Romantiikka oli 1700-luvun lopussaEuroopassa alkanut taiteellinen ja älyllinen suuntaus, joka puhkesi kukoistukseenSaksassa 1790-luvulla ensinkirjallisuudessa ja lopultafilosofiassa. Saksan ohella romantiikka sai suosiotaEnglannissa jaRanskassa, ja myöhemmin sitä on esiintynyt todennäköisesti kaikissa mantereen kulttuureissa.
Romantiikka painotti tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Luonnon merkitystä korostettiin sekä kielessä että taiteissa. Romantiikan ajalla oltiin erityisen kiinnostuneita henkimaailmasta, unikuvista, ihmissielun pimeästä puolesta ja muusta ”epätavallisesta”. Sankarillisia yksilösaavutuksia ihailtiin. Toisaalta erityisesti saksalainenvarhaisromantiikka oli luonteeltaan hyvin filosofista ja teoreettista. Sen kirjallisuusteoreettiset käsitykset, jotka painottivat esimerkiksi kaunokirjallisten teosten monimerkityksistäironiaa jametafiktiivisyyttä, löydettiin uudelleen erityisestipostmodernismissa, ja 1960-luvulta alkaen romantikkojen tekstejä julkaistiin myös uudelleen entistä tarkempinakriittisinä editioina. Tämän myötä kuva romantiikasta yksipuolisesti tunteellisuutta ja mielikuvitusta korostaneena suuntauksena asettui myös osin kyseenalaiseksi.[1]
Romantiikka on usein nähty sitä edeltäneenvalistuksen vastakohtana, vaikka tätä käsitystä on uudemmassa tutkimuksessa myös arvosteltu.[2] 1800-luvun alun romantikot eivät täysin hylänneetantiikkia, mutta olivat kiinnostuneempia oman maansa historiasta. Kiinnostus kansojen alkuperään lisäsi innostustakansanrunouden ja-satujen keräämiseen sekä loi pohjaa nykyaikaisellehistoriantutkimukselle ynnä kansallisuutta korostavallepolitiikalle ja ajattelulle. Toisaalta erityisesti monet varhaisromantikot Saksassa ja Englannissa kannattivat myös kosmopoliittisia arvoja sekäRanskan vallankumousta.[3]
Romantiikan vastapainoksi kehittyi 1800-luvun lopullarealismi. Realismi, toisin kuin romantiikka, pyrki kuvaamaan kansan todellista elämää sellaisenaan. Jumalien ja sankarien sijaan ihannoitiin tavallista talonpoikaa. Realismi herätti kiinnostusta kansan elinoloihin. Siinä missä romantiikkaan yhdistyi useinnationalismi, realismiin liittyisosialismi. Esimerkki romantiikan ja realismin taitekohdan kirjallisuudesta onAleksis KivenSeitsemän veljestä.
Romantiikka säilyi hallitsevana taiteenlajina musiikissa pidempään kuin muilla aloilla, 1900-luvulle asti. Kirjallisuudessa romantiikka elää muun muassafantasiakirjallisuudessa. Kauhutarinat jakauhuelokuvat kuvaavat romantiikan synkkää puolta,melankoliaa.[4]
Johann Wolfgang von GoethenNuoren Wertherin kärsimyksien ensimmäinen painos vuodelta 1774.
Tyylisuuntauksena romantiikka ajoittuu 1700-luvun lopulle ja 1800-luvun alkupuolelle. Se jaetaan yleensä varhaisromantiikan ja täysromantiikan kauteen. Romantiikka oli yleinen taidesuuntaus, joka vetosi tunteeseen ja mielikuvitukseen. Suuntaus syntyi vastakohtanauusklassismin javalistuksen ajoille. Uusklassismin aikana estetiikka oli pysähtynyttä, ja valistuksen järki korostirationalismia. Romanttiset tarinat saattoivat olla epäloogisia ja runsaan tyylinsä takia myös sekavia. Toisaalta romantikot kehittivät merkittävällä tavalla myös kansanrunouden tutkimuksen, historiallisen lähdekritiikin ja kielitieteen menetelmiä. Romantiikka korosti ihmisen suhdetta luontoon, mutta oli sen lisäksi kiinnostunut myös yliluonnollisesta, sielullisesta ja tiedostamattomasta. Yksilön vapautta yhteiskunnan laitoksiin nähden korostettiin. Romantiikan ajan taiteilija oli luovanero, uneksija ja haaveilija, jolla oli mystinen yhteys korkeampiin voimiin ja luontoon.
