Alueellinen BKT (2013): 2 160,2 mrd.CNY[2] (eli 3,4 % Kiinan BKT:stä) jaasukasta kohti 90 092 CNY (noin 10 793 EUR[3][4] eli 215 % Kiinan keskiarvosta)[5] Kansallinen kirjaintunnus: SH[6] ISO 3166-2 -tunnus: CN-31
Shanghai (kiin.:上海;pinyin:Shànghǎi[ʂâŋ.xàɪ]ⓘ(ohje),shanghainkiinaksi[z̻ɑ̃²² he̞⁴⁴]; vanha suom. latinaistusŠanghai[6]) onKiinan suurin ja samalla maailman suurin kaupunki asukasluvultaan, jos metropolialuetta ei lasketa mukaan, ja yksi Kiinan neljästämaakuntatasolla itsehallinnollisesta kunnasta. Shanghai on yksi Kiinan tärkeimmistä taloudellisista keskuksista ja yksi maailman suurimmista satamista. Kaupungin taloudellinen kehitys on ollut erityisen nopeaa 1990-luvulta lähtien. Shanghai avattiin ulkomaalaiselle kaupalle 1800-luvulla, ja sen teollisuus on kehittynyt etenkinkommunistien noustua valtaan vuonna 1949. Vuoden 2016 lopulla kaupungissa asui arviolta 24 197 000 asukasta.
Kaksimerkkiä sanassaShanghai tarkoittavat kirjaimellisesti ’ylös/yläpuolella’ ja ’meri’. Tämän nimen kaupunki saiSong-dynastian aikana noin vuonna 1075,[6] jolloin joen luona oli jo kalastajakylä nimeltä Shanghai. On epäselvää, mistä nimi tuli ja miten se tulisi tulkita, vaikka kirjallisuus esittää yleensä ajatusta ’meren päälle’ tai ’paikka laajan vesialueen yläosassa’. Kiinaksi Shanghai lyhennetäänHù (滬 tai 沪) jaShēn (申)(mm.[6]).
Shanghai sijaitseeJangtsejoen suun jaHangzhounlahden välissäItä-Kiinan meren rannikollaKiinassa. Kaupungin alue rajoittuu pohjoisessa ja lännessäJiangsun maakuntaan ja lounaassaZhejiangin maakuntaan. Hallinnollisesti Shanghain alue käsittää varsinaisen kaupungin alueen, sen lähistön esikaupunkialueet sekä ympäröivää maaseutua.[7] Shanghaihin hallinnollisesti kuuluvan alueen pinta-ala on 6 341 km², ja sen ydinosalla on kokoa noin 2 057 km². Alueesta yli 300 km² on tiheästi rakennettua ja asuttua.[8]
Kaupunkiin kuuluu useita saaria Jangtsejoella ja Itä-Kiinan merellä. Suurin saarista on 1 267 km² kokoinenChongming Jangtsen suulla. Mantereen puoleinen osuus on matalaa suistotasankoa, jota halkovat lukuisat kanaalit ja vesiväylät, joita pitkin kaupunki on yhteydessä myösTaijärveen lännessä.[7] Kaupungin läpi virtaavaHuangpujoki on myös sen pääasiallinen veden lähde. Huangpujokeen laskeeWusongjoki, joka on puolestaan merkittävä kulkureitti sisämaahan. Molempien jokien vedenlaatua heikentävät teollisuus- ja kotitalousjätevedet sekä laivojen jätevedet. Kaupungilla on ollut myös ongelmiailmansaasteiden jamelusaasteen kanssa.[7]
Shanghain vanhankaupungin muuri ja näkymä merelle maalauksessa 1600-luvulta.Nanjing Lu eli Nanjingin tie kansainvälisessä siirtokunnassa oli siirtomaavallan symboli ja kaupungin kaupankäynnin keskus.Shanghai Pudong
