 | Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnäSuomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Täsmennys:tarkennus |
Sankarihauta onhauta, johon on haudattusodassa, suoraan sodan seurauksena taisotatoimialueellakuolleitasotilaita ja heidän palvelustoimiinsa rinnastettavia elisankarivainajia.
Sankarihaudoista on käytetty Suomessa myös muita nimityksiä, kuten veljeshautaVenäjän esimerkin mukaan.
Suomen itsenäisyyden ajan sankarihautoja ovat vuoden 1918sisällissodan molempien osapuolten kaatuneiden, teloitettujen ja vankileireillä kuolleiden haudat sekätalvi-,jatko- jaLapin sodan (1939–1945) vuoksi kuolleiden suomalaisten haudat. Joillakin Suomen sankarihaudoilla on virallinenvaltiollinen tunnustus. Niitä hoidetaan ja ylläpidetäänjulkisen vallan palveluna, jotta estettäisiin niiden hävittäminen hoitamattomina tavanomaisessa järjestyksessä.
Se, että Suomen sankarihaudat sijaitsevat yleisten hautausmaiden yhteydessä vainajien kotipaikkakunnilla, johtuu sisällissodan aikaisesta tavasta lähettää vainajat haudattavaksi kotiseudulleen, mikä jatkui toisen maailmansodankin aikana.
Suomessa on noin 630 sankarihautausmaata.[1]
Kuolleita punaisia ei aina voitu osassa Suomea haudata kirkkomaahansisäpoliittisista syistä, mutta suuressa osassa maata kuolleiden punaisten ruumiit voitiin siirtää hyvin pian kirkkomaahan yhteen joukkohautaan. Sinne ei saatu kuitenkaan pystyttäämuistomerkkiä eikä niiden läheisyydessä sallittu muiden kuin lähiomaisten yksityisiä muistotilaisuuksia. Tilanne muuttui täysin vasta vuonna 1944 Suomen kärsittyä tappionNeuvostoliitolle jatkosodassa ja punaisten maallisia jäännöksiä voitiin haudata yleisimminkin hautausmaille, joilla valkoisten sankarihaudat jo sijaitsivat: EsimerkiksiHelsingin pitäjänseurakunnan sankarihautatoimikunta oli järjestämässä muistomerkkiä punaisten hautausmaalleHiekkaharjuun[2]. MyösHuittisissa seurakunnan jakunnan kustantama punaisten sankarivainajien muistomerkki paljastettiin vuonna 1950 samassa tilaisuudessatoisen maailmansodan sankarivainajille muistomerkin kanssa.[3]
Monissa maissa kaatuneet on saatettu haudata ulkomaille suurille sotilashautausmaille. Sodan aikana esimerkiksi monetsaksalaiset kaatuneet haudattiin sotatoimialueelle. Tällöin hautausmaat jäivät vetäytymisen toteutuessa vihollisen haltuun, jolloin niitä ei välttämättä hoidettu, vaan niitä jopa hävitettiin tai ne hävisivät luonnollisesti ruohotuttuaan ja puisten ristien tai muiden hautamuistomerkkienlahottua. Suomessa Rovaniemellä sekäVantaanItä-Hakkilassa on edelleen hoidettu saksalainen sotilashautausmaa.
Kaatuneiden saksalaistenSS-miesten haudoille ei laitettukristillisestä vakaumuksesta kertovia ristejä, koska SS-järjestö oli osittain perusajatukseltaan kristillisyydestä riippumaton jaideologiansa mukaanmoderni uudistusjärjestö, jossa oli myös muinaisgermaanisenmytologian piirteitä.
Suomen valtioneuvosto laskeekaatuneiden muistopäivänäHelsingissä muistoseppeleet sisällissodassa kaatuneiden valkoisten haudallevanhassa kirkkopuistossa, punaisten ja toisen maailmansodan takia kuolleiden haudoilleMalmin hautausmaalla sekä toisen maailmansodan vuoksi kuolleidenSankariristilleHietaniemen sankarihautausmaalla,ortodoksien,juutalaisten jatataarienIslam-seurakunnan sankarihaudoille.[5]Tasavallan presidentti laskeeitsenäisyyspäivänä seppeleen Hietaniemen sankariristille.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaSankarihautaWikimedia Commonsissa