Saamelaiskielet, aikaisemminlappalaiskielet, ovaturalilaisen kielikunnansuomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva kieliryhmä, joitasaamelaiset puhuvat.Akkalansaamen hiljattain sammuttua nykyään eläviä saamelaiskieliä on yhteensä yhdeksän, joista kuudella on oma kirjakielensä. Ryhmä jaetaan edelleenlänsi- jaitäsaamelaisiin kieliin, joihin kumpaankin luetaan viisi kieltä (tosin vain neljää itäsaamelaista puhutaan yhä). Kielet muodostavat osittainmurrejatkumon, jossa vierekkäiset kielimuodot ovat keskenään melko hyvin ymmärrettäviä. Eräiden kielten välillä on kuitenkin jyrkkä kieliraja. Saamelaiskielten yhteinenkantakieli onkantasaame. Ne eivät kuuluitämerensuomalaisiin kieliin kutensuomi javiro, mutta ovat niille selvästi kaukaisempaasukua. Saamen kielillä on noin 20 000–30 000 puhujaa. Suomen alueella puhutaan kolmea saamelaiskieltä, joista puhujamäärältään selvästi suurin onpohjoissaame.[1] Suomen lain mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää saamea asioidessaan viranomaisten kanssa. (Katso osatilanne Suomessa.)
Syksyisin vietetään Suomessa,Ruotsissa jaNorjassa yhteistä saamen kielten viikkoa, jonka tavoitteena lisätä saamelaiskielten näkyvyyttä ja tietoa niistä ja nostaa saamelaiskielten arvostusta. Saamen kielten viikkoa organisoi kolmen valtionSaamelaiskäräjät.[2]
inarinsaame (anarâškielâ), Suomessa noin 300 puhujaaInarijärven jaUtsjoen ympäristössä[10]; inarinsaame on ainoa kieli, jota puhutaan yksinomaan Suomessa.
gävlensaame[15] (sammunut ilmeisesti 1800-luvulla)
Lisäksi joissakin lähteissä mainitaankainuunsaame, jolla tarkoitetaan 1500–1700-luvulle asti eläneidenmetsäsaamelaisten kieltä. Ainakin joissain arvioissa on kuitenkin pidetty oletusta keminsaamesta erillisen kainuunsaamen olemassaolosta heikosti perusteltuna.[16] Säilyneiden kielennäytteiden ja sanalistojen perusteella keskisenKemin Lapinlapinkylissä näyttäisi kehittyneen erilaisia murteita. Kaiken kaikkiaan paikannimien ja saamelaiskielten historian perustella on päätelty, että saamelaiskieliä eri vaiheissa on puhuttu lähes koko Suomessa jaKarjalassa ja osassa luoteistaVenäjää.[17][18]
Saamelaiskielet ovat haarautuneetkantasaamesta. Kantasaami jaetaan varhais-, keski- ja myöhäiskantasaameen. Sitä edelsi esisaami, joka oli irtautunut länsikantauralista.Jaakko Häkkisen mukaan kantasaamea puhuttiin vuosien 600 eaa. ja 150 jaa. välillä, minkä jälkeen kieli alkoi haarautua tytärkielikseen.[19] Häkkisen mukaan kantasaami syntyiLaatokan jaÄänisen eteläpuolella.Ante Aikion mukaan esikantasaamea puhuttiin Etelä-Suomen ja Karjalan järviseuduilla.[20]
Ante Aikion mukaan kantasaamea puhuttiin vuosien 0–500 jaa. välillä laajalla alueella koko nykyisessä Suomessa sen lounaisnurkkaa lukuun ottamatta, sekä nykyisen Suomen itäpuolella. Tämä on päätelty kieleen otetuistakantaskandinaavisista lainasanoista.[21] Kantasaamesta aluksi murteina haarautuneet varhaisimmat saamelaiskielet ovat jo kadonneet, eikä niistä tiedetä juuri mitään. Saamelaiskielten puhujia on aina ollut vähän, koska Suomi oli entisaikaan hyvin harvaan asuttua.[22]
Saamen kieli syrjäyttiFennoskandian varhaisemmat kielet, kuten oletetutmuinaislappilaiset kielet. Ne ovat kuitenkin saamelaiskieltensubstraatteja, eli niistä on jäänyt saamelaiskieliin sanastoa, etenkin paikannimiä. Kielenvaihdoksen ohella Fennoskandian alkuperäiset asukkaat sulautuivat saamenkielisiin tulijoihin.[23]
