Saniaiset (Pteridophytina, aiemmin Filicophytina) ovatputkilokasveihin kuuluviaitiökasveja jasanikkaistenkaaren merkittävin ryhmä. Saniaisia tunnetaan 9 000–15 000lajia[2], joista Suomessa esiintyy 40, mukaan lukien kaksi hävinnyttä lajia.[3] Niiden koko vaihtelee muutaman senttimetrin kokoisistakellusaniaisista jopa 20 metrin korkuisiinpuusaniaisiin. Maailman korkein saniainen on jopa kolmimetrisiä lehtiä kasvattavaCyathea australis, joka voi olla 24 metriä korkea.[4] Boreaalisissa metsissä saniaisia kasvaa tyypillisestikenttäkerroksessa.
Saniaiset tuottavatitiöitä, ja niille on tyypillistäsukupolvenvuorottelu, johon kuuluu kaksi vaihetta. Saniaisten itiöistä kehittyy suvuttomasti pieniä, levymäisiä tai nauhamaisiaalkeisvarsikkoja eligametofyyttejä. Tämäsuvullinen polvi sisältää siittiö- ja munapesäkkeet, joista hedelmöityksen jälkeen kehittyy varsinaisiajohtojänteellisiä saniaisia, jotka muodostavatitiöpolven elisporofyytin. Saniaiset eivät siten kuki tai tuotasiemeniä, kutensiemenkasvit.
Saniaisten itiöpolvenlehdet vaihtelevat suuresti muodoltaan ja kooltaan; usein ne ovat parilehdykkäisiä. Tyypillisesti uusien lehtien versot ovat kääriytyneet tiiviisti, ja lehden sekä jokaisen lehdykän herkkä kasvupiste on käärön suojassa.Maavarsi, joka on joskus maanalainen, imee ravinteita ja ankkuroi kasvin maahan. Saniaisilla onyksisirkkaisten kasvien tapaan hajajuuret pääjuuren sijaan.
Itiöpesäkkeet, jotka ovat itiön sisältäviä pieniä koteloita, sijaitsevat usein ryhmissä, joita peittääkatesuomu. Usein itiöpesäkkeellä on erityinen avautumismekanismi: kuivuessaan pesäke kutistuu, ohuin seinä painuu sisään ja pesäkkeen sivut repeävät pienimuotoisessa räjähdyksessä levittäen samalla itiöt ympäristöön. Yksi lehti saattaa tuottaa keskimäärin 50 mikrometrin kokoisia itiöitä koosta riippuen 750 tuhannesta 750 miljoonaan. Itiöt ovat sitkeähenkisiä ja leviävät usein kauas; niitä on löydetty ilmakehästä useiden kilometrien korkeudesta. Siksi monet saniaisheimot ovat levinneet maailmanlaajuisesti.
Alkeisvarsikko koostuu yhteyttävästäsekovarresta, joka sisältää sukusolupesäkkeet, sekä juurenkaltaisista juurtumahapsista. Se on yhden solukerroksen paksuinen ja 1–3 millimetrin levyinen. Hedelmöitys vaatii onnistuakseen kosteutta.
Saniaiset kasvavat usein metsien aluskasvillisuutena, sillä ne viihtyvät melko varjoisilla ja kosteilla paikoilla. Eräät saniaislajit kasvavatepifyytteinä puiden varsilla ja eräät kelluvinavesikasveina.
Laajasti käsitettynä ryhmänä saniaisiin kuuluvat varsinaisten saniaisten lisäksi aiemmin erillisinä ryhminä pidetythaarusanikkaiset jakortteet. Uusien tutkimusten mukaan kortteet sijoittuvat saniaisten sukupuun sisällekäärmeenkielimäisten saniaisten ja kehittyneimpien saniaisten ryhmien väliin.[1]
Alempaan katsaukseen on koottu esimerkkejä eri saniaisryhmistä mukaan lukien kaikkiluokat jalahkot sekä suomenkielisessä kasvinimistössä ([5][6]) tunnettuja heimoja ja sukuja.[1][7]
↑Maarten J. M. Christenhusz, Xian-Chun Zhang & Harald Schneider: A linear sequence of extant families and genera of lycophytes and ferns. Phytotaxa, 2011, 19. vsk, s. 7–54. Artikkelin verkkoversio.
