Parksista tuli keskeinen kansalaisoikeustaistelun symboli, ja hänen tapauksestaan käynnistyi Montgomeryssa yli vuoden kestänyt linja-autoboikotti, jonka johtajana julkisuuteen nousi myösMartin Luther King. Tapaus innoitti muitakin rotuerottelun vastaisia protesteja. Parks itse jatkoi työtä kansalaisoikeuksien puolesta jarasismia vastaan koko ikänsä.
Parks ei ollut ensimmäinen afroamerikkalainen, joka oli saanut tuomionkansalaistottelemattomuuden vuoksi kieltäydyttyään luovuttamasta paikkaansa linja-autossa. Kun vuonna 1944Irene Morgan oli pidätetty samasta syystäVirginiassa, korkein oikeus oli jo todennut rotuerottelun perustuslain vastaiseksi. Tämä päätös koski kuitenkin vain osavaltioiden välistä linja-autoliikennettä.
Osavaltioiden sisäisessä liikenteessä rotuerottelu sai jatkua, mutta sielläkin se synnytti vastarintaa. Kansalaistottelemattomuus johti esimerkiksi 15-vuotiaanClaudette Colvinin pidätykseen Montgomeryssa 2. maaliskuuta 1955.[1] Colvinille langetettu pieni sakko oli kuitenkin huomattavasti ennakoitua lievempi rangaistus, ja kun aviotonta lasta odottanut teinityttö ei olisi ollut kovin otollinen keulakuva rotuerottelun vastaisessa taistelussa, hänen tukijansakaan eivät pitäneet tarkoituksenmukaisena jatkaa tapauksen käsittelyä ihmisoikeuskysymyksenä.[2]
Myös eräissä muissa tapauksissa kansalaisoikeusjärjestöNational Association for the Advancement of Colored People (NAACP) oli arvioinut, että syrjinnän kohteiksi joutuneilla henkilöillä ei olisi ollut edellytyksiä menestyksekkääseen oikeustaisteluun. Järjestön paikallisosaston sihteerinä toiminut Parks sen sijaan oli lähes ihanteellinen keulakuva: mustan työväestön oli helppo samaistua 42-vuotiaaseen osa-aikaiseen ompelijaan, joka oli samalla riittävän hyvätapainen ja kaunopuheinen tehdäkseen suotuisan vaikutuksen keskiluokkaan ja valkoihoisten miehittämään tuomioistuimeen.[2]
Rosa Parksille myönnetyssä kongressin mitalissa on omistuskirjoitus:Mother of the Modern Day Civil Rights Movement, ’nykyaikaisen kansalaisoikeusliikkeen äiti’.
Rosa McCauley sai sukuperintönä moniulotteisen näkökulman rotukysymyksiin, sillä afrikkalaisten sukujuurtensa lisäksi hänessä oli isänsä puolelta sekä irlanninskottilaista[3] ettäintiaaniverta, ja perheen vaaleaihoisimpia jäseniä saatettiinkin joskus luulla intiaaneiksi tai kiinalaisiksi. Isoisä pystyi jopa esiintymään valkoisena ja käytti usein tilaisuutta hyväkseen pilkatakseen valkoisia ja rotuerottelusääntöjä. Toisaalta vaalean ihonvärin takia isoisää ei kelpuutettu mustien liikkeeseen, joka valmisteli paluumuuttoa Afrikkaan, vaikka hän oli pikkupoikana itse ollut orja.[4]
Rosa joutui keskeyttämään koulunkäyntinsä nuorena perheenjäsenen sairauden vuoksi. Kun hän oli avioitunut Raymond Parksin kanssa, mies kannusti häntä käymään koulun loppuun ja myös liittymään kansalaisoikeusliikkeeseen.[5]
Menestyksellisen oikeustaistelun jälkeen Rosalle ei enää ollut töitä tarjolla Montgomeryssa, ja pariskunta muuttiDetroitiin, jossa Rosa työskentelikansanedustajan avustajana 20 vuotta. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1988 hän keskittyi nuorten kansalaisoikeuksia edistämään perustetun Rosa ja Raymond Parks -instituutin asioihin.[5] Raymond oli kuollut kurkkusyöpään vuonna 1977, eikä pariskunnalla ollut lapsia.
Rosa Parksille myönnettiin toiminnastaan Yhdysvaltain kaksi korkeinta siviilikunniamerkkiä:presidentin vapaudenmitali vuonna 1996 jakongressin kultamitali vuonna 1999. Lisäksi hänen mukaansa on muun muassa nimetty kirjasto ja museo, jotka keskittyvät kansalaisoikeustaistelun perintöön. Asteroidi284996 Rosaparks on nimetty hänen mukaansa.[6]Maarit Hurmerinnan levyttämä kappale ”Rosa” kertoo Rosa Parksista.[7]
Vanhoilla päivilläändementiasta kärsinyt Rosa Parks kuoli 92-vuotiaana 24. lokakuuta 2005 nukkuessaan. Alabaman osavaltion lainsäädäntöelin armahti hänet postuumisti 18. huhtikuuta 2006, yli 50 vuotta kansalaistottelemattomuuden vuoksi langetetun tuomion jälkeen.[8]