Saamen puhuma-alue oli suurimmillaan ensimmäisen vuosituhannen jälkipuoliskolla, jolloin se kattoi vielä koko Suomen. Sen jälkeenitämerensuomi syrjäytti pikku hiljaa saamen koko Suomesta maan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Syyksi arvellaan etupääsä itämerensuomalaisten väestönkasvua. Koska suomen puhujien harjoittama peltoviljely tuotti enemmän ravintoa kuin saamelaisten harjoittama pyynti ja ajoittainenkaskiviljely, itämerensuomalaisten lukumäärä kasvoi nopeasti. Myös skandinaavien jaslaavien levittäytyminen pohjoiseen vaikutti saamen hiipumiseen. Pikku hiljaa saamelaiset vaihtoivat kielensä ja sulautuivat suomalaisiin. Vielä 1600-luvulla saamea puhuttiin kuitenkin edelleen Keski-Suomessakin. Skandinaviassa saamen puhuma-alue on säilynyt Suomea paremmin, koska saamelaiset ja skandinaavit eivät siellä kilpailleet keskenään.[25]
Ensimmäiset saamen kielellä kirjoitetut kirjat julkaistiin vuonna 1619, mutta niiden teksti ei vastaa nykyisiä saamen kielten kirjakieliä.[26] Siksi ne eivät soveltuneet käyttöön kaikkialla Ruotsissa.[26] Tuolloin ehdotettiin myös käännösten tekemistä eri saamen kielille, mutta ehdotus ei toteutunut. Muutamat papit yrittivät 1700-luvun alussa tukea saamen kielen käyttöäkatekismuksen opetuksessa, mutta Kemin Lapin papisto kielsi tämän 1760-luvulla.[26]
Saamenkielisen kirjallisuuden julkaiseminen kehittyi sangen hitaasti ja katkonaisesti. Suomessa ensimmäiset saamenkieliset kirjat ilmestyivät vasta vuonna 1825. Samaan aikaan kunsuomenkielinen kirjallisuus kehittyi huomattavasti 1800-luvun mittaan, saamenkielisen kirjakulttuurin kehittymiselle ei ollut tukea. Vain harvat kirkonmiehet puolustivat sitä.[26]
Saamenkielinen kirjakulttuuri alkoi kehittyä vasta uusien liikkeiden ja aatteiden voimistuessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Fennomaanit lisäsivät kannatustaan, ja samalla kehitettiin uusia tutkimusalueita.Suomalaisen Kirjallisuuden Seura perustettiin vuonna 1831 jaSuomalais-Ugrilainen Seura vuonna 1883. Ne molemmat edesauttoivat omalla tavallaan saamen kirjakulttuurin kehitystä. Pian käynnistyi kotiseutututkimus 1890-luvulla ja kehittyi edelleen 1900-luvun alussa.[26]
Konsonantit Q, W ja X eivät kuulu kirjaimistoon, kuten eivät myöskään suomen ja ruotsin vokaalit Yy, Åå, Ää ja Öö, jollei niitä ole erikseen mainittu. Latinalaiseen aakkostoon lisätään kunkin saamen kielen kohdalla seuraavat kirjaimet:
Kiltinänsaame käyttää laajennettuakyrillistä aakkostoa: Аа Ӓӓ Бб Вв Гг Дд Ее Ёё Жж Зз Ии Йй Ӣӣ Кк Лл Ӆӆ Мм Ӎӎ Нн Ӊӊ Ӈӈ Оо Пп Рр Ҏҏ Сс Тт Уу Фф Хх Цц Чч Шш Щщ Ъъ Ыы Ьь Ҍҍ Ээ Ӭӭ Юю Яя Јј Ѣѣ ʼ. Kiltinänsaame käyttää myöspituusmerkkejä eli makroneita, joiden esittäminen esimerkiksi Internetissä on teknisistä syistä hankalaa. Koltansaamessa käytetään edellä mainittujen kirjainten lisäksi ʹ-merkkiä.lähde?
Kielitieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa pohjoissaamen kielenainekset on perinteisesti esitetty ja esitetään usein vieläkin[27] niin sanotullaNielsenin ortografialla eli oikeinkirjoitusjärjestelmällä, jota tutkijaKonrad Nielsen käytti 1900-luvun alkupuolella.lähde?
