| Sandra Lehtinen | |
|---|---|
.jpg) Sandra Lehtinen vuonna 1907. | |
| Kansanedustaja | |
22.5.1907–28.2.1910 | |
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Hämeen pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. heinäkuuta1873 Parikkala |
| Kuollut | 5. syyskuuta1954 (81 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | ompelija |
| Infobox OK | |
Aleksandra Alina (Sandra) Lehtinen (o.s.Reinholdsson,1. heinäkuuta 1873Parikkala –5. syyskuuta 1954Helsinki) oli suomalainenpoliitikko, joka toimiSDP:nkansanedustajana vuosina 1907–1910.[1] Merkittävimmän elämäntyönsä Lehtinen teki organisaattorina puolueen naisliikkeessä. 1900-luvun alkuvuosina hän muodostiSosialidemokraattisen Naisliiton ydinryhmän muun muassaIda Aalle-Teljon,Fiina Pietikäisen,Hilja Pärssisen jaMiina Sillanpään kanssa.Sisällissodan jälkeen Lehtinen vaikutti kommunistisessaSSTP:ssa, kunnes sai vuonna 1929 vankeustuomion poliittisen toimintansa vuoksi. Vuodet 1932–1945 hän asuiNeuvostoliitossa.[2][3]
Sandra Lehtisen aviopuoliso oli kansanedustajaJ. K. Lehtinen ja tytärSKP:n pitkäaikainen johtohahmoInkeri Lehtinen.[4]
ParikkalanKoitsanlahdessa syntyneen Lehtisen vanhemmat olivat käräjäkirjuri Viktor Reinholdsson (1831–1887) ja Eufemia Nokelainen (s. 1847). Aleksandralla oli yksi isosisko, kaksoisveli ja yksi pikkuveli, jotka kaikki kuolivat lapsena. Isoisä Yrjö Reinholdsson (s. 1795) oliKoitsanlahden hovin verovouti, mutta isän ja pojan välit olivat katkenneet Viktorin alkoholinkäytön seurauksena, eikä Sandra tämän kuoltua päässyt nauttimaan perheen yhteiskunnallisen aseman tuomista eduista.[3]
Kansakoulun jälkeen Lehtinen aloitti 16-vuotiaana palvelijana kruununvoutiJohan Bernhard Bromanin perheessä, jonka mukana hän muutti Helsinkiin vuonna 1894. Bromanin kuoltua Lehtinen työskenteli professoriFredrik Salzmanin luona, jolta saamansa huonon kohtelun myötä hän kiinnostui yhteiskunnallisista epäkohdista. Kesällä 1899 Lehtinen osallistuiHelsingin vanhalla työväentalolla järjestettyyn palvelijain yleiseen kokoukseen, jossa hän liittyi aiemmin keväällä perustettuunHelsingin työväenyhdistyksen palvelijatarosastoon. Kaupungin toinen palvelijattarien ammattiosasto oli Miina Sillanpään johtama Helsingin palvelijataryhdistys, mutta Lehtinen päätti valita radikaalimman. Vuonna 1902 Lehtisestä tuli ammattiosastonsa puheenjohtaja. Hieman myöhemmin hän luopui palvelijan ammatistaan ja ryhtyi ompelijaksi.[3]
Lehtinen tutustui työväenliikkeen perusteisiin Helsingin työväentalon raittiuskahvila Juttutuvassa käytyjä keskusteluja seuraamalla. Puolueen järejestämiä agitaatiokursseja käytyään hänestä tuli sosialidemokraattisen naisliikkeen tunnetuimpia puhujia Ida Aalle-Teljon ja Fiina Pietikäisen ohella. Lehtinen oli mukana myösaktivistiliikkeessä. Vuoden 1904Kutsuntalakkojen yhteydessä hän kiersi muun muassaMimmi Kanervon kanssa eri puolilla Helsinkiäkagaalin rahoittamana agitaattorina.Suurlakon aikana Lehtinen puhui myösKuopiossa, jonne erikoisjunalla matkannut lähetystö vei mukanaanTampereella annetunPunaisen julistuksen. Hänen kansankokouksessa pitämänsä puhe herätti pahennusta kaupungin säätyläisissä. ToimittajaSigurd Roosin mukaan hänen huudahduksensa ”Veri on porvareista imettävä viimeiseen pisaraan saakka!” oli vähällä aiheuttaa mellakan.[5] Tampereella marraskuussa 1905 pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa Lehtinen valittiin SDP:n puoluehallitukseen.[6]
Lehtinen avioitui 1907 ja samana vuonna hänet valittiin kansanedustaksiHämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Lehtinen ei juurikaan pitänyt eduskuntatyöskentelystä ja hänen äänestyskäyttäytymisensä poikkesi usein piirin muista sosialidemokraateista. Vuoden 1910 vaaleissa Lehtinen pudotettiin ehdokaslistalta, kun tamperelaiset puoluetoverit pitivät häntä liian radikaalinasiltasaarelaisen linjan edustajana.[3] Vuosina 1909–1913 Lehtinen toimi Sosialidemokraattisen Naisliiton puheenjohtajana, mutta jättäytyi vuosikymmenen jälkipuoliskolla taustalle puoluetoiminnasta ja keskittyi perheeseensä puolison hoitaessa päätoimittajan ja kansanedustajan tehtäviään.[5] Lehtinen toimi kuitenkin vielä naisliiton sihteerinä 1916–1918 ja marraskuun 1917yleislakon aikana hänet valittiin liiton edustajana suurlakkokomiteaan.[3]
