Rumpukone (alkujaan ”rytmilaite”) on laite jolla tuotetaansyntetisoituja taisamplattuja rummun- ja muiden lyömäsoitinten ääniä.[1] Uudemmat rumpukoneet sisältävät rumpujen sointia toistaviasekvenssereitä tai rumpujensointiväriä generoiviasyntetisaattoreita. Niihin sisältyy usein myös yksilöllisiä rumpuäänien ja -sointien luomismahdollisuuksia.
Rumpukoneet yleistyivät voimakkaasti 1980-luvulla laitteiden ohjelmoitavuuden ja sarjatuotannon myötä. Eräitä legendaarisimpia rumpukoneita ovatRolandinTR-808 jaTR-909. Ne saivat suosiota elektronisen musiikin tuottajien ja pian muidenkin musiikkisuuntausten keskuudessa. Laitteiden merkitystä käsitelläänAlex Noyerin dokumenttielokuvassa808 - the Heart of the Beat that Changed the World. Elokuvan ensi-ilta oli maaliskuussa 2015.[2]
Suomalaisyhtyeistä esimerkiksiMika Sundqvist on kertonut, ettäPopedanKaasua...-albumilla (1983) on käytetty rumpukonettaLinn LM-1 clap-clap-efektin saamiseksi, joskin siinä on myös ihan oikeaa taputusta, mutta Sundqvistin sanoin: ”Eli varsin vaatimaton on LINN osuus mutta se näytti komealta krediteissä!”[3]
Jotkinblack metal -yhtyeet käyttävät rumpukonetta rumpalin korvikkeena, esimerkiksiLegion of Sadism albumillaanAuf Gedeih und Verderb, jota arvostelussa haukutaan rumpukoneen osalta voimakkain sanoin:[4]
»Huonoinpana tekijänä kokonaisuudessa on kuitenkin erittäin väsyneen ja paikoin jopa raivostuttavan huonon kuuloinen rumpukone. Sen nakutus, säksätys ja sihinä aiheuttaa lähinnä turhautumista ja ärsyyntyneisyyttä. Kamalimmillaan se yrittää kuulostaa Mysticumilta onnistumatta siinä kuitenkaan. Ei näin.»
Rumpukoneesta käytetään yleisesti lyhennettä dr-synt.[5]
Rumpukoneiden suosiota on viime vuosinamilloin? vähentänyt tietokoneohjelmistojen laadullinen kehittyminen. Markkinoilla on useita ohjelmia, joita voidaan ohjelmoida samaan tapaan kuin rumpukoneita. Monet myös yrittävät jäljitellä tietokoneohjelmilla klassikkolaitteiden, kuten TR-808:n ja TR-909:n tuottamia ääniä. Kaikkien mielestä niillä ei saada aikaan riittävän aidon kuuloista ääntä, jotta itse rumpukoneiden asema olisi uhattuna.[2] Merkittävää on myös rumpukoneosiolla varustettujen syntetisaattorien kehitys monipuolisemmiksimusiikkityöasemiksi, jolloin erillisten rumpukoneiden tarve on etenkin 2000-luvulla vähentynyt. Tämän taustalla on osaksiMIDI-liitäntästandardi, jonka ensimmäinen versio esiteltiin jo vuonna 1983. Tyypillisesti aiempaa isompikokoisilla ”pädeillä” tai rumpukoneosiolla varustettujen musiikkityö- jasamplausasemien kehitys lähti kasvavassa määrin liikkeelle (MPC, alkujaan MIDI Production Center, sittemmin Music Production Center). Uudemmat rumpukoneet ja musiikkityöasemat voidaan yleensä kytkeä melko helposti tietokoneeseen, ja monet niistä voivat käyttää tietokoneenkovalevyä tallennusvälineenään erillismuistien sijaan.
