Ruotsin kielioppi käsittääruotsin kielen morfologian ja syntaksin. Fonologiaa käsitellään erikseen.
Ruotsin kielessä substantiivit jaetaan kahteen kieliopilliseen sukuun: en- ja ett-sukuiset. Oikea suku voidaan usein päätellä sanan merkityksestä tai päätteestä. Jokaisesta säännöstä on kuitenkin poikkeuksia.
Ihmisiä, eläimiä sekä kukkia ja puita tarvoittavat sanat ovat pääsääntöisesti en-sukuisia: (esim. en man, en fågel, en björk).[1]
Substantiivit, joilla on seuraavat päätteet, ovat yleensä en-sukuisia:[1]
Marjoja tarkoittavat sanat ovat pääsääntöisesti ett-sukuisia: (esim. ett smultron).[2]
Substantiivit, joilla on seuraavat päätteet, ovat yleensä ett-sukuisia:[2]
Substantiivit jaetaan viiteen deklinaatioon sen perusteella, miten substantiivi taipuu:[3]
Sanakirjoissa deklinaatiota merkitään usein latinalaisella numerolla.
| Deklinaatio | Tuntomerkki | Monikon pääte | Esim. |
|---|---|---|---|
| 1 | en-sukuinen, joka päättyy -a | -or | en fråga, frågor |
| 2 | en-sukuiset, joiden pääte on -ing | -ar | en blandning, blandningar |
| suurin osa en-sukuisista, joiden viimeisellä tavulla on painoton E | en nyckel, nycklar | ||
| 3 | monet yksitavuiset substantiivit | -er | ett vin, viner |
| monet vierasperäiset sanat | en banan, bananer | ||
| substantiivit, joiden sanapaino on sanan lopussa | en cyklist, cyklister | ||
| ett-sukuiset, joiden pääte on -um | ett museum, museer | ||
| 4 | ett-sukuiset, jotka päättyvät vokaaliin | -n | ett häfte, häften |
| 5 | yleensä ett-sukuiset, jotka päättyvät konsonanttiin | Ø | ett hus, hus |
| tekijää tarkoittavat sanat, jotka päättyvät -ande, -ende, -are ja -er | en läkare, läkare; en ordförande, ordförande |
| Subjekti | Objekti | |||
|---|---|---|---|---|
| Yksikkö | Monikko | Yksikkö | Monikko | |
| I pers. | jag | vi | mig | oss |
| II pers. | du | ni | dig | er |
| III pers. | han / hon / hen | de | honom / henne / hen | dem |
Lähde:[4]
Sukupuolineutraalihen lisättiinSAOL-sanakirjaan vuonna 2015. Se oli jo entuudestaan saavuttanut suosiota erityisesti toimittajien ja suomenruotsalaisten keskuudessa.[5]
| Yksikkö | Monikko | |
|---|---|---|
| I pers. | min, mitt, mina | vår, vårt, våra |
| II pers. | din, ditt, dina | er, ert, era |
| III pers. | hans / hennes / hens | deras |
Lähde:[4]
Adjektiivi taipuu substantiivin suvun ja luvun mukaan: en-suku, ett-suku ja monikko (esim. hungrig, hungrigt, hungriga).[6]