Saint Lucia on saarivaltioKaribianmerellä. Se sijaitseePienillä Antilleilla,Saint Vincent ja Grenadiinien pohjoispuolella jaMartiniquen eteläpuolella. Asukkaita on noin 178 700. Sokerinviljelyn lakkauttamisen ja banaanikaupan kutistumisen jälkeenturismi on saaren tärkein elinkeino. Matkailukohteina on hiekkarantoja, vuoria ja eksoottisia kasveja sekäQualiboun tulivuori rikinhajuisine kuumine lähteineen. Saint Lucia kuuluuKansainyhteisöön, mutta ranskalaiset ovat jättäneet jälkiään paikannimistöön, ja varsinkin maaseudulla puhutaanenglannin lisäksi myösranskankreolimurretta.
Saint Lucian saari sijaitseeKaribianmerellä, ja se on toiseksi suurinPienten AntillienWindwardsaarista.Martinique on noin 39 kilometriä Saint Luciasta pohjoiseen jaSaint Vincent 34 kilometriä lounaaseen. Saint Lucian pinta-ala on 616 neliökilometriä, ja sen pituus on 43 kilometriä ja maksimileveys 23 kilometriä.[6]
Saint Lucia on vulkaaninen saari, ja sen jakaa pohjoisesta etelään kulkeva keskusvuoristo. Sen korkein kohtaMount Gimie kohoaa 959 metriin. Vuorilta virtaa monia jokia, jotka halkovat hedelmällisiä laaksoja. Saaren lounaisosassa on kaksi jyrkästi merestä nousevaa teräväkärkistä vuorta,Pitonit (Gros Piton, 798 metriä ja Petit Piton, 750 metriä). Petit Pitonin lähellä on muinaisen tulivuorenkraatteri, jonka kuumistarikkilähteistä myös läheinenSoufrièren kaupunki on saanut nimensä.[6]
Saint Lucian saari on vuoristoisempi kuin useimmat muutKaribian saaret, ja niinpä siellä sataa enemmän kuin esimerkiksiBarbadoksella. Sadetta saadaan ympäri vuoden, mutta eniten heinäkuusta marraskuuhun, mikä on hurrikaanien esiintymisaikaa. Hurrikaaneja ei osu saarelle joka vuosi, mutta heikoimmat trooppiset myrskyt levittävät sateita laajemmalle alueelle.[7]Hurrikaani Dean aiheutti tuhoja vuonna 2007: se surmasi ainakin yhden ihmisen, tuhosi rakennuksia ja koko banaanisadon.[8] Vuonna 2010 hurrikaani Vincent aiheutti saarella tuhoja.[9] Lämpötila, kosteus ja auringonpaiste ovat Saint Lucialla samanlaisia kuin muuallakin Karibialla.[7] PääkaupunkiCastriesissa päivän keskimääräinen ylin lämpötila on 28–31 ja yön alin 21–23 astetta.[10]
Ennen eurooppalaisten tuloa saarella asuiarawakeja jakaribeita. Arawakit asuttivat saaren ensimmäisinä noin vuosina 200–400, mutta he väistyivät karibien tieltä noin vuosina 800–1000.[12]
Saint Lucian ensimmäistä kohtaamista eurooppalaisten kanssa ei tunneta varmasti, mutta saari tunnettiin noin vuonna 1500. Englantilaiset yrittivät asuttaa saarta vuosina 1605 ja 1638, mutta sairaudet ja karibien vihamielisyys estivät aikeet. Martiniquen ranskalaiset perustivat vuonna 1660 Saint Luciaan asutuksen tehtyään sopimuksen karibien kanssa. Saari siirtyi tämän jälkeen Ranskalta Englannille ja takaisin.Bredan rauhassa 1667 Saint Lucia palautettiin Ranskalle, ja vuonna 1674 se asetettiin Martiniquen alaisuuteen. Englantilaiset ja ranskalaiset kiistelivät uudestaan saarten hallinnasta 1700-luvulla. Saari määriteltiin muutamia kertoja myös puolueettomaksi.[6] Saari vaihtoi 1700-luvulla omistajaa 14 kertaa.[13]
