Runojalka on mitallisessarunoudessa runon poljentoyksikkö jarunosäkeen perusosa. Se muodostuu painottomien ja painollisten tavujen tai lyhyiden ja pitkien tavujen vaihtelusta. Runosäkeet koostuvat usein runojalkojen toistostarunomitan mukaisesti.[1]
Kreikkalaisessa metriikassa käytetään runojalkojen sijasta yleensämetroneita, jotka useimmiten vastaavat jotakin runojalkaa, muttajambin,trokeen jaanapestin tapauksessa muodostuvat kahdesta jalasta.[2][3]
Yleisimpiä runojalkoja ovat muun muassa (
= lyhyt/painoton tavu,
= pitkä/painollinen tavu):
- Anapesti: Yhdessä runojalassa on kaksi painotonta/lyhyttä tavua, joita seuraa yksi painollinen/pitkä:
- Daktyyli: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa kaksi painotonta/lyhyttä:
- Jambi: Yhdessä runojalassa on yksi painoton/lyhyt tavu, jota seuraa yksi painollinen/pitkä:
- Trokee: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa yksi painoton/lyhyt:
- Pyrrhikus: Kaksi painotonta/lyhyttä tavua:
- Spondee: Yhdessä runojalassa on kaksi painollista/pitkää tavua:
- ↑Runojalka Tieteen termipankki. Viitattu 30.1.2018.
- ↑Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Metriikka, metron”, Antiikin käsikirja, s. 341–342. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
- ↑Kaimio, Maarit & Sironen, Erkki: Kreikkalaisen metriikan alkeet. Klassillisen filologian laitos, Helsingin yliopisto, 1982/2002.
= lyhyt/painoton tavu,
= pitkä/painollinen tavu):