Ruotsin maakunnat (nimetty) ja nykyiset läänit (paksut mustat viivat) samalla kartalla. Maakuntien ja läänien rajat poikkeavat monin paikoin toisistaan.
Birger-jaarli jaMaunu Ladonlukko perustivatlinnaläänit aikana, jolloinledungit korvattiin uudella organisaatiolla vakituistenverojen keräämiseksi. Lisäksi perustettiin ylläpitoläänejä kuningasperheen jäsenille, panttiläänejä yksityishenkilöille lainaksi ja palvelusläänejä sotilaspalveluksia vastaan. Tämä linnaläänijako perustuimaakuntiin.
Uusi lääniorganisaatio muodostettiinvuoden 1634 hallitusmuodon myötä, eivätkä läänien rajat siinä enää olleet täysin yhteneviä maakuntien kanssa.
Nykyinen läänijako on pääpiirteissään ollut voimassa vuodesta 1810 lähtien (vuosi sen jälkeen kun Ruotsi luovuttiSuomenVenäjälle). Kolme suurta muutosta on kuitenkin toteutettu:
Tukholman kaupungin (överståthållarämbetet) ja Tukholman läänin yhdistäminen uudeksiTukholman lääniksi vuonna 1968
Viranomaistehtäviä lääneissä hoitavatlääninhallitukset, jotka ovat osa valtionhallintoa. Poliittisia tehtäviä hoitavatmaakäräjät (landsting), joiden päättäjät läänien asukkaat valitsevat.
Lääninhallitus on valtion alueellinen edustaja ja toimii linkkinä läänien ja valtion välillä. Hallitus nimittää lääninhallituksen johtajan, jota kutsutaanmaaherraksi. Lääninhallitus vastaa muun muassa tietyistä sosiaalihuoltokysymyksistä ja alueellisesta yhdyskuntasuunnittelusta. Läänintyölautakunta ja metsänhoitohallitus ovat esimerkkejä muista valtiollisista elimistä läänissä. Lääninlautakunta tai vastaava on alisteinen valtiolliselle toimijalle ja työskentelee samoissa kysymyksissä, mutta alueellisella tasolla.
Maakäräjissä päätöksenteosta vastaa asukkaiden suorilla vaaleilla valitsemamaakäräjävaltuusto. Se nimittäämaakäräjähallituksen, joka johtaa maakäräjien työtä. Tärkein vastuualue onterveydenhuolto. Muita tavallisia tehtäviä ovathammashoito,koulutus,kulttuuri (enimmäkseen lääninmusiikki, -teatterit ja -museot) ja elinkeinoelämän tukeminen. Vastuujoukkoliikenteestä jaetaan usein kuntien ja maakäräjien kesken. Maakäräjien toiminta rahoitetaan valtionavustuksilla, maakäräjäverolla ja erinäisillä maksuilla.
Jokaisella läänillä on tunnuskirjain, jota käytettiin vuosina 1916–1973 autojen rekisterinumeroissa. Lisäksi lääneillä on kaksinumeroiset koodit, joita käytetään tilastoissa. Kuntien nelinumeroisissa koodeissa kaksi ensimmäistä numeroa kertovat, mihin lääniin kunta kuuluu. Seuraavan taulukon tilastotietojen lähteenä on Statistiska centralbyrån (SCB). Väkiluvun[1] ajankohta on 31.12.2011 ja pinta-alan[2] (maapinta-ala, km²) ajankohta 1.1.2012.
Ruotsin läänit vuonna 2007. Kunkin läänin kirjainkoodi on ilmoitettu taulukossa vasemmalla.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla.
Ruotsissa hallitus nimittää selvityksiä vartenvastuukomitean (Ansvarskomittén), johon kuuluu jäseniä kaikistavaltiopäivillä edustettuina olevista puolueista. Se sai tehtäväkseen selvittää läänien tulevia tehtäviä, rakennetta, lukumäärää ja rajoja. Komitea jätti pääraporttinsa helmikuussa 2007, jossa se ehdotti läänien määrän vähentämistä kuuteen tai yhdeksään. Ajatuksena oli, että jokaisessa läänissä olisi myös vaativan tason sairaanhoitoa ja suuri yliopisto. Uusi läänijako toteutuisi vuonna 2014, jos päätökset siitä tehtäisiin vuonna 2010.
