Sekasorron aika (ven.Смутное время,Smutnoje vremja) oli vuosien 1598 ja 1613 välinenVenäjän historian ajanjakso. Sekasorron aikana vallinnut ankara poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi johtiVenäjän valtakunnan väliaikaiseen luhistumiseen jaPuolan–Venäjän sotaan.
Kauden aikanatsaarit ja vallanvaihdot seurasivat toisiaan tiheään. Sekasorron aikaa edeltänyt viimeinenRurikin dynastian hallitsija oliIivana Julman poikaFjodor I. Hänen jälkeensä viidentoista vuoden aikana valtaa ehtivät pitääBoris Godunov,Fjodor II (vain 49 päivän ajan),Vale-Dmitri I,Vasili Šuiski,Vladislav IV Vaasa jaMikael Romanov. MyösVale-Dmitri II vaati kruunua itselleen, jaRuotsin kruununperillisenKaarle Filipinkin oletettiin nousevan Venäjän tsaariksi.
Kun venäläisten kansannousu oli kukistanutMoskovan vallanneetpuolalaiset joukot 1612, uudeksi tsaariksi valittiinMikael Romanov, joka loi perustanRomanovien hallitsijasuvulle.[1] Nykyaikaisen Venäjän historian voidaan katsoa alkaneen Mikaelin kruunajaisista ja Romanovin dynastia alusta vuonna 1613.[2]
TsaariFjodor I oliIivana Julman toinen aikuisiälle selvinnyt poika, jonka ei oletettu koskaan nousevan valtaan, sillä Fjodorin vanhemmasta veljestä Iivanista oletettiin tulevan seuraava tsaari. Tilanne muuttui kuitenkin äkkinäisesti, kun Iivana Julma tappoi poikansa Iivanan raivokohtauksen vallassa 19. marraskuuta 1581.[3] Iivanan Julman kuoltua alle kolme vuotta myöhemmin, Fjodor kruunattiin isänsä seuraajaksi.
Fjodor I osoitti varsin vähän mielenkiintoa valtakunnanpolitiikkaa kohtaan, jolloin hänen neuvonantajansa ja lankonsaBoris Godunov käytännössä johti valtakuntaa tsaarin nimissä.[4] Fjodor I kuoli neljätoista vuotta myöhemmin vuonna 1598 ilman perillisiä. Tähän päättyi Venäjää 800-luvulta asti hallinnutRurikin dynastia. Fjodorin kuoleman jälkeen säätykokousZemski sobor valitsi Boris Godunovin tsaariksi.
Boris Godunov ei menestynyt tsaarina yhtä hyvin kuin tsaarin neuvonantajana. Maa kärsi nälänhädästä vuosina 1601–03[5] ja monet aateliston jäsenet vastustivat Godunovin valintaa tsaariksi ja pitivät Godunovia vallankavaltajana.Romanovien aatelissuku oli etunenässä johtamassa tätä liikehdintää.
Venäjän säätykokousZemski sobor valitsi 21. helmikuuta 1613Moskovan patriarkka Filaretin 16-vuotiaan pojanMikael Romanovin tsaariksi.[5] Sekasorron ajan katsotaan usein päättyneen tähän.
Inkerisota jatkui vuoteen 1617, jolloin solmittiinStolbovan rauha, jaPuolan–Venäjän sota päättyi Deulinon aselepoon vuonna 1619. Nämä sopimukset takasivat rauhan Venäjän länsirajoilla, mutta sisälsivät merkittäviä alueluovutuksia. Sekasorron aika kuitenkin lujitti venäläisen yhteiskunnan tsaarin vallan taakse, mikä mahdollisti osittainPietari Suuren toteuttamat uudistukset 1700-luvun vaihteessa.
Sekasorron ajan konflikteissa arvioidaan kuolleen yhteensä noin miljoona ihmistä.lähde?
Kansallisen yhtenäisyyden päivää vietettiinVenäjän keisarikunnassa vuosittain 4. marraskuuta Moskovan puolalaisjoukoista vapautumisen kunniaksi. Juhlapäivän viettäminen lakkasiNeuvostoliittossa, kunlokakuun vallankumouksen juhlallisuudet korvasivat sen. Juhlaa alettiin viettää uudelleen vuonna 2005Vladimir Putinin aloitteesta.[6]
Sekasorron aika on inspiroinut monia taiteilijoita Venäjällä ja sen ulkopuolella. Kolme yleisintä aihetta ovatBoris Godunovin jaVale-Dmitri I:n valtakamppailu, Pozharskyn ja Mininin Moskovan vapautus jaIvan Susanin tarina, jossa talonpoika uhraa itsensä puolalaisille pelastaakseen tulevan tsaarin Mikael Romanovin.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaSekasorron aikaWikimedia Commonsissa