Kirja sisältää henkilökohtaista ja omaelämäkerrallista materiaalia. Se on esitetty tiiviissä muodossa aforismeina ja sananlaskuina, jotka pohtivat elämän tarkoitusta ja oikeaa tapaa elää. Kirja käsittelee laajasti myös kuolemaa ja viittaa sillä siihen, että kirjoittaja oli hyvin vanha.lähde?
Saarnaajan kirjan hepreankielinen nimiKoheleth merkitsee varsinaisesti seurakuntakokouksen johtajan tointa.HieronymuksenVulgatassa käyttämä käännös sanalle on ollutecclesiastes. Englanniksi sana on käännettythe Preacher,Lutherilla saksaksider Prediger ja edelleen suomeksiSaarnaajaksi. Monet nykyiset tutkijat kuitenkin hylkäävät tällaisen käännöksen, sillä se antaisi ymmärtää, että alkuperäisellä sanalla olisi haluttu viitata jotenkin uskonnolliseen hahmoon. Kirjan teksti ei kuitenkaan viittaa sellaiseen. Parempi käännös sanalle voisi olla "Opettaja", mutta tämäkään ei tavoita täysin heprean sanan alkuperäistä merkitystä.lähde?
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Koheleth on ollut perinteinen kuningasSalomon nimitys. Myös kirjan kirjoittaja itse esittää itsensä kuningasDaavidin poikana,Israelin kuninkaanaJerusalemissa (Saar. 1:1, 12, 16; 2:7, 9). Hän antaa ymmärtää olevansa filosofi mahtavan hovin keskellä. Kuvaus sopii ainoastaanSalomoon, sillä hänen seuraajansa Jerusalemissa olivat ainoastaanJuudan kuninkaita.
Tämän vuoksi perinteiset rabbiiniset ja varhaiset kristilliset tulkinnat ovat laittaneet kirjan Salomon nimiin, jonka hän kirjoitti vanhalla iällä, kun taas nuorena hän kirjoittiLaulujen laulun ja keski-ikäisenäSananlaskut. Toinen, mutta vaihtoehtoinen perinne, on yhdistänyt Sananlaskut ja SaarnaajanHiskiaan. Kummastakaan tapauksesta ei ole varmuutta.
Jotkut nykyiset kriittiset tutkijat ovat kuitenkin hylänneet nämä käsitykset, ja pitävät kirjaa pseudepigrafisena perinteenä argumentoiden ja heidän näkemyksen mukaan Saarnaajan kirja kirjoitettiin vasta noin vuonna 250 eaa., ja sen kirjoittaja oli ei-hellenistinen älykköJerusalemin toisen temppelin ympäristössä. Kirja on kirjoitettu varmuudella ennen vuotta 180 eaa., silläJeesus Siirakin poika lainaa kirjaa usein enemmän kanonisena kuin oman aikansa tuotteena. Nämä tutkijat ovat yleisesti esittäneet vuosia 300 luvun eaa. ja 150 eaa. väliltä.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Saarnaajan kirjan heprea ei ole Salomon ajalle tyypillistä hepreaa, ja kirja sisältää sanoja, jotka on lainattu muista kielistä, kutenaramean japersian kielistä. Näiden kielien vaikutus on tyypillistä myöhemmällä heprean kielelle, ja vaikutuksen oletetaan alkaneen sen jälkeen, kunbabylonialaiset valtasivat Jerusalemin vuonna 587 eaa.
Näiden kielien käyttö saattaisi kuitenkin olla myös kirjoittajan tekemä viittaus Salomon laajaan kielitaitoon, jonka hän oli saanut kansainvälisen kaupan ja elinkeinojen kehittäjänä, sekä hänen hoviinsa kaukaa maailman eri puolilta matkustaneilta arvohenkilöiltä ja muilta kaukaisilta kontakteilta (1 Kun. 4:30, 34; 9:26–28; 10:1, 23, 24).
Saarnaajan päämääränä on selvittää, kuinka voi varmistaa itselle hyödyllisen elämän.
Saarnaajan mielestä kaikki saavutukset elämässä tuhoutuvat kuoleman välttämättömyyden edessä. Siksi Saarnaaja päättelee, että elämä (ja kaikki) on mieletöntä. Tämän johtopäätöksen seurauksensa Saarnaaja neuvoo lukijoitaan ottamaan elämästä kaiken irti, tarttumaan hetkeen, sillä ihminen ei voi olla varma huomispäivästä. Johtopäätöstä on usein verrattuepikurolaisuuteen. Saarnaajalle se on vain ilmiselvä lopputulos, koska hän epäonnistuu löytämään mielekkyyttä olemassaololle.
Johtopäätös kiteytyy Saarnaajan kirjan alussa olevassa tunnetussa lauseessa:
»Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta![3]»
Sana הבל,hebel, joka on käännetty "turhuudeksi" merkitsee kirjaimellisesti "höyryä" tai "henkäystä". Saarnaaja käyttää sitä metaforanomaisesti, ja sen tarkasta merkityksestä on väitelty paljon. Nykykielessä turhuus voi viitata turhamaisuuteen, ja tällöin se menettää alkuperäisen yhteyden tyhjyyteen. Muita käännöksiä voisivat olla "mielettömyys", "merkityksettömyys", "absurdius" tai "ohikiitävyys". Latinaksi lause tunnetaan muodossaVanitas vanitatum et omnia vanitas.lähde?
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Saarnaajan kirja käyttää ilmaisuahaelohim, "Jumala", 32 kertaa. Sekä juutalaiset että kristillinen kirkko ovat aina katsoneet, että kirja on kirjoitettu Kaikkivaltiaan inspiroimana, ja niin se on aina katsottu osaksi pyhää kaanonia.
Saarnaajan kirja on myös harmoniassa muiden Raamatun kirjojen kanssa silloin, kun kirjat käsittelevät samoja aiheita. Kirja onEnsimmäisen Mooseksen kirjan kanssa samaa mieltä siitä, että ihminen onluotu maan tomusta, ja että häneen on puhallettu eläväksitekevä henki (Saar. 3:20, 21; 12:7; 1 Moos. 2:7; 7:22; Jesaja 42:5). Saarnaaja on yhtä mieltä myös siitä, että ihminen luotiin täydelliseksi ja täydelliseen maailmaan, mutta että ihminen valitsi omasta tahdostaan Jumalan tahdon vastustamisen (Saar. 7:29; 1 Moos. 1:31; 3:17; 5 Moos. 32:4, 5). Saarnajaa myös pitää Jumalaa luojana (Saar. 12:1; 1 Moos. 1:1), sekä yhtyy muun Raamatun näkemyksiin ihmisen tilasta kuoleman jälkeen (Saar. 9:5, 10; 1 Moos. 3:19; Ps. 6:5; 115:17).
Uudessa testamentissa on joitakin selviä viittauksia Saarnaajan kirjaan.Roomalaiskirjeen jae 8:20 on tunnetuin lainaus: "Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut", jossa "turhuus" esitetään kreikan kielen sanalla, jotaSeptuagintassa vastaa Saarnaajan käyttämähebel.
Longman, Tremper: The Book of Ecclesiastes. (The New International Commentary on the Old Testament 23) Wm. B. Eerdmans Publishing, 1998. ISBN 0802823661
Saarnaajan kirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.
.jpg)