Raportin jälkeen läänin ovat neuvotelleet keskenään läänijaosta. Neljä pohjoisinta lääniä haluaa yhdistyä kahdeksi lääniksi.Sveanmaalla aluejako on kaikkein ongelmallisin. Tukholman lääni ei halua yhdistyä muihin lääneihin, mutta tietyt läänit haluaisivat yhdistyä siihen. Jopa Örebron lääni haluaa liittyä Tukholman lääniin, mikä jättäisi Värmlannin läänin yksin. Uppsalan, Gävleborgin ja Taalainmaan läänit ovat pyytäneet lupaa perustaa Sveanmaan alueen, johon kuuluisivat myös Örebron ja Västmanlandin läänit. Lopulta siihen voisivat liittyä myös Värmlannin ja Södermanlandin läänit.[3] Värmlannin läänissä on harkittu myös liittymistä Länsi-Götanmaan lääniin.
Seuraavassa luetteloidaan ne Ruotsin läänit, jotka on perustettu vuoden 1634 hallitusmuodon säätämisen jälkeen, mutta joita ei enää ole olemassa.[4][5][6] Luettelossa ovat mukana vain ne läänit, jotka sijaitsevat Ruotsin nykyisten rajojen sisällä. Siten esimerkiksiSuomen läänit eivät ole luettelossa.
Läänitasolla on ollut olemassa myös muunnimisiä hallintoalueita esimerkiksi leskikuningattarien ja kruununperijöiden ylläpidon vuoksi. Läänien kanssa samalla tasolla olleet herttuakunnat lakkautettiin vuonna 1689. Maaherrojen ollessasotilastaustaisia lääniä on kutsuttukuvernementiksi ja useaa lääniä yhdessäkenraalikuvernementiksi. Läänien sotilaallinen hallinto lakkautettiin vuoden 1719 hallitusmuodossa.
Kreivikunnilla oli laajoja taloudellisia ja hallinnollisia erityisoikeuksia, mutta siitä huolimatta ne olivat lääninhallinnon alaisia.Kaarle XI:n toteuttamaiso reduktio lakkautti kreivikunnat vuonna 1680.
jaettu Jönköpingin läänin, Kronobergin läänin jaKalmarin läänin kesken (pieniä osia myösHallandin läänissä ja Itä-Götanmaan läänissä lääninrajojen muutosten vuoksi)
Tanskan lääninhallinto koostui aiemmin tietystä määrästä suuria läänejä ja suuresta määrästä pienempiä läänejä ja muita hallinnollisia alueita. Trondheimin lääni, johonJämtland jaHärjedalen kuuluivat koostui esimerkiksi noin 40 pienemmästä läänistä. Läänin jaettiin laskentalääneihin (räkenskapslän), maksulääneihin (avgiftslän) ja palveluslääneihin (tjänstelän). Laskentalääneissä lääninherra sai vuosittain tietyn palkan ja loppu meni kruunulle. Maksulääneissä lääninherra keräsi tietyn summan rahaa annettavaksi kruunulle, ja sai pitää loput itse. Palvelusläänissä lääninherra sai itse pitää koko läänin verotulot. Lääninrajat ja läänien lukumäärä vaihteli. EsimerkiksiÅhusin lääni lakkautettiin, kunKristianstad rakennettiin jaLyckån lääni lakkautettiin, kunKristianopel rakennettiin.
Verokirjanpito tältä ajalta on Tanskan valtionarkistossaKööpenhaminassa, paitsi Jämtlandin ja Härjedalenin osaltaOslossa.
Suurempikokoiset nykyisin Ruotsissa sijaitsevat tanskalaisajan läänit eritellään seuraavassa taulukossa. Tanskan valtionarkiston kokoelmissa ne on ilmoitettu oman otsikon alla. On syytä huomata, että läänejä oli paljon enemmän kuin taulukossa on ilmoitettu. Osa lääneistä oli suuria ja tärkeitä, osa hyvin pieniä. EsimerkiksiBrunnbyn pitäjät kartanot olivatJonstorpin jaBrunnbyn pitäjien sekä "Kullenin läänin" ja "Stubbarpin läänin" alaisuudessa.
PoikkeuksenaLundagårdin lääni, jonka pääkaupunkina toimiLund oli ajoittain suhteellisen itsenäinen lääni 1500-luvulla, mutta vuosien 1602 ja 1658 välillä se oliMalmöhusin läänin alaisuudessa.
