Osavaltion hallinnollinen pääkaupunki onKuching, jossa on runsaat 600 000 asukasta.[2] Muita tärkeitä kaupunkeja ovat muun muassaSibu,Miri jaBintulu. Osavaltion pinta-ala on 124 450 neliökilometriä ja asukasluku noin 2 420 009.[3][4]
Sarawak oli 1500-luvulta 1800-luvulle asti osaBrunein sulttaanikuntaa. Vuonna 1841 brittiläinenJames Brooke saapui Borneon saarelle. Brunei kärsi levottomuuksista Brooken saapumisen aikoihin, sillä Sarawakissa kapinalliset olivat nousseetBrunein sulttaania vastaan. Brooke liittoutui sulttaanin kanssa ja kapina saatiin kukistettua. Sulttaani teki Brookesta kiitokseksiKuchinginradžan ja antoi tälle siivun Sarawakista. Vuonna 1846 hänen arvonimestään tuli perinnöllinen ja näin sai alkunsavalkoisten rajahien dynastia. Brooke yritti saadaBritannian hallitusta kiinnostumaan maan hallintaan ottamisesta, mutta brittihallitus ei uskonut Brooken väittetä alueen rajattomista kaupallisista mahdollisuuksista.[1][5][6]
Koska Britannia ei ottanut aluetta hallintaansa, James Brooke hallitsi maata kuin henkilökohtaista läänitystään. Brooke nimittimalaijiväestöä alueen hallintaan ja hyödynsi paikallisten taistelutaitoja maan armeijassa ja poliisivoimissa. Brooke laajensi Sarawakia Brunein kustannuksella 1850- ja 1860-luvuilla, ja Brooken kuoltua 1868 hänen veljenpoikansaCharles Brooke jatkoi suvun yksinvaltaa alueella. Charles myös laajensi Sarawakin aluetta sen nykyisiin mittoihin.[1][5]
Vuonna 1888 Britannia otti Sarawakin suojelukseensa, sillä britit pelkäsivät muiden siirtomaavaltojen, etenkinSaksan keisarikunnan vaikutusvallan kasvua Malaijien saaristossa. Brittihallitus puuttui kuitenkin vain ulkomaansuhteisiin ja Brooken dynastia hallitsi edelleen Sarawakin sisäisiä asioita. Sarawakia hallinneet Brooket katsoivat että länsimaisten liiketoimet olivat paikallisväestön hyväksikäyttöä ja Sarawak säilyi syrjäisenä alueena, johon länsimaalainenkapitalismi ei yltänyt. Vasta vuonna 1941 Sarawak sai perustuslakinsa, sata vuotta Brooke-suvun hallintaan astumisen jälkeen.[5]
Japani miehittitoisen maailmansodan aikana Sarawakin vuonna 1941. Maan perustuslaki oli laadittu juuri japanilaismiehitystä edeltävänä päivänä. Sodan jälkeen ja japanilaisten vetäydyttyä Sarawak palasi brittihallinnon alaisuuteen Britanniankruununsiirtomaaksi.[1][5]
Sarawakin pinta-ala on 124 450neliökilometriä ja suuri osa maa-alasta ontrooppista sademetsää. Sademetsissä elää useita lajeja, joita ei muualla tapaa. Monet lajeista ovat ihmisen toiminnan seurauksena erittäin uhanalaisia, kutenborneonoranki.[1][7] Luonnon suojelemiseksi Malesiaan on perustettu kansallispuistoja, kuten Sarawakissa olevaNiahin kansallispuisto, jonka luolista on löytynyt jäänteitä ihmisasutuksesta 40 000 vuoden takaa.[8]
Sarawakin alue jakautuu mäkiseen ja laaksoiseen rannikkoalueeseen ja vuoristoiseen sisämaahan. Suuri osa lännempänä olevaa Sarawakin osavaltiota on rannikkoista alankoa, jossa on laajatmangroverantaiset tasangot. Sisämaahan päin mentäessä maasto muuttuu kukkulaisemmaksi ja saaren keskiosissa ja pohjoisimmassa osassa, lähellä Sabahin osavaltion rajaa kohoaa vuoristo. Vuorijono muodostaa myös Sarawakin ja Indonesian rajan. Osavaltiota halkooRajangjoki.[9][10][11]
Sarawakin väestö on kirjavaa etniseltä taustaltaan. Suurin etninen ryhmä onibanit, joita on noin 30% osavaltion väestöstä. Etnisestikiinalaisia on runsaat 20%, kuten myösmalaijeja. Muita väestöryhmiä ovatmelanaut jabidayuhit. Sarawakissa on myös intialaisväestöä.[2][12]
Useimmista Malesian osavaltioista poiketen Sarawak ei ole sulttaanikunta, vaan alueen johdossa onkuvernööri, jonkamaan kuningas nimittää virkaansa nelivuotiskaudeksi.[6]
Vuonna 2003 valmistunut elokuvaUnelmien aakkoset (The Sleeping Dictionary) sijoittuu 1930-luvun Sarawakiin. Tämän romanttisendraaman keskiössä on englantilaismiehen ja malesialaisen naisen välinen rakkaustarina.[13]
.jpg)
_by_Francis_Grant.jpg)
