Senegalin tasavalta (ransk.République du Sénégal) eliSenegal (ransk.Sénégal) on valtio läntisessäAfrikassa. Sen pinta-ala on 196 722 neliökilometriä ja väkiluku 18 miljoonaa. Maanpääkaupunki onDakar, jossa on asukkaita noin kaksi miljoonaa. Senegal on Afrikan läntisin valtio ja sen naapurivaltiot ovatGambia,Guinea-Bissau,Guinea,Mali jaMauritania.
Nimensä Senegal on saanutSenegaljoesta. Gambia jaGambiajoki jakavat Senegalia alueellisesti kahtia. Alueet poikkeavat toisistaan maantieteellisesti, kulttuurillisesti ja etnisesti.[3]
Kap Verden niemi lähelläDakaria on Afrikan läntisin piste. Senegalin jakavat kahtiaGambia jaGambiajoki. Muita tärkeitä jokia ovat maan pohjoisosassa virtaavaSenegal ja eteläosassa virtaavaCasamance. Senegalin sisämaa on pääosin tasankojensavannia japuoliaavikkoa. Rannikolla on laajoja hiekkadyynejä. Etelä-Senegal on viljavampaa ja metsäisempää aluetta, ja sen rannikolla onmangrovesoita. Gambiajoentulvatasangot ovat maan rehevintä aluetta.[4]
Sahelin alueeseen kuuluva Pohjois-Senegal on ilmastoltaan kuivempi kuin Etelä-Senegal. Ilmastoltaan maa ontrooppinen ja sadekausi on kesäkuusta lokakuuhun.[4] Sadekausi johtuu siitä ettäpasaatien kohtaamisvyöhyke liikkuu kääntöpiiriltä toiselle ja saapuu pohjoisimmassa vaiheessaan Senegaliin. Sen liikkeiden vaihtelut, suurimpanaEl Niñoon liittyvät erot vuosien välillä, selittävät eri vuosien sadekausien eroja.[5]
Senegalissa on kuuminta huhtikuusta kesäkuuhun, jolloin sisämaassa on 35 °C ja rannikolla 25–28 °C.[5]
Senegalissa on asunut ihmisiä tuhansia vuosia, jaDakarin läheltä on löytynyt kivikautisia kirveenteriä ja nuolenkärkiä.[8] Keskisestä Senegalista on puolestaan löydettykupari- jarautaesineitä sekäkivikehiä, jotka on pystytetty 200-luvun eaa. ja 1500-luvun jaa. välisenä aikana.[9]
Senegalin alueen ensimmäinen järjestäytynyt hallinto oliGhanan kuningaskunta 700–800-lukujen välillä.[10] 1000-luvulla Senegaljoen alajuoksulla asuneita kansoja olivatfulanit jatukulorit.Islam levisi Senegaliin 1000-luvullaarabialaisten kauppiaiden välityksellä. Ghana-kuningaskunnan tuhouduttuaMalin kuningaskunta otti alueen hallintaansa ja piti sen 1400-luvulle saakka, tosinWolofien valtakunta, joka oli Malin vasalli Senegaljoen varrella, irtautui Malista 1300-luvulla ja onnistui pysymään itsenäisenä 500 vuotta.[10]
Malin tuhoutuminen merkitsi suurta muutosta alueella. Aiemmin islam oli ollut vain ylimystön uskonto, mutta 1500-luvusta lähtien se levisi myös muun kansan keskuuteen.Songhai onnistui saamaan hallintaansa osia Malin hallitsemista alueista Senegalissa, mutta alue pirstaloitui lukuisiksi pieniksi kuningaskunniksi Senegal- ja Gambiajokien välillä.Tuaregit tuhosivat Songhain 1591, mikä antoi pienille kuningaskunnille entistä enemmän tilaa. Useat alueen heimot hallitsivat itsenäisiä valtakuntiaan, kutenCayor,Samlou jaSine, seuraavat 200 vuotta.[10]