Joihinkin muihin Kiinan kaupunkeihin verrattuna Shanghai on muodostunut verrattain myöhään. Ennen 1000-lukua alue tunnettiin nimillä Shen tai Hudu. Se oli harvaan asuttua aluetta, ja sen kehitystä hidasti suistotasangon suojattomuus. Paikalliset harjoittivat lähinnä kalastusta.Song-dynastian aikana Taijärvellä Shanghaista länteen alettiin harjoittaa maataloutta vedestä vallatuilla suojaisemmilla alueilla, mikä johti taloudelliseen kehitykseen. Lisäksimongolit aiheuttivat suuren muuttoliikkeen pohjoisesta etelään. Shanghailla oli hyvä syvän veden satama ja paikalle perustettiintulliasema 1000-luvun alussa. 1200-luvulla Shanghaista tehtiin Jiangsun maakuntaan kuulunut piirikunta. Alueella alettiin myös viljellä menestyksekkäästipuuvillaa, jonka viljelyyn käytettiinMing-dynastian valtakaudella 70 % koko Shanghain maatalousalueesta. 1700-luvulla noin 20 000 henkilöä työllistyi alueen puuvilla- jasilkkikehräämöissä.[7]
Ensimmäinen oopiumisota päättyiNanjingin sopimukseen vuonna 1842. Tätä seurasi vielä täydentävä sopimus vuonna 1843, jollaQing-dynastia avasi Shanghainbrittiläisille kauppiaille. Muut länsimaat alkoivat pian vaatia brittien kaltaisia oikeuksia, mikä johtiShanghain kansainvälisen siirtokunnan perustamiseen hieman vanhasta kaupungista pohjoiseen. Alueesta tuli nopeasti valtio valtion sisällä, ja Shanghain kehitys sai sille ominaisia länsimaalaisia piirteitä.[8] Alueella toimivat alun perin brittiläiset,ranskalaiset jaamerikkalaiset sekä vuoden 1895Shimonosekin sopimuksen jälkeen myösjapanilaiset. Kaupungin kehitykseen vaikutti myös kilpailevan satamanKantonin eristysTaiping-kapinan aikana 1850–1864. Sodan takia britit hankkivat itselleen oikeudet purjehtia Jangtsea pitkin ja joesta muodostui tärkeä kauppareitti Kiinan sisämaahan. Vuoteen 1860 mennessä Shanghaista oli tullut Kiinan johtava satama, jonka kautta kulki noin 25 % maan koko meriteitse kulkevasta viennistä ja tuonnista.[7]
Shanghain teollinen kehitys lähti käyntiin 1890-luvun jälkeen. EtenkinKiinan–Japanin sodan jälkeen kaupunkiin alkoi virrata ulkomaalaisia sijoituksia. Paikalliset tehtaat menestyivät halvan työvoiman avulla.[7] Taloudellisen kehityksen myötä myös paikallinen kulttuuri alkoi kehittyä. TermiHaipai viittasi 1800-luvun lopulta lähtien Shanghaissa muodostuneeseenPeking-oopperan ja maalauksen koulukuntaan. Myöhemmin termejäHaipai jaJingpai (Pekingin koulukunta) on käytetty kuvastamaan laajemmassa mittakaavassa eroa länsimaisena ja avoimena pidetyn Shanghain ja sulkeutuneemman sisämaan välillä.[8] 1900-luvun alkupuolella Shanghaissa oli huomattavaa poliittista liikehdintää. Ulkomaiden vaikutus alettiin nähdä yhä enenevissä määrin haitallisena ilmiönä ja esimerkiksi ulkomaalaisia tuotteita alettiinboikotoida.Kiinan kommunistinen puolue perustettiin Shanghaissa vuonna 1921. Kommunistit olivat alun perinTšiang Kai-šekin johtamien kansallismielisten elikuomintangin liittolaisia.[7] Liitto kuitenkin hajosi, ja vuonna 1927Qingbang-triadi surmasi tuhansia kommunistien kannattajiaShanghain verilöylyssä kansallismielisten tuella.[9]
