| Segu | |
|---|---|
1652–1862 | |
| |
| Valtiomuoto | monarkia |
| Pääkaupunki | Ségou |
| Uskonnot | luonnonuskonto |
| Historia | |
| – Songhai hajoaa; Marokko valloittaa alueen | 1591 |
| – Segu irtaantuu Marokosta | 1652 |
| – Kulta-aika alkaa | 1712 |
| – Valloitetaan | 1862 |
| Kieli | bambara |
| Edeltäjä | Marokon sulttaanikunta |
| Seuraaja | Toucouleurin valtakunta |
| Infobox OK | |
Segu (myösSégou) olibambaroiden muodostama valtio nykyisenMalin alueella. Se syntyi 1600-luvullaSonghain valtakunnan hajoamisen jälkeenNigerjoen varrella sijaitsevanSégoun kauppakaupungin ympärille.[1][2]
Segun ensimmäinen merkittävä hallitsija elifama oliMamari Kulibali (hallitsi 1712–1755), joka valtasiBamakon,Djennén jaTimbuktun. Vuosina 1766–1790 hallinnut Ngolo Diarra aloitti uudendynastian, jonka viimeinen voimakas hallitsija oliKaartan vuonna 1794 hävittänyt Monson Diarra (1790–1808).Umar Tallin johtamattukulorit valtasivat Kaartan jaMacinan vastaisessa kamppailussa heikentyneen Segun vuonna 1862.[3][4]
Valtion yhteiskuntarakenne koostui maata viljelevien sotureiden, käsityöläisten, kalastajien ja kauppiaiden muodostamistakastiryhmistä sekä asemaltaan erilaisistaorjista. Sen talous perustui pitkälti sotiin ja orjakauppaan. Ngolo Diarran aikana koko maanviljelijäväestöstä tuli muodollisesti keskusvallan alaisia orjia.[3] Segun hallitsijat harjoittivat bambaroiden perinteistä uskontoa, mutta suhtautuivat myötämielisesti myösislaminuskoisiinmarkakauppiaisiin[5][6].
.png)