Britit valloittivat Senegalin Goréeta lukuun ottamattaseitsenvuotisessa sodassa, mutta Ranska valloitti alueen takaisinYhdysvaltain itsenäisyyssodan aikana.[11] Senegal pysyi Ranskan tärkeimpänä orjakaupan keskuksena 1600- ja 1700-lukujen ajan.[4]
Orjakaupan loputtua 1800-luvulla Ranska otti hallintaansa myös Senegalin sisämaan,[4] josta tulisiirtokunta 1864. Sisämaan valtaus ei sujunut vaivatta ja esimerkiksi Cayorin kuningasLat Dior taisteli ranskalaisia vastaan vuoteen 1886 saakka.[3] Samaan aikaanToucouleurin kuningaskunta pyrki levittäytymään alueelle idästä. Myös muslimifanaatikot kapinoivat uusia siirtomaaisäntiään vastaan.[10] Brittien siirtokuntaGambiajoen suussa jakoi Senegalin kahtia, ja ranskalaiset halusivat ostaa tai vaihtaa GambianNorsunluurannikkoon, mutta britit eivät olleet kiinnostuneita.[3] Senegalin siirtokunnan pääkaupunkina oli aluksi Saint-Louis[10] ja myöhemminDakar, josta tuli kokoRanskan Länsi-Afrikan hallinnollinen keskus. Tämän vuoksi Dakarin infrastruktuuria kehitettiin ja satamaa laajennettiin.[4]
Toisen maailmansodan jälkeenislamistiset jamarxilaiset liikkeet vaativat Senegalin itsenäistymistä, mutta lopultaLéopold Sédar Senghorin perustamastaProgressiivinen senegalilainen unioni -järjestöstä tuli maannationalismin lipunkantaja. Senegal ja autonominenRanskan Sudan yhdistettiin 1959, ja se itsenäistyi seuraavana vuonna nimelläMalin liittovaltio. Jo kahden kuukauden kuluttua liittovaltio hajosi poliittisiin erimielisyyksiin, ja Senegal jaMali perustettiin. Senghorista tuli Senegalin ensimmäinen presidentti.[3]
Vuonna 1960 itsenäistyneen Senegalin ensimmäinen presidentti oli siis Leopold Sedar Senghor, jota vastaan toteutettiin vuonna 1962 epäonnistunut vallankaappausyritys ja vuonna 1966 Senghorin puolueesta tuli maan ainoa sallittu poliittinen puolue[12].Senegalissa oli sen ensimmäisen vuosikymmenen aikanayksipuoluejärjestelmä, mutta maasta ei koskaan tullut kuitenkaandiktatuuria.[4] Ainoa puolue oli Progressiivisen senegalilaisen unionin seuraajaSenegalin sosialistinen puolue, joka säilytti enemmistönparlamentissa vuoteen 2000 asti.[3] Yksipuoluejärjestelmästä tuli kolmipuoluejärjestelmä 1974 jamonipuoluejärjestelmä 1980.[13]
Leopold Sedar Senghor onnistui säilyttämään maassa vakauden ja hän oli presidenttinä yli 20 vuotta.[13]
Vuoden 1981 alussa Senghor luopui presidenttiydestään jaAbdou Dioufista tuli hänen seuraajansa. Samana vuonna maassa yritettiin vallankaappausta, mutta Diouf pysyi vallassa armeijan tuella. Vuonna 1982 muodostettiin Senegalin ja Gambian muodostama valtioliittoSenegambian konfederaatio, joka kesti vuoteen 1989 saakka. Vuonna 1982 alkoi myös pitkäsisällissota maan eteläisessä maakunnassaCasamancessa, joka halusi itsenäistyä.Mauritanian etniset levottomuudet vuonna 1989 eskaloituivat lopultarajakonfliktiksi maiden välillä.[3] Maat uusivat diplomaattisuhteensa vuonna 1992.[11]
