Ruusujen sota tairuusujen sodat (engl.Wars of the Roses) on yhteisnimitysLancasterin jaYorkin sukujen välillä vuosina1455–1485 käydyille monimutkaisille taisteluilleEnglannin kruunusta. Kaikkiaan sukujen kesken oli 18 sotilaallista yhteenottoa.[1] Molemmat suvut olivatPlantagenetin suvun haaroja, joiden juuret ulottuivatEdvard III:een. Ruusujen sotaa edelsisatavuotinen sota, jonka päättyessä vuonna 1453Englannin parlamentti oli poliittisesti heikko ja maan hallinto epäjärjestyksessä.[2]
Nimitys ”ruusujen sota” on keksitty jälkikäteen, ja se tulee sukujen tunnusmerkeistä: Lancasterin punaisesta ja Yorkin valkoisesta ruususta. Lancaster-sukua kannatettiin pääosin maan pohjois- ja länsiosissa, kun taas York-suvun kannatus oli suurinta etelässä ja idässä. Ruusujen sota ei kuitenkaan juuri koskettanut väestön valtaosaa, vaan oliaateliston sisäistä valtakamppailua. Ruusujen sota oli tärkeimpiä tekijöitä aateliston vallan heikentymisessä, sillä ylhäisaatelisia kuoli taisteluissa suuret määrät. Jotkut aatelissuvut jopa sammuivat kokonaan.[3] Se vahvistiTudor-suvun asemaa ja keskusvaltaa. Tudor-suku yhdisti kilpailevat suvut, silläHenrik VII polveutui äitinsä kauttaJuhana Gentistä eli ensimmäisestä Lancasterin herttuasta. Tätä Beaufortin sukuhaaraa pidettiin kyseenalaisena valtaistuimelle, joten Henrik VII naiYorkin Elisabetin ja varmisti näin jälkeläistensä olevan oikeutettuja valtaistuimelle. PunavalkoinenTudor-ruusu symboloi Henrikin ja Elisabetin liittoa sekä ruusujen sodan loppumista.
Wakefieldin taistelu (1460), jonka lancasterilaiset voittivat, ja jossa Yorkin herttua Rikhard sai surmansa.
Towtonin taistelu (1461) oli suuri taistelu, johon osallistui aikalaisarvioiden mukaan jopa 100 000 miestä (myöhemmät arviot ovat olleet pienempiä). Yorkilaiset voittivat Rikhardin pojanEdvard IV:n johdolla. Henrik VI pakeni ja joutui myöhemmin vangiksi. Towtonia on pidetty verisimpänä Englannin maaperällä käytynä kenttätaisteluna.
Barnetin taistelu (1471), joka taisteltiin Edvard IV:n palatessa maanpaosta ja jossa hän löi lancasterilaiset. Warwickin jaarli, joka oli ensin tukenut yorkilaisia mutta loikannut lancasterilaisten puolelle, kaatui.
Tewkesburyn taistelu (1471), joka käytiin pian Barnetin taistelun jälkeen, oli myös voitto Yorkin suvulle. Henrik VI teloitettiin pian tämän jälkeen ja Edvard IV palasi valtaistuimelle.
Bosworthin taistelu (1485), jossaHenrik Tudor (Henrik VII) löi Edvard IV:n veljen, vallan kyseenalaisesti veljenpojaltaan ottaneenRikhard III:n, nousi kuninkaaksi ja aloitti Tudor-hallitsijasuvun valtakauden. Ruusujen sota käytännössä päättyi tähän taisteluun.