Britannia sai Saint LucianPariisin rauhassa 1814, ja siitä tehtiin sen jälkeen kruununsiirtomaa. Saarta hallinnoitiin vuosina 1838–1885Barbadokselta. Orjat vapautettiin vuonna 1834, jolloin saarella oli yli 13 000 orjaa, 2 600 vapaata mustaihoista ja 2 300 valkoihoista. Orjuuden lakkauttaminen iski sokeriruokoteollisuuteen, mutta talous elpyi banaanin ja kaakaon viljelyn myötä.[6]
Saint Lucia sai ensimmäisen itsehallinnollisen edustuslaitoksen 1924. Vähitellen autonomia laajeni ja yleinen äänioikeus tuli voimaan 1951. Saint Lucia oli osaLänsi-Intian federaatiota vuosina 1958–1962.[14] Vuodesta 1960 saarella oli toimeenpaneva neuvosto, johon kuului pääministeri ja neljä muuta ministeriä. Lainsäädäntöneuvostoon valittiin kymmenen jäsentä vaaleilla, kaksi nimitettiin, ja lisäksi siihen kuului territorion asiamies ja puheenjohtaja. Vuodesta 1967 alkaen Saint Lucia oli itsehallintoalue, jolla oli päätäntävalta sisäisiin asioihin, kun taas Britannia vastasi sen ulkopolitiikasta ja puolustuksesta neuvotellen saaren paikallishallinnon kanssa. Tässä vaiheessa emämaan edustajan nimikkeeksi tuli taas kuvernööri, mutta ensimmäistä kertaa kuvernöörin valinnasta alettiin neuvotella asukkaiden äänestämän neuvoston puheenjohtajan kanssa.[15] Saari itsenäistyi vuonna 1979, ja ensimmäiseksi pääministeriksi valittiinJohn Compton.[14]
Saint Lucian ensimmäinen hallinto oli vasemmistolainen, ja se solmi diplomaattiset suhteet muun muassaKuubaan ja liittyisitoutumattomien maiden liikkeeseen.Saint Lucian työväenpuolue yritti luoda maahansekataloutta, mutta vuoden 1980hurrikaani Allen tuhosi banaanisadon. Lisäksi työväenpuolueen jaUnited Workers Partyn (UWP) välinen kilpa aiheutti poliittista epäjärjestystä, mistä puolestaan kärsi matkailuala. UWP:n kaudella maanviljelyalaa alettiin jälleen kehittää, ja Yhdysvaltojen nousukausi toi lisää matkailijoita.[6]
Vuonna 1993 banaanin maailmanmarkkinahintojen lasku johti levottomuuksiin. Vuonna 2002 trooppinen myrsky Lil tuhosi puolet banaanisadosta. Vuonna 2004 Piton-vuoret julistettiin Unescon maailmanperintökohteiksi.[14].
Parlamenttivaaleissa kesäkuussa 2016 konservatiivinen oppositiopuolue UWP voitti vallassa olleen työväenpuolueen SLP:n . UWP:nAllen Chastanet nousi Saint Lucian pääministeriksi SLP:nKenny Anthonyn tilalle.[16]
Saint Lucia onKansainyhteisöön kuuluvaperustuslaillinen monarkia, jonkavaltionpäämies on Britannian monarkki, jota edustaa saarellakenraalikuvernööri. Toimeenpanovalta onpääministerin ja hallituksen käsissä. Pääministeri on yleensä parlamenttivaalit voittaneen puolueen puheenjohtaja.[6] Parlamentti on kaksikamarinen.Alahuoneeseen valitaan suorilla vaaleilla 17 jäsentä. Ylähuoneessa elisenaatissa on 11 nimitettyä edustajaa. Pääministeri valitsee kuusi senaattoria, opposition johtaja kolme ja kenraalikuvernööri kaksi.[17]
Parlamenttivaalit järjestetään vähintään viiden vuoden välein ja molemmat valtapuolueet UWP ja SLP ovat olleet vuoroillaan vallassa. 2000-luvulla vaalit ovat olleet vuosina 2001, 2006, 2011 ja 2016.[18]
Saint Lucian saari on jaettu kymmeneen kuntaan, ja niitä hallinnoi 15 piirivaltuustoa. Kunnallisvaaleja ei järjestetä, vaan paikallishallinnosta vastaava ministeri nimittää kaikki valtuutetut.[20] Kunnat ovat:[1]
Castriesin kaupunkia. Kuvan keskellä suuri risteilyalus.
