| Roy Orbison |
|---|
Roy Orbison vuonna 1965. |
| Henkilötiedot |
|---|
| Koko nimi | Roy Kelton Orbison |
| Syntynyt | 23. huhtikuuta1936
Vernon,Texas,Yhdysvallat |
| Kuollut | 6. joulukuuta1988 (52 vuotta) |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä,muusikko |
| Muusikko |
|---|
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1953–1988 |
| Tyylilajit | rock ’n’ roll,rockabilly,country,pop |
| Soittimet | laulu,kitara,huuliharppu |
| Yhtyeet | Traveling Wilburys,Teen Kings,The Wink Westerners,Class of '55 |
| Levy-yhtiöt | Sun,Monument,MGM,London,Mercury/PolyGram,Asylum,Virgin/EMI Records |
| Aiheesta muualla |
|---|
| Kotisivut |
|
| Infobox OK |
Roy Kelton Orbison (23. huhtikuuta1936 –6. joulukuuta1988) oliyhdysvaltalainenlaulaja-lauluntekijä jakitaristi. Hän syntyiTexasin Vernonissa ja vaikutti muun muassaTennesseenMemphisissä jaNashvillessä. Orbison esiintyi ja levytti yli 30 vuoden ajan. Hänen tavaramerkkinsä olivat tummataurinkolasit ja hän on tunnettu muun muassa hittikappaleestaan ”Oh, Pretty Woman”. Muita hänen ikivihreitä kappaleitaan ovat muun muassa ”Ooby Dooby”, ”Go Go Go”, ”California Blue”, ”Dream Baby”, ”Only the Lonely”, ”Running Scared”, ”Crying”, ”It's Over”, ”In Dreams”, ”Blue Bayou”, ”I Drove All Night” sekä ”You Got It”.
Roy Orbison teki yhteistyötä lukuisten tunnettujen artistien, kutenElvis Presleyn,James Burtonin,Jerry Lee Lewisin,Carl Perkinsin,Johnny Cashin,Bruce Springsteenin,Bob Dylanin,George Harrisonin,John Lennonin,Paul McCartneyn,Elvis Costellon,Mireille Mathieun jaThe Beatlesin kanssa.[1][2] 1980-luvun lopulla Orbison oliTraveling Wilburys -yhtyeen jäsen.
Elvis Presley kutsui Roy Orbisonia julkisesti; "maailman mahtavimmaksi laulajaksi".[3] Elvis Presley arvosti Roy Orbisonia erittäin korkealle, julkisesti todeten, että Roy Orbisonilla on "kaikkien aikojen täydellisin lauluääni". Heidän kunnioituksensa toisiaan kohtaan oli erittäin suurta ja tasapuolista, ja Roy Orbison kävi katsomassa Elviksen konsertteja vuodesta 1954 vuoteen 1976. Roy Orbison ja Elvis Presley olivat myös erittäin läheisiä ystäviä.[3] Roy Orbison oli ainut artisti, joka toimi sekä Elvis Presleyn että The Beatlesin lämmittelijänä konsertissa.[3]
Orbison valittiinRock and Roll Hall of Fameen vuonna 1987, noin vuotta ennen kuolemaansa.[4]
Roy Orbison meni ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1957 Claudette Fradyn kanssa. Hän menetti vaimonsa vuonna 1966, kun tämä kuoli moottoripyöräonnettomuudessa. Heidän kolmesta alaikäisestä pojastaan kaksi kuoli tulipalossa 1968. Vuonna 1969 Orbison avioitui saksalaisen teinitytön Barbara Jakobsin kanssa,[5] he saivat vuosina 1970 ja 1975 syntyneet pojat.[6] .
Orbisonille tehtiin sydämen ohitusleikkaus vuonna 1978.[2] Kymmenen vuotta myöhemmin, joulukuussa 1988, Orbison kuolisydäninfarktiin. Hän oli kuollessaan 52-vuotias.[2][7] Barbara Orbison (1951–2011) kuoli päivälleen 23 vuotta myöhemmin haimasyöpään ja on haudattu miehensä viereen
- 1961 Roy Orbison at the Rock House
- 1961 Lonely and Blue
- 1962 Crying
- 1963 In Dreams
- 1965 There Is Only One Roy Orbison
- 1965 Orbisongs
- 1966 The Orbison Way
- 1966 The Classic Roy Orbison
- 1967 Roy Orbison Sings Don Gibson
- 1967 The Fastest Guitar Alive Original Soundtrack
- 1967 Cry Softly Lonely One
- 1969 Roy Orbison’s Many Moods
- 1970 Hank Williams the Roy Orbison Way
- 1970 The Big O
- 1972 Roy Orbison Sings
- 1972 Memphis
- 1973 Milestones
- 1974 I’m Still in Love with You
- 1977 Regeneration
- 1979 Laminar Flow
- 1985 Class of ’55 (Jerry Lee Lewisin,Johnny Cashin &Carl Perkinsin kanssa)
- 1989 Mystery Girl
- 1992 King of Hearts
- 1987 A Black & White Night Live
- 1998 Combo Concert: 1965 Holland
- 1998 Live at the BBC
- 2010 The Last Concert
- Nyman, Jake: ”Roy Orbison”, Rocktieto. Osa 3 N–Z, s. 37–40. (Soundi-kirja 16) Pirkkala: Fanzine Oy, 1982. ISBN 951-99372-4-2
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
.jpg)
