Saddukeukset elisaddukealaiset olivatjuutalainen uskonnollis-poliittinen ryhmä, joka syntyi noin 150 eaa. ja vaikutti aina Jerusalemin hävitykseen asti 70 jaa.[1]
Saddukeukset olivat kehittyneet vanhasta pappisylimystöstä. He ottivat nimensä luultavasti kuningasSalomon ylipapilta Zadokilta, joka oliJerusalemin temppelin esimies. Saddukeukset tähdensivätTooraa ainoana sitovana lakina ja vastustivatfarisealaisia, toista tuon ajan merkittävää ryhmää. Saddukeukset kiistivät farisealaisten uskon enkelien ja henkien olemassaoloon sekä sielun elämään kuoleman jälkeen. Saddukeukset eivät myöskään uskoneet siihen, että Jumala olisi puuttunut ihmeiden kautta ihmisten elämään. Saddukeukset torjuivat suullisesti välitetyt perinnäissäännöt, ja he alistivat ihmisen valinnanvapauden Jumalan kaitselmukselle. He eivät hyväksyneet myöskäänylösnousemusta.[1]
Saddukeukset hävisivät kansansuosiossa farisealaisille, koska he toimivat yhteistyössä juutalaisuuteen nähden pakanallisenRooman hallinnon kanssa, olivat myötämielisiähellenistiselle kulttuurille ja olivat varakkaina yläluokkaisina kaukana tavallisen kansan elämästä. Saddukeusten motiiveihin sopi hyvin yhteistyöRooman miehittäjähallinnon kanssa, koska se takasi heidän oman asemansa säilymisen. Heidät esitetään Uudessa TestamentissaJeesuksen vastustajina.
Kun roomalaiset hävittivät vuonna 70Jerusalemin temppelin, saddukeukset menettivät merkitystään, sillä heidän uskonkäsityksensä olivat olleet tiiviisti sidoksissa temppeliin ja juutalaisten omaan valtioon. Heillä ei ollut myöskään kansan tukea takanaan, sillä useimmat juutalaiset pitivät heidän oppejaan ja laintulkintaansa liian ankarina.[1]
- ↑abcTerhart, Franjo & Schulze, Janina: Nykymaailman uskonnot, s. 218. ((Weltreligionen, 2007.) Suomentaneet Eetu Nieminen ja Aatos Hiltunen) Bath: Parragon, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2