Neljä vuosikymmentä hallinnut Senegalin sosialistinen puolue hävisi vaalit ensimmäisen kerran vuonna 2000, jaSenegalin demokraattinen puolue nousi valtaan. Demokraattisen puolueen perustaja on vuosina 2000–2012 presidenttinä toiminutAbdoulaye Wade.[14] Wade alkoi neuvotella Casamancen kanssa rauhasta, joka saatiin aikaan vuonna 2004.[11] Yli 20 vuotta kestäneessä sisällissodassa on avustusjärjestöjen mukaan kuollut noin viisituhatta ja 60 000 on joutunut lähtemään kodeistaan.[15] Rauha Casamancessa ei kuitenkaan ole kestänyt.[16] Syksyllä 2009 Casamancessa oli jälleen levottomuuksia. Vuonna 2013 presidentti Waden poikaa syytettiin korruptiosta.[11]
Macky Sall astui virkaansa Senegalin historian neljäntenä presidenttinä huhtikuussa 2012 voitettuaan presidentinvaalien toisella kierroksella istuvan presidentin Abdoulaye Waden. Aiemmin hän on toiminut Senegalin pääministerinä ja parlamentin puhemiehenä.[17] Hänet valittiin vuoden 2019 vaaleissa toiselle kaudelle.[18] Hän yritti estää seuraajansa presidentinvaalin toteuttamisen lykkäämällä vaaleja.[19]
Jo vuonna 2000 yksiAbdoulaye Waden presidentinvaalikampanjan teemoista olikorruption vastustaminen. Waden kaudella korruptio kuitenkin lisääntyi.[23] Korruption vastustus on edelleen suuri vaaliteema ja osana esimerkiksiOusmane SonkonPastef-puolueen suosioon nostaneita teemoja.[24]
Macky Sall valittiin presidentiksi vuoden 2012 vaaleissa[1] ja toiselle kaudelle 2019. Hänen kaksi päävastustajaansa suljettiin pois vaaleista korruptioepäilyjen nojalla.[27]
Senegalin parlamenttivaaleissa vuonna 2017 presidentti Macky Sallin hallitseva koalitio BBY sai ylivoimaisen enemmistön ja 125 parlamentin 165 paikasta. Oppositiossa oli entisen presidentin Abdoulaye Waden puolue.[28]
12. syyskuuta 2024 presidentti Faye ilmoitti hajottaneensa opposition hallitseman parlamentin ja asettaneensa uudet parlamenttivaalit 17. marraskuuta. Faye sanoi televisiossa: "Olen hajottanut kansalliskokouksen pyytääkseni suvereenilta kansalta institutionaalisia keinoja, joiden avulla voisin antaa sisältöä parlamentille. Se on systeeminen muutos, jonka lupasin heille."[30][31] Vaaleissa FayenPastef-puolue sai 130 paikkaa, Coalition Takku Wallu Sénégal 16 paikkaa ja muut 19 paikkaa.[1]
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Senegal on yksi Afrikan vakaimmista vaalidemokratioista, ja kilpailevien puolueiden välillä on tapahtunut rauhanomaisia vallansiirtoja vuodesta 2000 lähtien.Oppositiojohtajien poliittiset syytteet ja vaalilain muutokset ovat kuitenkin vähentäneet opposition kilpailukykyä viime vuosina. Maa tunnetaan suhteellisen riippumattomistatiedotusvälineistään jasananvapaudesta, vaikkakunnianloukkauslait rajoittavat edelleen lehdistön vapautta. Muita jatkuvia haasteita ovatkorruptio hallituksessa, heikkooikeusvaltio ja riittämätön naisten jaLGBT+-ihmisten oikeuksien suojelu.[32]
Senegalin nykyinen aluejako vahvistettiin vuonna 2008. Senegal jakautuu 14 alueeseen,[33] jotka jakautuvat 34 departementtiin ja edelleen 103arrondissementiin.
