Schindlerin lista seuraa juutalaisten jatkuvasti heikentyvää asemaa Puolassaholokaustin aikana, kodeistaan karkotuksesta ainaAuschwitzin teloituksiin asti. Se noudattaa tarkasti tapahtumien todellista kulkua. Elokuva kertoosaksalaisesta yrittäjästäOskar Schindleristä, joka pelasti yli tuhannenpuolanjuutalaisen hengen holokaustissatoisen maailmansodan aikana. Elokuvan nimi viittaa listaan, jossa oli niiden juutalaisten nimet, jotka Schindler otti töihintehtaaseensa.[2]
Elokuva on lähes kokonaan mustavalkoinen. Vain esi- ja loppunäytös, pikkutytön punainen takki ja kynttilänliekki ovat värillisiä.
Leopold Page, oikealta nimeltään Leopold "Poldek" Pfefferberg, oliYhdysvaltoihin muuttanutpuolanjuutalainen ja yksiOskar Schindlerin avullaholokaustista pelastuneesta 1 098:sta juutalaisesta. Schindler olikatolinensaksalainen janatsipuolueen jäsen, joka toimi sota-aikana tehtaanomistajana vaarantaen oman asemansa juutalaisten auttamiseksi. Pfefferberg pyrki elämäntyönään levittämään Schindlerin mainetta ja vuonna 1963 hän kertoi tämän tarinasta elokuvatuottajaMarvin Goschille.MGM osti elokuvaoikeudet 50 000dollarin hintaan. Elokuvan ohjaajaksi kaavailtiin tuolloinDelbert Mannia ja käsikirjoittajaksiHoward Kochia. MGM ei lopulta päätynyt kuitenkaan eri syistä tuottamaan elokuvaa.[3]
KirjailijaThomas Keneally vieraili Pfefferbergin omistamassa kaupassa lokakuussa 1980 ja Pfefferberg kertoi tälle Schindlerin tarinasta. Keneally kiinnostui aiheesta ja teki taustatutkimusta seuraavat pari vuotta esimerkiksi haastatellen niinsanottuja "Schindlerin juutalaisia". Lopputulos oli romaaniSchindlerin lista (engl.Schindler’s Ark, 1982). Teoksesta tuliBooker-palkinnon voittanutbestseller.Music Corporation of American tuolloinen johtajaSidney Sheinberg lähetti sen kirja-arvostelun ohjaajaSteven Spielbergille, jonka kiinnostuksen jälkeen elokuvaoikeudet ostiUniversal Pictures 500 000 dollarin hintaan. Spielberg tapasi Pfefferbergin vuonna 1983 ja lupasi tälle tehdä elokuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana, kunhan hän olisi omasta mielestään valmis holokaustielokuvan tekemiselle. Spielberg ei ollut täysin varma kykenevänsä aiheen vaatimaan vakavuuteen ja hän yritti turhaan saada esimerkiksiRoman Polanskin tekemään elokuvan. Spielberg oli myös oli palkannut Keneallyn tekemään elokuvan käsikirjoituksen, mutta ei ollut tyytyväinen lopputulokseen, jota hän piti liian pitkänä. Vuonna 1984 hän palkkasiKurt Luedtke tekemään uuden käsikirjoituksen, mutta Luedtke luopui projektista neljä vuotta myöhemmin pitäen tarinaa liian epäuskottavana.[3]
Spielberg lupui joksikin aikaa elokuvaideasta antaen ohjaustyönMartin Scorseselle, joka teetätti käsikirjoituksenSteven Zaillianilla. Lopulta Scorsesekaan ei halunnut tehdä elokuvaa ja hän antoi projektin takaisin Spielbergille. Spielberg pyysi muutoksia Zaillianilta, joka teki käsikirjoituksesta esimerkiksi alkuperäistä pidemmän. Elokuvan pääroolia Schindlerinä tarjottiin muun muassaKevin Costnerille,Mel Gibsonille andWarren Beattylle. Spielberg olisi itse halunnut rooliinsveitsiläisenBruno Ganzin ja kun tämä ei toiminut hän tarjosi roolia myösHarrison Fordille. Kun nämä näyttelijät eivät ottaneet roolia, Spielberg päätyi joulukuussa 1992 palkkaamaan päärooliin tuolloin melko tuntemattomanLiam Neesonin. SS-upseeriAmon Göthin rooliin palkattiinRalph Fiennes, jonka sanottiin näyttäneen Göthiltä. Schindlerin pelastaman Mila Pfefferbergin sanotaan nähneen Fiennesin rooliasussaan ja alkaneen täristä hallitsemattomasti yhdennäköisyyden takia. Itzhak Sternin rooliin valittiinBen Kingsley. Sternin rooli oli yhdistelmä kolmesta eri oikeasta henkilöstä.[3]