Toisen Kiinan–Japanin sodan sytyttyä vuonna 1937 Japani pommitti ensin kaupunkia javaltasi sen vain hieman myöhemmin. Länsimaiden hallitsemasta kansainvälisestä siirtokunnasta tuli pakolaisten turvapaikka. Siirtokunta oli tuolloin niitä harvoja alueita missään, jonne pääsyyn ei tarvinnut viisumia tai passia. Näinpä Shanghaihin pakeni myös esimerkiksi noin 30 000natsi-Saksasta paennuttajuutalaista. Lyhyen aikaa se kukoisti myös taloudellisesti yritysten siirtyessä alueelle pakolaisten tapaan. Japani miehitti kuitenkin koko kaupunginTyynenmeren sodan sytyttyä vuonna 1941.Toisen maailmansodan loputtua Shanghaista tuli jälleen Kiinan johtava pankkialan ja talouden keskus.[8]
Sodan jälkeen yhteenotot kansallismielisten ja kommunistien välillä alkoivat jälleen ja tilanne johtiKiinan sisällissotaan. Kommunistit valtasivat Shanghain toukokuussa 1949 huomattavan vähin vaurioin kaupungille. Kiinan kansantasavallassa Shanghaista tehtiin yksi kolmesta suoraan keskushallinnon alaisesta kaupungista. Kaupunki nähtiin kommunistipuolueen syntypaikkana ja vallankumousaatteen historian kannalta tärkeänä, mutta toisaalta myös länsimaalaisten vaikutteiden sillanpääasemana Kiinaan. Kaupunki oli joka tapauksessa edelleen Kiinan teollinen keskus ja vuonna 1978 sen osuus koko valtion tuloista oli 8 % ja sen teollisen tuotannon 13 %. Suuri valtaosa kaupungin tuloista käytettiin keskushallinnon rahoittamiseen. Vuonna 1984 kaupungista tehtiin yhdessä 13 muun rannikkokaupungin kanssa ulkomaalaisille sijoituksille avoin kaupunki. Siitä ei kuitenkaan tehty joidenkin muiden kaupunkien tapaan erikoistalousaluetta, ja sen taloudellinen kehitys oli hitaampaa kuin esimerkiksiGuangdongin jaFujianin maakuntien erikoistalousalueilla. 1990-luvulla monet paikalliset poliittiset vaikuttajat nousivat huomattaviin asemiin Kiinan hallinnossa. Kommunistisen puolueen pääsihteeriJiang Zemin ja pääministeriZhu Rongji olivat molemmat toimineet Shanghain pormestareina. Johtoasemat vauhdittivat Shanghain taloudellista kehitystä. Vuosikymmenen puolivälistä lähtien Shanghai oli yksi maailman nopeimmin kasvavista metropolialuetalouksista. Shangaita on leimannut myös kilpailu maan pääkaupunki Pekingin kanssa. Peking järjestikesäolympialaiset 2008, mutta Shanghai järjestimaailmannäyttelyn 2010.[8]
Shanghai on suoraan keskushallinnon alainen maakuntatason kaupunki.[7] Kaupungin nykyisenä pormestarina toimiiYing Yong. Pormestarin ohella kaupungilla on kuusi varapormestaria.[10] Shanghai jakautuu 16piirikuntatason kaupunkipiiriin.[11]
Vuonna 2013 Shanghain alueellinenbruttokansantuote oli 2 160,2 mrd.CNY[2] eli 3,4 % Kiinan koko bruttokansantuotteesta. Asukasta kohti bruttokansantuote oli 90 092 CNY (noin 10 793 EUR[3][4] eli 215 % Kiinan keskiarvosta)[5]. Vuonna 2016 bruttokansantuote oli 2 817,6 mrd. CNY ja asukasta kohden 116 562 CNY.[12] Shanghai on pitkään ollut Kiinan johtava taloudellinen ja teollinen keskus ja sen kasvuun on vaikuttanut etenkin runsas ja halpa, mutta myös osaava työvoima. Varhaisimpiin paikallisiin teollisuuden haaroihin kuuluu terästeollisuus, joka on laajentunut etenkin 1950-luvulta lähtien. Kaupungin pohjoisosiin alettiin rakentaa uusia terästeollisuuden laitoksia 1970-luvulla, ja näistä yksi oliBaosteel Group, nykyisin maailman suurimpien yritysten joukkoon lukeutuva yhtiö.