Pariskunnan toinen lapsi syntyi sisällissodan aikana helmikuussa 1918, minkä vuoksi Sandra pysytteli aviomiehestään poiketen sivussapunaisten toiminnasta.Helsingin taistelun alla 10. huhtikuuta Lehtiset evakuoitiin punaisten johdon mukanaViipuriin, jossa Sandra asui lapsineen kansanedustajaEvert Huttusen puolison Martan luona. Valkoistenhyökättyä kaupunkiin huhtikuun lopussa, perhe pakeni junalla punaisten hallussa olleeseenKotkaan, josta he 1. toukokuuta jatkoivat laivallaPietariin. Parin viikon kuluttua matka jatkuiMoskovaan, jossa Lehtiset osallistuivat elokuussaSKP:n perustavaan kokoukseen.[5]
Syyskuun alussa perhe siirtyi punapakolaisille perustetulleBuin pakolaisleirille Moskovan itäpuolelle. Juho Kustaa Lehtisestä tuli leirin miliisiosaston päällikkö ja Sandrasta lastenkodin johtaja. Perheen nuorin lapsi kuoli heinäkuussa 1919punatautiin, jonka jälkeen pariskunta erosi Juho Kustaan löydettyä uuden kumppanin. Buin leirin lakkauttamisen jälkeen Lehtinen muuttiLeningradiin, jossa hän työskenteli vuosina 1920–1921 SKP:n naisosaston toimitsijana. Kesäkuussa 1921 Lehtinen palasi puolueen lähettämänä Suomeen tyttärensä kanssa.[5]
Suomeen palattuaan Lehtinen liittyi kielletyn SKP:n peitejärjestönä toimivaanSSTP:een työskennellen puhujana ja järjestäjänä puolueen lakkauttamiseen elokuuhun 1923 saakka. Lehtinen jatkoi SKP:n maanalaisissa tehtävissä ja oli myös Helsingin työväenyhdistyksen naisosaston puheenjohtaja 1923–1925. Vuonna 1925 Lehtinen valittiinHelsingin kaupunginvaltuustoon kommunistien vaalijärjestönSTPV:n listoilta, jonka jälkeen hän toimi laillisten nais-ja raittiusjärjestöjen sekä kommunistien hallitsemanSuomen Ravinto- ja Nautintoainetyöväen Liiton luennoitsijana.[5] Lehtinen yritti myös paluuta eduskuntaan, mutta hanke kariutui kommunistien sisäisiin kiistoihin.[3]
Joulukuussa 1929 Lehtinen vangittiin poliittisen toimintansa vuoksi samanaikaisestiOskari Lammisen jaKatri Järvisen kanssa.[7] Lehtinen asetettiin kymmenen muun kommunistin tavoin syytteeseenvaltiopetoksen valmistelusta ja huhtikuussa 1930Turun hovioikeus tuomitsi hänet 2 vuoden kuritushuonerangaistukseen.[8][9]
Tuomionsa kärsittyään Lehtinen muutti vuonna 1932 Neuvostoliittoon, jossa hän asettuiPetroskoihin. Lehtinen pysytteli syrjässä poliittisesta toiminnasta, minkä johdosta ilmeisesti säästyiStalinin puhdistuksilta. Hänen tyttärensä Inkeri Lehtinen sen sijaan nousi korkeaan asemaan puolueorganisaatiossa.[5] 1930-luvun aikana Lehtinen kirjoittiYrjö Sirolan ehdotuksesta muistelemansa, joita ei ole toistaiseksi julkaistu.[3] Suomen poliittisen tilanteen muututtua hän palasi kotimaahansa 1945 ja asui viimeiset vuotensa HelsinginSiltasaaressa. Lehtisestä tuli arvostettu työväenliikkeen veteraani ja SKP:n kunniapuheenjohtaja, joka oli mukana muun muassaSNDL:n toiminnassa. Lehtinen kuoli Helsingissä 81-vuotiaana syyskuussa 1954.[5]
Sandra Lehtisen puoliso oli toimittaja ja kansanedustajaJuho Kustaa Lehtinen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1907. Pariskunta meni naimisiin ajan oloon harvinaisellasiviilivihkimisellä, joissa käytettiin hyväksi laissa olluttaporsaanreikää esiaviollisestasukupuoliyhteydestä.[10] Lain mukaan
»Jos mies makaa morsiamensa, niin on se avioliitto, joka on vihkimisellä päätettävä, joko kihlaus on tehty ehdoilla tai ehdoitta, vaikka niitä ehtoja ei olisikaan täytetty. Jos mies karttaa vihkimistä ja pysyy vastahakoisena, julistettakoon nainen hänen aviovaimoksensa — —.»
Pariskunnalla oli kaksi lasta: Inkeri (1909–1997) ja Paavo (1918–1919).Inkeri Lehtinen oli SKP:n pitkäaikaisia johtohahmoja, joka toimi muun muassaTerijoen hallituksen ministerinä.[11]
