SD-muistikorttiperheeseen kuuluvat myösminiSD- jamicroSD-kortit.
SD-standardi on melko tiukka, sillä kuka vain ei voi kirjoittaaavoimeen lähdekoodiin perustuvia ajureita kortille, vaan on oltava SD-järjestön jäsen, mikä maksaa noin 1 200 € vuodessa. Useat avoimen lähdekoodin järjestelmät tosin tukevat SD-kortteja lukevia asemia ja oheislaitteita (esimerkiksi USB-kortinlukijoita), koska nämä näkyvät tietokoneelle tavallisina levyasemina. Lisensointimaksu vaikeuttaa lähinnä SD-kortteja tukeviensulautettujen järjestelmien toteuttamista.
miniSD on yksi Secure Digital -muistikorttiperheenmuistikorteista. Sen esitteliSanDiskCeBIT 2003-messuilla ja ensiesittelyn myötä miniSD liittyi pienten muistikorttien luokkaan, johon kuuluivat ennestäänMemory Stick Duo - jaxD-muistikortit.
SD Association otti miniSD:n laajennukseksi SD-muistikorttistandardiin vuonna 2003. Korttityyppiä käytetään etenkin matkapuhelimissa, myyntipakkaukset varustetaan usein sovittimella, jolla miniSD-korttia voidaan käyttää myös niissä laitteissa, joissa on SD-muistikorttipaikka. miniSD-korttia tekevät useat valmistajat ja niitä myydään useilla eri nimikkeillä.
microSD on SD-korttiperheen toistaiseksi pienin korttityyppi. Kortin kehitti alun perinSanDisk ja aluksi sitä kutsuttiin nimelläT-Flash ja sen jälkeen nimelläTransFlash. Nimi muutettiin microSD:ksi kunSD Card Association (SDA) otti sen osaksi SD-korttiperhettä.
SDA julkaisi uuden tyypinCTIA Wireless 2005-tapahtumassa 14. maaliskuuta 2005 ja lopullinen spesifikaatio julkaistiin 13. heinäkuuta 2005. Julkaisuhetkellä tyyppiä oli saatavana 32, 64 ja 128 MB -koossa ja heinäkuussa 2006 SanDisk julkaisi 2 gigatavun kokoisen microSD-kortin. Vuonna 2016 oli tarjolla jo 128 GB:n tallennuskapasiteetilla varustettuja microSDXC – muistikortteja.
SDHC (Secure Digital High Capacity) mahdollistaa yli 2 GB (4–32 GB) tallennuskapasiteetin (SD standardi v2). SDHC ei ole oma korttityyppinsä vaan sitä valmistetaan SDHC-, MiniSDHC- ja MicroSDHC-versioina. SDHC-kortteja voidaan käyttää ainoastaan niitä tukevissa laitteissa. Lähes kaikki uudemmat SD-korttia käyttävät digitaalikamerat tukevat sitä.
SDXC (Secure Digital Extended Capacity) tukee kortteja aina 2 TB tallennuskapasiteettiin saakka. Se perustuu SD-standardin versioon v3. KutenSDHC se ei ole uusi korttityyppi, mutta vaatii erillisen tuen luku-/kirjoituslaitteilta.
SDUC tukee yli 2teratavun kapasiteettia 128 teratavuun saakka.[2] SDUC-laitteet tukevat myös vanhempia kortteja, mutta SDUC-kortit toimivat vain SDUC-laitteissa.[3]SD 8.0 -standardin mukaiset SDUC kortit voivat olla 128 teratavua.[4]
Muistikorttien nopeukissa käytettiin aiemmin Class-luokitusta Class 2 – Class 10. Nopeuksien kasvaessa luokitustapaa on muutettu, ja nykyisinmilloin? vakiintunein tapa on ilmoittaa kirjoitus- (Write) ja lukunopeudet (Read). Myös V30, V60, V90 sekä U1 ja U3 viittaavat kortin nopeuksiin. Sovellusnopeuksille on annettu omat luokituksensa A1 ja A2. UHS-I ja UHS-II ovat muistikortin väylänopeuksia, joissa UHS-I maksimi on 104 MB/s ja UHS-II jopa 624 MB/s.
SD Express on uudempi formaatti, jonka tavoitteena on moninkertaistaa siirtonopeudet.[5] SD Express julkaistiin SD määrittelyversion 7.0 myötä vuonna 2018. SD Express -väylä perustuuPCI Express jaNVM Express -pohjaiselle väylälle ja protokollalle.[6]
Kortin nopeusluokka määritellään minimikirjoitusnopeudella. Standardin on määritellyt virallinen SD-standardia hallinnoivaSD Association. LuokkaClass 1 vastaa 8 Mbit/s (1 Mt/s) kirjoitusnopeutta.[9]
Nykyiset SD- SDHC- ja SDXC-muistikorttienSpeed Class jaUHS Speed Class-luokitukset:
Useilla sovelluksilla ja laitteilla on oikein toimiakseen minimivaatimukset tallennusmedialle. Ennen kortin ostoa onkin hyvä varmistaa laitteen vaatimukset kortin nopeudelle. Standardin vaatimukset täyttävissä korteissa nopeusluokka on selkeästi merkittynä kortin etiketissä. Halvimmista korteista merkintä saattaa puuttua, ja kuluttaja ei voi näin olla varma tallennusmedian soveltuvuudesta käyttötarkoitukseen.
Tyypillinen esimerkki vaativasta sovelluksesta on HD-videokuvaus joka useimmiten vaatii vähintään Class 6 -luokan kortin toimiakseen oikein parhaalla laadulla. Käyttötarkoitukseen liian hitaalla kortilla videokuvaus saattaa pysähtyä kirjoituspuskurin täyttyessä tai videokuvaus pätkiä. Hidas kortti saattaa myös heikentää järjestelmäkameroiden sarjakuvausnopeutta.
Vaihtoehtoinen tapa ilmoittaa kortin nopeus on× rating, jonka kerroin 1× vastaa 1,2 Mbit/s kirjoitusnopeutta. Standardia on aiemmin ja tutummin käytetty yleisesti myös mittaamaan CD-aseminen kirjoitusnopeutta. Siten esimerkiksi 40× (48 Mbit/s) kirjoitusnopeus vastaa 48 Mbit/s (6 Mt/s) nopeutta, joka on suoraan verrannollinen Class 6 -määritelmään.
Taulukko yleisesti käytetyistä korttien nopeusluokista sekä minimikirjoitusnopeudet.
Muistikortit kykenevät kahteen eri nopeuteen. Kun esimerkiksi kameralla otetaan kuva, kamera alkaa kirjoittamaan kuvaa muistikortille. Tallennuksen nopeus riippuu muistikortin kirjoitusnopeudesta (Write, W). Lukunopeus (Write, W) tarkoittaa nopeutta, jolla tiedostoja voidaan lukea ja siirtää muistikortilta esimerkiksi tietokoneelle. Muistikorttien lukunopeus on useimmiten korkeampi kuin kirjoittamisnopeus. Osa valmistajista ilmoittaa harhaanjohtavasti kortin kyljessä ainoastaan lukunopeuden.[10]
Ohessa on esitetty 30 GB:n (esim. n. 1000raw-kuvaa) siirtyminen eri nopeuksilla.[10]