakinainen armeija, uusittiin verotusjärjestelmä ja määriteltiin valtakunnallinen mittajärjestelmä. Hän muutti Puolan ja Liettuan valtioliiton personaaliunionista todelliseksi liittovaltioksi. Molemmilla osilla oli oma hallinto, lait, armeija ja valtionkassa, mutta yhteiset hallitus, parlamentti elisejm ja ulkopolitiikka.[1]
Puolan kuningas Sigismund II kuningattarensa, Barbara Radziwiłłin kuolinvuoteella. Józef Simmlerin maalaus vuodelta 1860.
Sigismundin romanttinen, mutta traaginen rakkaustarinaBarbara Radziwiłłin (Barbora Radvilaitė) kanssa on kiehtonut taiteilijoita, kirjailijoita ja elokuvantekijöitä sekä Puolassa että Liettuassa. Tarina sijoittuu aikaan, jolloin Sigismund oli Liettuan ruhtinas ja Puolan kruununprinssi, ja vietti loistokasta elämääVilnassa. Hän oli naimisissa keisariFerdinand I:n ja Böömin ja Unkarin prinsessa Anna Jagellon (1503–1547) vanhimman tyttären, Itävallan prinsessa Elisabetin (1526–1545) kanssa, joka kuoli jo kolmantena avioliittovuonna.[1]
Sigismund rakastui kauniiseenBarbara Radziwilłłiin, jota hänen äitinsä tai puolalaiset eivät hyväksyneet. Sigismund ja Barbara menivät naimisiin. Sigismundista tuli isänsä kuoltua kuningas ja hän vaati Barbaran kruunattavaksi kuningattareksi. Barbara kuitenkin kuoli pian kruunajaisten jälkeen.[2]
Kolmas puoliso oli ensimmäisen puolison nuorempi sisar,Mantovan herttua Francesco III:n leski, Itävallan prinsessa Katariina (1533–1572), joka oli keisariFerdinand I:n ja Böömin ja Unkarin prinsessa Anna Jagellon (1503–1547) viides tytär.