[7]Autoteollisuus on toinen huomattava teollisuuden ala. Vuonna 2016 Shanghai vastasi 9,3 % Kiinan koko autoteollisuuden tuotannosta.[12] Kiinan laajemman mittakaavan nykyaikaistumisen kannalta merkitystä on ollut myös Shanghain koneteollisuudella. Kaupungissa on lisäksi kemian- ja tekstiiliteollisuutta. Teollisuus keskittyi pitkään etenkin raskaaseen teollisuuteen, mutta viime aikoina on painotettu kevyen teollisuuden kehitystä pääasiassa saasteiden aiheuttamien ongelmien takia.[7]
Palveluala tuotti vuonna 2016 yhteensä 69,8 % Shanghain bruttokansatuotteesta, ja sen kolme suurinta alaa olivat finanssipalvelut, tukku- ja vähittäismyynti sekä kiinteistöala.[12] Shanghaissa toimii kaksi suurta Kiinan valtiovarainministeriön alaista pankkia,Bank of China jaChina Construction Bank. Myös monilla ulkomaalaisilla pankeilla on konttorit kaupungissa.[7] Bank of Chinan pääkonttori on ollut Shanghaissa vuodesta 2005. Vuonna 2016 Shanghain viennin arvo oli 183,5 mrd.dollaria ja tuonnin 250,4 mrd. dollaria. Merkittävimmät vientikohteet olivatYhdysvallat,Japani,Hongkong,Alankomaat jaEtelä-Korea sekä merkittävimmät tuontimaat Japani, Yhdysvallat,Saksa jaSveitsi.[12] Lisäksi teollisuuden tuotteita viedään kohteisiin kotimaassa.[7] Shanghai on myös merkittäväturistikohde. Vuonna 2016 kaupungissa kävi 8,54 miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa ja 296 miljoonaa kiinalaista matkustajaa.[12]
Shanghai on yksi Kiinan suurista liikenteen keskuksista. Kaupungin sijainnin takia sekä meriliikenteellä että jokea pitkin kulkevalla liikenteellä on merkitystä.[7] Matkustajaliikenne maan rannikolla ja jokea pitkin on vähentynyt selvästi tieliikenteen kehittyessä. Kaupungista kulkee kuitenkin edelleen laivareittejä Japaniin. Tavaraliikenne on sen sijaan lisääntynyt taloudellisen kehityksen myötä.Konttiliikenteellä on tärkeä osuus kaupungin taloudessa. Merkittäviä alalla toimivia yrityksiä ovat esimerkiksiCOSCO,China Shipping Container Lines jaSinotrans Shipping, jotka kaikki kuuluvat alallaan maailman suurimpiin yhtiöihin.[13]Shanghain satama on ollut vuodesta 2010 maailman vilkkain konttisatama.[14] Se käsittelee vuodessa 32 miljoonaa konttia ja 736 miljoonaa tonnia rahtia.[15]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Shanghain väkiluku oli 23 019 196[20] ja vuoden 2016 lopussa arviolta 24 197 000[1]. Suuri valtaosa heistä on etniseltä taustaltaanhan-kiinalaisia.[20] Kaupungin (UNDP:n uusituilla laskentakaavoilla laskettu)inhimillisen kehityksen indeksi vuodelle 2010 oli 0,814. Indeksiarvo on selvästi korkeampi arvo kuin Kiinassa keskimäärin (0,693).[21]
Shanghain asukasluku oli vuonna 1842 noin 500 000, ja se kasvoi viiteen miljoonaan vuoteen 1949 mennessä. Ennen vuotta 1949 noin 80 % kaupungin asukkaista oli kaupunkiin muilta alueilta muuttaneita. Menestyneimmät muuttajat tulivat tavallisesti Guangdongista jaJiangnanin alueilta, kun taas Jiangsun pohjoisosista tulleet muuttajat työllistyivät tyypillisesti matalapalkkaisille aloille. Muuttoliike loppui 1950-luvulla, minkä jälkeen kaupungissa syntyneiden osuus väestöstä nousi. Muuttoliike alkoi kasvaa jälleen 1990-luvulla. Väestöllisesti Shanghai voidaan jakaa kolmeen toisistaan poikkeavaan osaan, tiheään asuttuun keskikaupunkiin, kaupungin reunamien maatalousalueeseen ja niiden välillä olevaan siirtymävyöhykkeeseen. Shanghain maatalousalue kuuluu maailman tiheimmin asuttuihin.[7]