Matkailu on Saint Lucian merkittävin talouden haara. Se vastaa noin 65 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja se on tärkein ulkomaisen valuutan lähde. Valtion talous on kuitenkin varsin riippuvainen ulkoisista tekijöistä: matkailun mielenkiinnosta, luonnonkatastrofien vaikutuksesta ja tuontiöljyn saatavuudesta. Saint Lucian talous on kasvanut hitaastimaailmanlaajuisen taantuman jälkeen. Monet lentoyhtiöt vähensivät vuonna 2012 lentojaan Saint Luciaan, ja samana vuonna valtion otti viimeisenä Karibian maana käyttöönarvonlisäveron.[1] Vuonna 2018 Saint Luciantalouskasvu oli 0,6 prosenttia. Edellisenä vuonna se oli peräti 3,7 prosenttia, mutta monien julkisten rakennushankkeiden viivästyminen hidasti kehitystä.[21]
Banaani on maatalouden tärkein tuote.Sokeriruoko oli pitkään maatalouden keskeisin tuote, mutta sen viljely loppui vuonna 1964. Yhdysvaltain tuoella Saint Lucialla on kehitetty valmisteteollisuutta, ja Vieux Fortin lähellä on teollisuuden vapaakauppavyöhyke. Siellä valmistetaan vientiin elektroniikkaa ja leluja. Saarella valmistetaan myös pahvia, vaatteita, rommia, tupakkaa, kookostuotteita, betoniharkkoja ja kaljaa.[6]
Saint Lucian tilastokeskuksen mukaan valtiossa oli vuoden 2018 puolivälissä arviolta 178 696 asukasta.[2] Vuotuinenväestönkasvu saarella on alle prosentin luokkaa. Saaren väestö on 1900-luvun lopun jälkeen ikääntynyt. Sekähedelmällisyysluku ettäkuolleisuus ovat laskeneet. Vielä vuonna 1990väestöpyramidin pohja oli selvästi leveä, ja suurin osa väestöstä oli alle 30-vuotiaita. Alle 25-vuotiaiden osuus oli vuoden 2015 väestöpyramidissä selvästi pienempi.[23]
Saint Lucialla on kymmenen vuotta kestävä kouluvelvollisuus, joka alkaa viiden vuoden iässä. Vuonna 2010 noin 92 prosenttia oppilaista suoritti peruskoulun.[25] Korkeakoulutusta tarjoaa Castriesissa olevaLänsi-Intian yliopiston avoin kampus. Lisäksi saarella on muun muassa teknillinen college ja opettajankoulutuslaitos.[6]
Perinteinen Saint Lucian ruoka sisältää paljonhiilihydraatteja, joita saadaanjamssista,taarosta ja sen sukulaisestaeddoesta, banaaneista ja leipäpuun hedelmistä. Sen kanssa syödään liha- tai kalakastiketta. Itse ruoka ei ole kovin mausteista, mutta sen kanssa tarjotaan aina chilikastiketta.[27]
Valtio pitää yllä yleisradioverkkoa. Sanomalehdet ovat yksityisiä ja ilmestyvät yhdestä kolmeen kertaan viikossa. Kolme televisiokanavaa ovat myös yksityisiä, yksi niistä on katolinen kanava.[28]
Saint Lucia on osallistunutolympialaisiin vuodesta 1996 lähtien 2–6 urheilijan joukkueella.[29] Kriketti ja purjehdus ovat suosittuja urheilulajeja.[30]Pariisin olympialaisissa 2024Julien Alfred voitti naisten sadan metrin juoksussa Saint Lucian ensimmäisen olympiakullan ja samalla maan ensimmäisen olympiamitalin.[31]
↑abcdefghijkDavid Lawrence Niddrie, Janet D. Momsen et al.: Saint LuciaEncyclopædia Britannica. 18.7.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 6.8.2019. (englanniksi)
