| Satu Hassi | |
|---|---|
 Satu Hassi vuonna 2014. | |
| Ympäristöministeri | |
Lipposen II hallitus 15.4.1999–31.5.2002 | |
| Edeltäjä | Pekka Haavisto |
| Seuraaja | Jouni Backman |
| Euroopan parlamentin jäsen | |
20.7.2004–30.6.2014 | |
| Tampereen kaupunginvaltuutettu | |
1985–2000, 2013–2017[1] | |
| Kansanedustaja | |
22.3.1991–20.7.2004 22.4.2015–4.4.2023 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta1951 (ikä 74) Helsinki |
| Tiedot | |
| Puolue | Vihreä liitto |
| Koulutus | tekniikan lisensiaatti |
| Uskonto | uskonnoton[2] |
| Aiheesta muualla | |
| www.satuhassi.fi | |
| Infobox OK | |
Satu Maijastiina Hassi (vuosina 1974–1983Hernberg, s.3. kesäkuuta1951Helsinki)[3] on suomalainenvihreitä edustava poliitikko jakirjailija. Hän on ollutkansanedustaja vuodet 1991–2004 ja 2015–2023 sekäEuroopan parlamentin jäsen vuosina 2004–2014.
Vuosina 1997–2001 Hassi toimi vihreiden puheenjohtajana ja vuosina 1999–2002ympäristöministerinäLipposen II hallituksessa.
Hassi valmistui ylioppilaaksi Tampereen Sammon yhteislyseosta vuonna 1970 ja opiskeli kansantaloustiedettäHelsingin yliopistossa 1971–1972. Hän valmistui sähkötekniikan diplomi-insinööriksiTeknillisestä korkeakoulusta vuonna 1979, minkä jälkeen hän työskenteliTampella Tamrockin suunnittelu- ja tutkimusinsinöörinä (1979–1981) sekäTampereen teknillisen korkeakoulun assistenttina ja yliassistentin sijaisena (1981–1985). Vuonna 1985 Hassi valmistui sähkövoimatekniikan lisensiaatiksi.[3][4]
Vuosina 1985–1991 Hassi oli vapaa kirjailija.[5] Hänen esikoisteoksensa oli runokokoelmaMagdaleena ei häpeä enää (1984). Runojen lisäksi Hassi on kirjoittanutromaaneja,esseitä sekäfysiikan oppikirjoja. Hänen tuotantonsa on keskittynyt muun muassa naiseuden ja vallankäytön pohdintaan.[3]
Ennen vihreää herätystään Hassi toimi 1970-luvun alussaTeiniliitossa, jonka hallituksessa hän oli vuosina 1970–1971, vuonna 1971 varapuheenjohtajana. Opiskelijapolitiikassa hän vaikuttiHelsingin yliopiston ylioppilaskunnassa (1971–1972) jaTeknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnassa (1973–1975) sekätaistolaisenSosialistinen opiskelijaliitto SOL:n hallituksessa 1973–1975. 1980-luvun alussa Hassi oli mukanafeministisenNaisunionin toiminnassa.[3]
Hassia pyydettiin vihreiden ehdokkaaksivuoden 1984 kunnallisvaaleihin, joissa hänet valittiinTampereen kaupunginvaltuustoon. Hän oli valtuuston jäsen vuodet 1985–2000. Hassi valittiin valtuustoon jälleenvuoden 2012 kunnallisvaaleissa.[3]
Vuosina 1989–1991 Hassi oli vihreiden varapuheenjohtaja. Kansanedustajaksi hänet valittiin ensimmäisen kerranvuoden 1991 vaaleissaHämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Hassi toimivihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 1991–1993 sekä keväällä 1997 ja ennen valintaansa europarlamentaarikoksi 2003–2004. Vuosina 1994–1995 hän oli vihreiden valtuuskunnan puheenjohtaja ja vuosina 1995–1997 varapuheenjohtaja. Vuosina 1997–2001 Hassi toimi Vihreän liiton puheenjohtajana. Hassi on työskennellyt eduskunnassaliikenne-,laki-,ulkoasiain-,puolustus-,talous- jaympäristövaliokunnissa sekä suuressa valiokunnassa. Kaudella 2015–2019 hän toimi ympäristövaliokunnan ja kaudella 2019–2023 suuren valiokunnan puheenjohtajana.[6]