Vuonna 2008 saamea puhui Suomessa äidinkielenään 1 778 henkilöä.[28] Suomessa saamen kielten asemaa ja käyttöä on pyritty turvaamaan vuoden 1992 alusta voimaan tulleellakielilailla, josta laadittiin uudistettu versio vuonna 2003. Tämän lain mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti saamea. Käytännössä tämä tarkoittaa käännös- jatulkkipalveluja. Ongelmana on vähäinen rahoitus, joka kunnille on varattu kielilain toteuttamiseksi. Tällä hetkellä vain noin 10 prosenttia saamelaisalueen viranomaisista osaa palvella saameksi. Saamelaiskielten aseman muodostuminen kaavailtujen tavoitteiden mukaiseksi on siis vielä kesken, mutta sitä tavoitellaan määrätietoisesti.lähde?
Saamelaisten kotiseutualueella (Utsjoen,Inarin jaEnontekiön kunnat sekäSodankylän kunnan pohjoisosa) on lapsilla oikeus opiskella peruskoulussa ja lukiossa saamea äidinkielenä, valinnaisena tai vapaaehtoisena aineena. Tämän lisäksi kieltä opetetaan kotiseutualueen ulkopuolellaOulussa,Rovaniemellä ja Sodankylän kirkonkylällä. Saamen voi suorittaa myösylioppilastutkinnossa äidinkielenä. Ensimmäiset saamen äidinkielenään kirjoittaneet valmistuivat vuonna 1994. Äidinkieleltään saamelaiset ovat vähintäänkaksikielisiä eli puhuvat saamen lisäksi kunkin maan valtakieltä. Opetettavina kielinä ovat pohjoissaamen lisäksi myös koltan- ja inarinsaame, vaikkakin valtaosa opetuksesta on pohjoissaamea. Saamenkieliseen opetuksen piirissä on Suomessa viitisensataa oppilasta, joista 150:ä opetetaan pohjois-, koltan- tai inarinsaameksi.[29] Pääosa opetuksesta tapahtuu vuosiluokilla 1.–6.lähde?
Norjassa säädettiin laki saamelaiskielten asemasta vuonna 1990. Se määräsi kuusi Pohjois-Norjan kuntaa virallisesti kaksikielisiksi. Kunnat ovatFinnmarkin lääninUuniemi (pohjoissaameksi Unjárga,norjaksi Nesseby),Teno (Deatnu, Tana),Kaarasjoki (Kárášjohka, Karasjok),Porsanki (Porsáŋgu, Porsanger) jaKoutokeino (Guovdageaidnu, Kautokeino) sekäTromssan lääninKaivuono (Gáivuotna, Kåfjord). Näistä neljässä saamelaiset ovat enemmistönä seuraavasti: Koutokeinossa 96 %, Kaarasjoella 94 %, Uuniemellä 75 % ja Tenossa 53 %.[29] Lakia on arvosteltu siitä, että se ei vaikuta muualla asuviin saamelaisiin kuteneteläsaamen puhujiin.lähde?
Koutokeinossa toimiiSaamelainen korkeakoulu (Sámi allaskuvla), jonka hallinto- ja opetuskieli on pohjoissaame.[33]
Tromssan yliopistossa voi opiskella pohjoissaamea sekä äidinkielenä että vieraana kielenä. Tammikuussa 2021 alkoi myössairaanhoitajan koulutusohjelma, joka sisältää pohjoissaamen kielen ja kulttuurin opintoja.[34]
Uumajansaame on kielellisesti hyvin lähellä eteläsaamea. Uumajansaame on saamelaiskielistä ensimmäinen, jolla on ollut kirjallista käyttöä. Koska aiemmin ajateltiin saamen olevan vain yksi kieli, voidaan siis sanoa myös, että ensimmäinen saamen kirjakieli on pohjautunut uumajansaameen. Uumajansaameksi julkaistiin 1700–1800-luvuilla uskonnollista kirjallisuutta ja opetuskirjasia.Uusi testamentti julkaistiin uumajansaameksi vuonna 1755 ja kokoRaamattu vuonna 1811. Lisäksi 1700-luvulla ilmestyi kielioppi ja ruotsalais–saamelainen sanakirja. 1800-luvun jälkeen uumajansaamen kirjallinen käyttö on ollut vähäistä.[35]
Luulajansaamen eli jokkmokinsaamen puhujia on noin 700. Luulajansaamen kirjallisen käytön aloitti pappiLars Leevi Laestadius, joka tunnetaan myöslestadiolaisuus-liikkeen perustajana. Luulajansaamen kirjallinen käyttö on ollut viime vuosikymmeninä melko aktiivista, ja kirjakieltä kehitetään jatkuvasti.[35]
Ruotsissa saamelaiskielet tunnustettiin maan virallisiksivähemmistökieliksi vuonna 2000. Maan vähemmistökielilaki antaa oikeuden käyttää virastoissa ja tuomioistuimissa asioitaessa saamelaiskieliä tietyissä kunnissa. Mikäli virkailija ei osaa saamea, paikalla on oltava tulkki. Laki ei ole toistaiseksi toiminut ongelmitta. Ruotsin aiemman kielipolitiikan takia osa saamelaisista hallitsee omaa saamen kieltään liian puutteellisesti asioidakseen sitä käyttäen virastoissa. Jotkut virkailijat ovat suhtautuneet nihkeästi tulkin hankkimiseen, sillä asioivat saamelaiset osaavat myös ruotsia.lähde?
