Shah Jahanin hallituskaudella valtakunta kävi sotia Deccanissa (1636 ja 1655) ja valloittiBijapurin jaGolcondan. Se joutui puolustautumaan uzbekkien ja persialaisten hyökkäyksiä vastaan. Vuonna 1658 Shah Jahan joutui poikansa Aurangzebin vangitsemaksi ja hänen hallituskautensa päättyi.[1]
Akbarin jälkeiset suurmogulihallitsijat olivat ankarampia kuin Akbar. Myös Jahan oli häikäilemätön hallitsija[1]. Hän jopa määräsi hindutemppeleitä tuhottaviksi, muttei hänen määräyksiään noudatettu. 1700-luvulla eurooppalaiset pystyivät hallitsemaan meriä ja joitakin rannikon alueita, koska suurmogulien valtakunnalla ei ollut laivastoa, Valtakunta kasvoi, mutta enää se ei ollut yhtä vauras. Verotus oli niin ankaraa, että talonpojat luopuivat maistaan välttääkseen verotlähde?. Akbarin hyvällä hallintokaudella turvallisiksi tehdyistä teistä tuli nyt rosvojen saalistuspaikkoja.