Hassi oliympäristö- ja kehitysministeriLipposen II hallituksessa huhtikuusta 1999 toukokuuhun 2002 jättäen tehtävän ennenaikaisesti vihreiden erottua hallituksesta vastalauseena Suomenviidennen ydinvoimalan rakentamispäätökselle. Vihreiden sisällä kysymys hallitukseen jäämisestä toi esille erilaisia näkemyksiä. Mm.Osmo Soininvaaran jaPekka Saurin mielestä vihreiden tuli jatkaa hallituksessa huolimatta ydinvoimapäätöksestä. Hassi ei puolestaan nähnyt hallituksessa jatkoa mahdolliseksi, jos ydinvoimapäätös hyväksytään. Kun eduskunta oli hyväksynyt ydinvoiman lisärakentamisen, vihreiden valtuuskunta ja eduskuntaryhmä päättivät kokouksessaan selkeästi äänin 38–8 erota hallituksesta.[7] Hassi on myöhemminkin kritisoinut ydinvoimaa ja sen rakentamista Suomeen.[8]
Vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa Hassi valittiinEuroopan parlamenttiin Suomen ainoana vihreiden edustajana. Valinnan seurauksena hän jätti paikkansa kansanedustajana ja hänen tilalleen eduskuntaan nousiOras Tynkkynen. Hassi valittiin jatkokaudellevuoden 2009 vaaleissa. Euroopan parlamentissa Hassi istuiVihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmässä ja oli jäsen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa (varapuheenjohtaja 2004–2009), EU:n ja Meksikon parlamentaarisessa sekavaliokunnassa sekäIntia-suhteista vastaavassa valtuuskunnassa. Vuosina 2007–2009 hän oli lisäksiilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan jäsen.[9] Hassi ei ollut ehdolla enäävuoden 2014 europarlamenttivaaleissa.[10] Helmikuussa 2015 hän ilmoitti asettuvansa ehdollekevään eduskuntavaaleissaPirkanmaan vaalipiiristä.[11] Hän tuli valituksi 6332 äänellä.[12]
Poliittisella urallaan Hassille ovat olleet tärkeitä erityisestitasa-arvokysymykset,ihmisoikeudet ja ympäristö- sekä energiakysymykset. Vuosina 2003–2013 hän kuuluiWorldwatch-instituutin johtokuntaan.[3]
Eduskuntavaaleissa 2019 Hassi sai 4 835 ääntä ja tuli valituksi Pirkanmaan vaalipiiristä.[13]
.jpg)
Hassi oli vuodesta 1995 naimisissa filosofian tohtori Jukka Valjakan (1949–2021) kanssa. Hänellä on kaksi tytärtä ensimmäisestä avioliitostaan (1974–1983)Rolf Hernbergin kanssa.[3] Hassin isä on sähkötekniikan professoriOsmo Hassi,[6] joka toimiTampereen teknillisen korkeakoulun rehtorina vuosina 1975–1985.
Hassi on sairastanutrintasyövän.[14] Vuonna 2002 häneltä ilmestyi aihetta käsittelevä teosTukka hattuhyllyllä.
Hassi kertoi vuonna 2018 julkaistussa muistelmateoksessaanMannerheim-solki ja punalippu tulleensa Tampereella kahden 15-vuotiaan pojan raiskaamaksi ollessaan vain 11-vuotias. Raiskaajat olivat etäisesti tuttuja, kadun toisella puolella asuneita teinipoikia. Hassi kertoi asiasta ensimmäistä kertaa muille ihmisille 30-vuotiaana 1980-luvulla.[15]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaSatu HassiWikimedia Commonsissa| Edeltäjä: Tuija Brax | Vihreän liiton puheenjohtaja 1997–2001 | Seuraaja: Osmo Soininvaara |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