Shanghaissa puhutaanwu-kiinanshanghain murretta. Paikallinen murre muodostuiSongjiangin entisen prefektuurin murteesta ja kehittyi omaksi murteekseen sen yhdistäessä piirteitäSuzhoun jaNingbon murteista. Nykymurretta puhutaan etenkin varsinaisen kaupungin alueella, mutta vanhempaa Songjiangin murteen kaltaista murretta puhutaan edelleen etenkin Fengxianin, Songjiangin ja entisen Nanhuin kaupunkipiirin alueella. Lähes kaikki paikalliset puhuvat myös Kiinan yleiskieltämandariinikiinaa, joka toimii myös koulujen, päiväkotien ja yliopistojen kielenä.[8] Paikallisen murteen onkin pelätty katoavan mandariinikiinan yleistyessä.[22] Etenkin nuorempi väestönosa hallitsee yleensä myös vähintään jonkin verranenglannin kieltä.[8]
Shanghain etniset ryhmät vuoden 2010 väestönlaskennassa.[20]
Shanghain keskusta sijaitsee Wusong- ja Huangpujokien yhtymäkohdassa. Keskusta käsittää aikoinaan briteille luovutetun alueen Shanghaista, ja sille on tyypillistäruutukaavan mukaisesti rakennetut kadut. Alue rajautuu idässä Zhongshang Dong Lu-tiehen, lännessä Xizanf Zhong Lu -tiehen ja etelässä Yan’an Dong Lu -tiehen. Zhongshang Dong Lun varrella sijaitsee hallinnollisia toimistoja ja hotelleja. Tieltä länteen kulkeeNanjing Dong Lu, jonka varrella sijaitsevat Shanghain suurimmat kauppakeskukset. Yan’an Dong Lun paikalla sijainnut kanaali erotti aikoinaan ranskalaiset ja brittiläiset kaupunginosat.Hongkoun kaupunkipiiri sijaitsee Wusongjoen pohjois- ja itäpuolella. Sen paikalla sijaitsivat japanilainen ja amerikkalainen kaupunginosa, jotka myöhemmin yhdistettiin kansainväliseksi siirtokunnaksi. Alueen tunnetuin rakennus onBroadway Mansions -hotelli Huangpujoen varrella, minkä lisäksi se on merkittävä teollisuusalue. Vanha kiinalainen kaupunki on sittemmin sulautunut nykyisen Shanghain keskustaan. Sille tyypillisiä ovat sokkeloiset ja sattumanvaraisesti kulkevat kadut. 1900-lukuun saakka sitä ympäröi kaupunginmuuri. Vanhan muurin paikalla ovat nykyisin Renmin Lu- ja Zhonghua Lu -tiet ja sen läpi kulkee Henan Nan Lu. Shanghain länsiosassa sijaitseemaailmannäyttelyalue. Valtaosa alueesta on rakennettu asunnoiksi. Xuhuin kaupunkipiiri lounaassa olikristittyjen lähetyssaarnaajien keskus Kiinassa.[7]Pudong Huangpujoen itäpuolella on Shanghain kaupunkipiireistä nykyaikaisin, ja sitä on rakennettu huomattavasti 2000-luvulla. Aikaisemmin lähinnä tehtaita ja varastoja käsittänyt alue on muuttunut kauppa- ja finanssialan keskukseksi.[8]
