| Sairakkalanjärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Päijät-Häme |
| Kunnat | Hollola |
| Koordinaatit | 61°00′41″N,25°18′50″E |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Teuronjoen valuma-alue (35.83) |
| Laskujoki | Luhdanjoki[1] |
| Järvinumero | 35.837.1.003 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 116,1 m |
| Rantaviiva | 3,049 km[2] |
| Pinta-ala | 30,212 ha |
 Sairakkalanjärvi | |
| Infobox OK | |
Sairakkalanjärvi[2][1] onPäijät-HämeessäHollolan länsiosassaSairakkalan kylässä sijaitsevajärvi, joka kuuluu linnustonsa vuoksivaltioneuvoston valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.[2][1]
Järven pinta-ala on 30 hehtaaria ja se on 850 metriä pitkä ja 450 metriä leveä. Järven vedenpinnan korkeus on 116,1 metriämpy. Järvi on matala, sillä se onlaskettu heinämaan saamisen toivossa. Sen rantaviivan pituus on 3,0 kilometriä ja rannat ovat entistä järvenpohjaa, joka on muuttunutavosuoksi. Järven rantoja on ruopattu kahdesta kohtaa, missä sijaitsee vapaa-ajan asuntoja.[2][1][3]
Järvi kuuluuKokemäenjoen vesistössäVanajan reitin valuma-alueellaTeuronjoen valuma-alueeseen. Se jaetaan vielä Luhdanjoen valuma-alueeseen, johon järvi kuuluu. Siihen laskee vain kaksi lyhyttä ojaa. Luhdanjoki alkaa koneellisesti kaivettuna ja virtaa kuivatetunJärventaustanjärven läpi. Joki alkaa yläjuoksulla Liesjoen nimisenä, joks kerää ympäristön ojitettujen soiden kuivatusvedet, on keskijuoksulla nimeltään Luhdanjoki ja laskee lopuksiPääjärveen Sammalistonojana.[2][1]
Sairakkalanjärven vettä on mitattu kolmella vesinäytteellä helmikuussa 1993, jolloin mitattiin järven veden happipitoisuutta ja kolme muuta näytettä, joissa tutkittiin happipitoisuuden lisäksi myös muita ominaisuuksia. Hapen havaittiin järvestä kuluneen ainakin vuosien 1993 ja 1995 talvien aikana lähes loppuun. Sairakkalanjärven kunnostushanketta varten otettiin järvestä näytteet myös 2001. Keskustelua järven pinnan nostamiseksi uudelleen on käyty1990-luvulla.[4]
| fosforipitoisuus | kokonaistyppipitoisuus | Ph | väriluku |
|---|---|---|---|
| 17 mg P/l - 140 mg P/l | 1100 mg N/l-1700 mg N/l | 5,8 - 6,8 | 80 mg Pt/l - 125 mg Pt/l |
Järven ensimmäisen lintulaskennan suoritti Pertti Rassi 1969 ja toisen Esa Lammi 1977maa- ja metsätalousministeriönluonnonvarainhoitotoimiston toimeksiannosta. Vuoden 1977 lintulaskentoja käytettiin perusteena Sairakkalanjärven ottamiselle mukaanvaltioneuvoston valtakunnallinen lintuvesien suojeluohjelmaan 1981. Vuodesta 1987 alkaen on Sairakkalanjärvellä suoritettu lintulaskenta vuosittain.[5]
Järvellä on tavattu pesiviäkahlaajia:isokuovi (2011),metsäviklo (2007),rantasipi (1998),suokukko (1993),taivaanvuohi (2008) jatöyhtöhyyppä (2011),puolisukeltajia, kutenhaapana (2010),heinätavi (1997),lapasorsa (2008),sinisorsa (2011) ja tavi (2011) kuin myöskokosukeltajia, kutenpunasotka (2005),telkkä (2011) jatukkasotka (2011).[6]
Muita lintulajeja ovat olleethärkälintu (2011),kalalokki (2007),kurki (2011),laulujoutsen (1995-2011),luhtahuitti (2002),mustakurkku-uikku (2005),nokikana (1995),silkkiuikku (2004) janaurulokki (1969).[6]
Järvi on lintujen muutonaikainen levähdysalue, mutta myös pesimäjärvi. Erikoista järvessä on sen kuuluminenKokemäenjoen vesistöön, jossa se on eräsVanajaveden reitin itäisen haaran latvajärvistä.[7].
Vuoden 1855−1856Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin "Sairakkala träsk". Sen eteläpuolella sijaitsi Sairakkalan kylä, jonka pellot ulottuivat järvelle saakka. Myös Järventakanjärven ympärillä oli peltoja, jotka kuuluivat Järventaan kylälle. Järvien välillä sijaitsi kosteikko. Järven nykyinen suurin syvyys on alle yksi metri. Sairakkalanjärven veden pintaa on laskettu 1924 ja lisäksi järvenpinta laski edelleen 1945 ojanperkuun yhteydessä. Järvenlaskuhankkeissa veden pinta laski yhteensä noin yhdellä metrillä. Sairakkalanjärven takana ollutJärventaustanjärvi on kuivunut vedenlaskun ja ojanperkuun vuoksi.[7][8]