Venäjän saamelaiset elävät pääasiassaKuolan niemimaan alueella. Venäjällä puhutaankildininsaamea (kiltinänsaamea), turjansaamea ja koltansaamea. Yhteensä Venäjällä on noin 1 800etnistä saamelaista.[36]
Suurin osa Venäjän saamelaisista puhuu kildininsaamea, jolla on noin 350 puhujaa. Kildininsaamelle luotiin kirjakieli 1930-luvulla, mutta sen käyttö jäi tuolloin vähäiseksi. Kildininsaamen kirjakieltä on alettu kehittää uudelleen 1970-luvulta lähtien, ja sitä kirjoitetaan kyrillisin aakkosin. Kildininsaamen kirjallinen käyttö on kuitenkin vähäistä. Kielessä on suuret sisäiset murre-erot, eikä kieli siirry enää uusille sukupolville.[36]
Kolttasaamella, jota myös Suomessa puhutaan, on Venäjällä vain muutamia kymmeniä puhujia.[36]
Venäjällä on aiemmin puhuttu myös akkalansaamea. Akkalansaame kuului itäsaamelaiseen haaraan, ja joidenkin määritelmien mukaan se oli kildininsaamen murre. Kielellä oli 1990-luvulla alle 10 puhujaa. Viimeinen tunnettu akkalansaamen osaaja oli Maria Sergina, joka kuoli vuonna 2003. Kieli elää vielä muun muassa säilyneissä lauluissa, joita esitetään kulttuuritapahtumissa. Etnisiä akkalansaamelaisia on elossa vielä noin 100 henkeä.[36]
Kiltinänsaamea opetetaan Venäjällä vähäisissä määrin kouluissa vieraana kielenä. Muuten tukea saamelaiskielille ei Venäjällä ole.
↑Häkkinen, Jaakko & Piha, Minerva: Kantasaamesta eteläkantasaameen, osa 2 Äännehistorian todisteita eteläsaamen varhaisesta eriytymisestä. Sananjalka 65, 2023. Artikkelin verkkoversio.
↑Salminen, Tapani: Uusi suomenkielinen kokonaisesitys maailman kielistä. Virittäjä, 2000, nro 1, s. 154. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 31.12.2019.
↑ Saarikivi, Janne 2011. Saamelaiskielet. Nykypäivää ja historia.Teoksessa:Seurujärvi-Kari, Irja & Halinen, Petri & Pulkkinen, Risto (toim.): Saamentutkimus tänään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-220-6Teoksen verkkoversio (pdf).
↑Saarikivi, Janne (tulossa). The divergence of Proto-Uralicand its offspring. A descendent reconstruction.Teoksessa: Marianne Bakro-Nagy, Johanna Laakso & Elena Skribnik (toim.)The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 32-36. Oxford: Oxford University PressArtikkelin vedosversio palvelussa Academia.edu.
Aikio, Ante: An essay on Saami ethnolinguistic prehistory. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia = Mémoires de la Société Finno-Ougrienne, 2012, nro 266, s. 63–117. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 17.12.2018. (englanniksi)
Aikio, Marjut: Saamelaiset kielenvaihdon kierteessä: Kielisosiologinen tutkimus viiden saamelaiskylän kielenvaihdosta 1910–1980. (Väitöskirja, Oulun yliopisto) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988. ISBN 951-717-476-4
Aikio-Puoskari, Ulla: Saamen kielen ja saamenkielinen opetus Pohjoismaissa: Tutkimus saamelaisten kielellisistä ihmisoikeuksista Pohjoismaiden kouluissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2001. ISBN 951-634-762-2
Korhonen, Mikko: Johdatus lapin kielen historiaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1981. ISBN 951-717-248-6
Saarikivi, Janne 2011. Saamelaiskielet. Nykypäivää ja historia.Teoksessa: Seurujärvi-Kari, Irja; Halinen, Petri; Pulkkinen, Risto (toim.),Saamentutkimus tänään. Helsinki: SKS, 77–119.Teoksen verkkoversio