Elokuvan kuvaukset kestivät 72 päivää 1. maaliskuuta – 1. kesäkuuta 1992. Kuvauksia tehtiin lähellä tarinan oikeita tapahtumapaikkojaKrakovassaPuolasa. Elokuva päätettiin juuri ennen kuvausten alkua tehdämustavalkoisena kuvaajaJanusz Kamińskin ehdotuksesta. Ideaa innoitti juutalaisia yhteisöjä 1920- ja 1930-luvuilla valokuvanneenRoman Wiśniakin työt. Alkuperäisenä ideana oli tehdä elokuva kokonaansaksaksi japuolaksi, mutta Spielberg päätyi lopulta tekemään senenglanniksi. Tekstitysten katsottiin häiritsevän juonen seuraamista. Lähes puolet elokuvasta kuvattiin käsin pidetyillä kameroillacinéma véritéen kaltaisen tunnelman saavuttamiseksi. AlkuperäisenPłaszówin keskitysleirin alueesta oli tehty suojeltu, joten sitä esittäviä lavasteita rakennettiin Libanin louhokselle Krakovan ulkopuolella. Schindlerin posliinitehtaan ulkokohtaukset kuvattiin historiallisella paikallaan nykyisin museona toimivassa rakennuksessa KrakovanZabłocien kaupunginosassa. Sisäkohtauksia kuvattiin saman tapaisella kohteellaOlkuszissa Krakovan koillispuolella.Juutalaisten maailmankongressi vastusti kuvauksiaAuschwitzin tuhoamisleirillä. Sen sijaan Auschwitzin kohtauksia tehtiin oikean leirin edustalle rakennetuilla lavasteilla. Kuvausten jo alettua Spielberg sai idean loppukohtauksesta, jossa holokaustista selviytyneet oikeat Schindlerin juutalaiset käyvät Schindlerin haudallaJerusalemissa. Kohtauksen 128 selviytyjää jouduttiin etsimään lyhyellä aikataululla.[3]
Elokuvan neljä ensinäytöstä tehtiin YhdysvaltojenWashingtonissa 30. marraskuuta,New Yorkissa 1. joulukuuta,Los Angelesissa 9. joulukuuta jaKanadanTorontossa 15. joulukuuta 1993. Tämän jälkeen elokuva siirtyi asteittain laajempaan levitykseen ollen Pohjois-Amerikan teattereissa kahdeksan kuukauden ajan. Spielberg pelkäsi hyvin vakavaan aiheeseen perustuvan elokuvan menestyvän huonosti, mutta se osoittautui lopulta menestykseksi. 28. heinäkuuta 1994 se oli saanut Yhdysvalloissa lipputuloina 96 miljoonaa dollaria. Ulkomailla lipputulot olivat 225 miljoonaa dollaria. Elokuvan budjetti oli ollut vain 23 miljoonaa dollaria.[3]
Schindlerin listaa pidetään yleisesti Spielbergin siihenastisen uran parhaimpana elokuvana, josta hän myös saiparhaan ohjauksen Oscar-palkinnon.[4][5] Teos poikkeaa kaikista hänen aikaisemmista töistään. Kun Spielberg ilmoitti tekevänsäSchindlerin listan, monet epäilivät hänen kykyään käsitellä niin vakavaa ja arkaluontoista aihetta. Elokuva oli kuitenkin arvostelumenestys.Claude Lanzmann, joka ohjasi holokaustista kertovanShoah -dokumentin 1985, oli kuitenkin toista mieltä. Hänen mielestään elokuva oli ”hyväntuulista viihdettä 1900-luvun pahimmasta rikoksesta”.[5]
YhdysvalloissaSchindlerin lista on erityisen arvostettu, ja siellä sitä pidetään Spielbergin mestariteoksena ja yhtenä parhaimmista yhdysvaltalaisista holokaustielokuvista.Allmovien kriitikko piti sitä jopa elokuvahistorian merkkipaaluna. Yhdysvalloissa elokuvaa käytetään usein opetusvälineenä.[4]
