Ruotsin ja Norjan yhdistyneet kuningaskunnat (ruots.Förenade Konungarikena Sverige och Norge,norj.De forenede Kongeriger Norge og Sverige) eliRuotsi-Norja oliRuotsin jaNorjan välille vuosiksi 1814–1905 muodostettupersonaaliunioni, jossa mailla oli muun muassa yhteinen kuningas. Unionin ainoa maarajanaapuri oliVenäjän keisarikunta.
Ruotsi kuuluiNapoleonin vastustajiin, minkä johdosta Napoleon taivutteli Venäjän valtaamaan RuotsiltaSuomen.Napoleonin sotien jälkeen Ruotsi sai hyvityksenä Norjan Napoleonin liittolaiseltaTanskalta. Maiden välille muodostettiin personaaliunioni. Norja sai sisäisenautonomian ja periaatteessa vain ulkopolitiikka oli maille yhteinen.[1]
Norjassa personaaliunioniin oltiin kuitenkin yleisesti tyytymättömiä ja vaatimukset täydestä itsenäisyydestä kasvoivat. Vuonna 1905 järjestettiin Norjassa personaaliunionin purkamisesta kansanäänestys, jonka tulos oli murskaava: 368 208 ääntä (99,95 %) purkamisen puolesta ja 184 ääntä sitä vastaan.[2] Äänestystuloksen jälkeen Ruotsi taipui maiden eroon. Norja itsenäistyi vuonna 1905 ja maiden välinen personaaliunioni lakkasi olemasta. Ennen tilanteen ratkeamista maiden välillä oli vallinnut jopa sodan uhka.[3]