| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
|
Seldžukkien valtakunta oli Lounais-Aasiaan 1000-luvulla vaeltaneiden turkkilaisten Oğuz-heimojen luoma imperiumi, joka käsitti Mesopotamian, Syyrian, Palestiinan ja suurimman osan Irania. Heidän tulonsa merkitsi turkkilaisvallan alkamista Lähi-idässä.[1] Turkkilaissukuiset seldžukit yhdistivät hallitsemansa alueetsunnalaiseksi valtioksi, jota muodollisesti hallitsiislamin edellyttämä abbasidikalifi, mutta todellisuudessasulttaani. Seldžukkien valtakunnan hajottua 1100-luvulla dynastian pieni sivuhaara säilyi vallassaAnatoliassa, kunnes se kukistui lopullisesti 1300-luvulla.
Transoxianaan 1000-luvulla vaeltaneetseldžukit ovat saaneet nimensä heimopäälliköltäänSeldžukilta. He kääntyivätsunnalaisiksiislamilaisiksi. Seldžukit valloittivatTughril Begin johdolla Pohjois-PersianGhaznavidien valtakunnalta vuonna 1040. Vuonna seldžukit hyökkäsivät 1052 Etelä-Persiaan ja valloittivat vuonna 1054Azerbaidžanin jaKhuzistanin. Vuonna 1055 Tughril Beg marssiBagdadiin, ja valloitti senbuijideilta.
Tughril Begin veljenpoikaAlp Arslan nousi valtaistuimelle vuonna 1063 loi seldžukkien suurvallanvisiirinsä, valtiomiehenä jafilosofina kunnostautuneenNizam al-Mulkin kanssa. Vuonna 1071 Alp Arslan ottiBysantista merkittävän voitonManzikertin taistelusta. Nizam jatkoi Alp Arslanin pojanMalik Šah I:n kaudella johtavana hahmona. He loivat huolellisesti hallitun suuren valtakunnan, joka ulottuiKeski-AasiastaIranin kauttaIrakiin, ja jossa oli kauppareittejä, merkittäviäkaravaaniseraljeja ja komeasti koristeltuja moskeijoita.
Malik Šah I:n hallintokausi oli Seldžukkien valtakunnan kulta-aikaa. Hänen aikanaan perustettiin useitamadrasa-kouluja, joissa opetettiin uskonnollisten aiheiden lisäksi paljon maallisia aineita.[2]
Malis Šah I:n kuoltua valtataistelu romahdutti Seldžukkien valtakunnan, ja vuonna lopulta 1157Kovaresmia valloitti sen ydinalueet Persiassa. Tätä pidetään valtakunnan loppuna, vaikka seldžukkien haltuun jäi pieniä alueita Lähi-idässä.lähde?
Jo vuonna 1078 eräs seldžukkien haara oli perustanut itsenäisenRumin sulttaanikunnan Anatoliassa. Sen sulttaaniKiliç Arslab II ja hänen seuraajansa taktikoivat taitavasti ristiretkeläisten ja bysanttilaisten välisessä voimakentässä ja loivat merkittävimmän hallitsijansaAla ad-Din Kaiqubad I:n aikana (vallassa 1219–1239) hyvin organisoidun ja sotilaallisesti vahvan valtakunnan, jonka pääkaupunkina oliKonya eli Ikonium.
Seldžukkien valtakunta menettiLevantin hallinnanensimmäisen ristiretken myötä 1099, ja alue myöhemmin päätyiSaladinin johtamienaijubidien haltuun.
Vuoden 1242 jälkeen seldžukit joutuivat jatkuvasti lännemmäksi hyökkäävienmongolien vuoksi yhä ahtaamalle ja kärsivät vuonna 1279 raskaan tappion mongolien seuraajille,il-kaaneille. Anatolian seldžukkien viimeinen sulttaaniMasud II kuoli vuonna 1308. Siinä vaiheessa seldžukit elivät jo hajallaan.
- ↑Seljuq. Encyclopaedia Britannica
- ↑Stanton, Andrea L. et al. (toim.): Cultural Sociology of the Middle East, Asia, and Africa: An Encyclopedia, s. 76–77. SAGE Publications, 2012. ISBN 145226662X