Shanghaissa sijaitsee useita eri museoita.[7]Shanghain museo kuuluu Kiinan johtaviin museoihin, ja sen näyttelyihin kuuluu esimerkiksi taidetta, kuten veistoksia, maalauksia jakalligrafiaa eri Kiinan historian kausilta.Shanghain historian museo sijaitseeOriental Pearl Towerin kellarissa ja esittelee nimensä mukaisesti paikallishistoriaa. Vuonna 2010 avautunutRockbund Art Museum esittelee nykytaidetta keskittyen etenkin kiinalaisten taiteilijoiden töihin.[25]Chen Yunin muistohalli muodostettiin yhdistämällä Chen Yunin asuintalossa ollut museo vallankumouksen historian muistohalliin vuonna 2000. 1920-luvulla perustettuDashijie on kaupungin johtava teatteri. Kaupungissa toimii lukuisia eri esittävän taiteen ryhmiä, kutenbaletti- jaoopperaryhmiä.[7]
Shanghailainen keittiö syntyiYuan-dynastian valtakaudella ja kehittyi edelleen Qing-dynastian aikana. Paikallinen ruoka ei tyypillisesti ole kovin suolaista tai makeaa, vaan jotain siltä väliltä. Tunnettuja shanghailaisia ruokalajeja ovat esimerkiksi säilötytbambunversot, haudutettumonni ja haudutettumerimakkarakatkarapujen kera.[26]
↑ab2016年上海市国民经济和社会发展统计公报 (Tilasto Shanghaista vuonna 2016) 2.3.2017. Shanghain kaupungin hallitus. Arkistoitu 1.11.2017. Viitattu 5.10.2017. (kiinaksi)
↑ab3-14 Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013, vuoden 2013 arvo) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
↑ab3-15 Per Capita Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013 per capita, vuoden 2013 arvo.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
↑abEuro exchange rates CNY. Chinese yuan renminbi (CNY) (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 1 CNY=0,1198 EUR) Kurssimuunnos euroiksi käyttäen vuoden lopun kurssia 31.12.2013. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
↑ab3-1 Gross Domestic product (Sarakkeiden Gross National Income ja Per Capita GDP (yuan) arvot vuodelle 2013. Huomautus. Statistical Yearbook 2014 -teoksen taulukkojen välillä vaikuttaisi olevan keskinäistä ristiriitaa. Tämän taulukon ilmoittama Kiinan arvioitu BKT 2013 poikkeaa alueellisten BKT:den summasta (taulukko 3-14), alueiden BKT:den summa antaa 11,3 % korkeamman BKT:n kokonaisarvon Kiinalle.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
↑abcdHakulinen, Kerkko: Paikannimet. (s. 487 Shanghai) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6
↑abcdefghijklmnopqrstKenneth Pletcher (toim.): The Geography of China - Sacred and Historic Places, s. 179-190. Britannica Educational, 2011. ISBN 978-1-61530-182-9(englanniksi)
↑abcdefghDavid Pong: Encyclopedia of Modern China, s. 172-175. (Osa 3: N-T) Charles Scribner’s Sons, 2009. ISBN 978-0-684-31566-9(englanniksi)
↑Cheng, Linsun ja Brown, Kerry: Berkshire Encyclopedia of China, s. 938-939. Berkshire Publishing Group, 2009. ISBN 0-9770159-4-7(englanniksi)
↑Metro Station Shanghai Shentong Metro Group Co. Arkistoitu 7.7.2018. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi),(kiinaksi)
↑abcRongxing Guo • Uradyn E. Bulag • Michael A. Crang • Thomas Heberer • Eui-Gak Hwang • James A. Millward Morris Rossabi • Gerard A. Postiglione • Chih-yu Shih • Nicholas Tapp • Luc Changlei Guo: Multicultural China - A Statistical Yearbook (2014), s. 397-398. Springer. ISBN 978-3-662-44112-1(englanniksi)
.jpg)