Maatalous on selvästi Senegalin tärkein elinkeino. Viljelysala on väkilukuun nähden yksi Afrikan suurimmista. Vain eteläosaa voidaan viljellä kunnolla, mutta myös sateisimmilla savannialueilla kasvatetaandurraa. Casamancejoen tulvatasangoilla viljelläänriisiä.Maapähkinät ovat maan talouden perusta, mutta niiden viljely vie puolet viljelyalasta. Valtio on pyrkinyt tuilla monipuolistamaan maataloutta.Sokeriruo’on,hirssin,puuvillan ja riisin kasvatusta onkin lisätty.[4]
Maan kuivassa pohjoisosassa karjanhoito on pääelinkeino. Senegalin karjakantakin on väkilukuun ja maan pinta-alaan nähden suuri. Monet savanni- ja puoliaavikkoalueiden heimot elävät paimentolaisina.[4]
Senegalilla on vähäiset luonnonvarat. Casamancen rannikolla tosin onmaaöljyesiintymiä. Kuitenkin Senegal on kansainvälisen kehitysavun vastaanottaja.[4]
Senegalissa on 20 lentopaikkaa, joista yhdellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatieverkon yhteispituus on 906 km.[1] JunamatkaDakaristaMalinBamakoon kestää 48 tuntia. Reitti oli aikoinaan suosittu, mutta nykyisin junia on usein peruutettu.[34]
Senegalin väestöstä 94 prosenttia onmuslimeita ja viisi prosenttia on kristittyjä.[1] Senegalin puhutuin kieli onwolof, jonka lisäksi maassa puhutaan vähemmistökielinäsereriä,fulania,mandinkaa,soninkea jajolaa. Kaikkiaan maassa puhutaan 38 kieltä.[35] Useimmat kielet ovat pääasiassa puhekieliä, vaikka nuoret senegalilaiset ovat alkaneet kirjoittaa niitälatinalaisella aakkostolla. Islaminuskoiset senegalilaiset kirjoittavat äidinkieltään joskus myösarabialaisella kirjaimistolla. Maan virallista kieltäranskaa käyttää yleisesti vain eurooppalaistaustaisia kouluja käynyt vähemmistö.[36][37] YK:n erityisjärjestöUnescon mukaan Senegalin aikuisväestöstä (yli 15-vuotiaat) osasi vuonna 2013lukea vain 42,8 prosenttia.[38]
Vuonna 2007 arvioitiin, ettäHIVin kantajia oli noin prosentti aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 67 000 henkeä.ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 12 000 henkeä, ja sitä sai noin puolet heistä, noin 6 700 henkeä.[39]
Senegalinmuslimit edustavat etupäässä sunni-islaminsuufilaista haaraa, jotenKoraanin tulkinta on ollut rauhanomaista ja maltillista.[40]
Senegalilaista perusruokaa on riisi ja mausteinen kalavihanneskastike, jota kutsutaan nimellächep-bu-jen i. Toinen yleinen ruoka on sitruunamehussa marinoitu, uunissa paahdettu kana sipulin ja riisin kanssa.[41]
Senegalin kirjallisuuden juuret ovat suullisessa tarinankerronnan perinteessä. Sen pohjalta julkaistiin ensimmäisiä ranskankielisiä tekstejä 1800-luvulla. Maan ensimmäisen presidentinLéopold Sédar Senghorin runot nousivat kansainväliseen kuuluisuuteen 1930-luvulla, jolloin afrikkalainen kulttuuri oli muutenkin muodissa länsimaissa. Toisen maailmansodan jälkeen vaikuttaneisiin kirjailijoihin kuuluvatOusmane Socé,Ousmane Sembène,Cheikh Hamidou Kane jaAbdoulaye Sadji.[42] Kansainväliseen kuuluisuuteen viimeisinä elinvuosinaan 1980-luvulla nousivatBirago Diop jaMariama Bâ.[43][44]
Senegalin musiikkiala on läntisen Afrikan kehittyneimpiä. Senegalista kotoisin olevambalax-muusikko ja laulajaYoussou N’Dour on tunnettu myös muualla maailmassa, etenkinRanskassa jaYhdysvalloissa. Myös rap-artistiAkon on kotoisin Senegalista. Senegalissa kehittynyt mbalax-musiikki syrjäytti afrokuubalaisen musiikkityylin 1970-luvulla.[45]
↑abcdefghiMartin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 319-320. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
.svg)
