Seigniorage-tulo onsetelien painamisesta valtionkeskuspankille saatavaa tuloa. Tulo syntyy, kun setelien painamisen ja levittämisen kustannus on pienempi kuinliikepankin setelin nimellisarvon päälle maksaman koron tai muun omaisuuden tuoton arvo. Liikepankit yleensä maksavat setelit keskuspankilta otetulla lainalla. Nimitys tuleeranskan kielenseigneur-sanasta, joka tarkoitti hallitsijaa kenellä oli oikeus leimatakolikoita.[1]
Euroalueella kansalliset keskuspankit hoitavat setelien liikkeellelaskun, mutta yhteisen sopimuksen perusteellaEuroopan keskuspankki saa 8 % seigniorage-tulosta, sillä EKP:n katsotaan omistavan 8 % liikkeellä olevista euroseteleistä.[1]
Keskuspankki voi saada monetaarista seigniorage-tuloa myös vaihtamallaarvopapereita uusiin seteleihin, jonka vuoksi liikkeellelaskija voi "lainata" maksamatta kuitenkaan takaisin. Tämänkaltaista tuloa saadaan lisäämällärahavarantoa bruttokansantuotteen kasvaessa ja pääsemmällä vuotuisiininflaatiotavoitteisiin.[2] Jotkin taloustieteilijät pitävät seigniorage-tuloa erääntyyppisenä inflaatioverona, joka palauttaa resursseja valuutan liikkeellelaskijalle. Tässä mielessä uuden rahan painaminen on vero nykyisen rahan omistajille sen sijasta, että verotettaisiin olemassa olevaa rahamäärää.[3]