Romantiikkaan liittyvät myös keskeisestisadut. Periaatteena oli, että sadun lopussa kaikki kääntyisi hyvin, paha saisi palkkansa ja prinssi prinsessansa. Saduissa seksuaalisuus oli neutralisoitu, hahmot kuvattiin pieninä ja siroina. Ilkeät äidit olivat äitipuolen roolissa. Tunnetuimpia satukirjailijoita ovat saksalaisetGrimmin veljeksetJacob ja Wilhelm Grimm, sekä tanskalainenH. C. Andersen. Grimmien satuja ovat prinsessasadutTuhkimo,Lumikki jaPrinsessa Ruusunen, kuten myösPunahilkka sekäHannu ja Kerttu. H. C. Andersenin satuja ovatPieni merenneito,Peukalo-Liisa jaRuma ankanpoikanen. Varsinaisen lastenkirjallisuuden perustajana pidetään ranskalaista kirjailijaaCharles Perraultia. Esimerkiksi juuri Grimmin veljekset kirjoittivat myöhemmin omiksi versioikseen satuja Perraultin kokoelmastaHanhiemon tarinoita.
Romantiikan musiikki liittyy läheisesti romantiikkaan myöskirjallisuudessa,taiteessa jafilosofiassa. Musiikissa jatkettiin monelta osin klassismin aikana vallinneita perinteitä, kutensonaattimuotoa. Henkisesti se oli kuitenkin hyvin erilaista: kun aiemmin musiikissa oli noudatettu tiukkoja kaavoja ja rationalististaestetiikkaa ilmaisussa, nytsäveltäjät alkoivat ilmaista sillä tunteita ja käyttää intuitiivisia ja usein hyvin poikkeuksellisia ilmaisutapoja. Romantiikan sävellykset saivat usein aiheensa luonnosta, kuten aurinkoisesta kevätpäivästä tai myrskyisästä ulapasta. Innoituksia haettiin myös historiasta, kirjallisuudesta ja runoudesta tai ihmisen psyykestä.
Baletissa vallitsi 1830–1850 -luvuilla romanttinen tyylisuuntaus. Sille olivat tyypillisiä taruolennoista tai eksoottisista maista kertovat tarinat. Romantiikan aikana myös naistanssijoiden rooli korostui ja omaksuttiin uusi emotionaalisesti latautunut tanssityyli. Romanttisen baletin suuria keksintöjä olivat ballerinojen varvastanssin muuttuminen taiteelliseksi tehokeinoksi ja kaasuvalojen käyttö näyttämötehosteena. Kuuluisimpia romanttisen baletin teoksia onGiselle, jonka sävelsiAdolphe Adam. Romanttinen baletti vakiinnutti ballerinan esiintymisasuksi valkoisen tiukkamiehustaisen hihattoman, pohjepituisen tyllihameen (tutu), sukkahousut ja balettitossut. Tanskassa on vielä nykyään säilynyt lähinnä romanttista balettia muistuttava Bournonville-tyyli.
Romanttinen liike oli voimakkain Saksassa, jossa sitä oli edeltänyt 1700-luvullaSturm und Drang. Siihen kuuluivat runoilija, näytelmäkirjailija ja historioitsijaFriedrich Schiller, jonka teoksia ovat muun muassaWilhelm Tell jaDon Carlos sekäJohann Wolfgang von Goethe, jonka varhaiset teokset, kuten suosittuNuoren Wertherin kärsimykset, enteilivät varsinaisen romantiikan arvomaailmaa. On kuitenkin syytä huomata, että sekä Schiller että Goethe sanoutuivat 1790-luvulla itse jyrkästi irti romantiikasta ja edustivatWeimarin klassismia. Varsinainen varhaisromantiikka alkoi 1790-luvulla Jenassa ja Berliinissä. Sen perustajia olivatFriedrich Schlegel,Novalis sekäLudwig Tieck. Saksalaiset romantikot olivat kiinnostuneita historiasta ja kansanperinteestä, varsinkin renessanssista ja keskiajasta. Täysromantiikan kautta edustivatE. T. A. Hoffmann sekä ns. Heidelbergin romantiikan runoilijatClemens Brentano,Achim von Arnim jaJoseph von Eichendorff.
Englannin ensimmäisinä romantikkoina pidetään kahta runoilijaa,William Wordsworthia jaSamuel Taylor Coleridgea, jotka julkaisivat yhteiskokoelmanLyrical Ballads.Lordi Byron oli brittiläisen romantiikan perushahmoja. Hän oli särmikäs nero, joka kirjoitti Euroopan läpi kulkeneita runoja.Childe Haroldin pyhiinvaellusmatka -runoelma vuonna 1812 teki Byronista kuuluisan. Englantilaiset romantikot korostivat yksilöllisen kapinan merkitystä.
Byronin kanssa samaan tuttavapiirin kuuluivat myös runoilijaPercy Bysshe Shelley ja hänen vaimonsaMary Shelley. Jälkimmäisen tunnetuin teos on populaarikulttuuriin lähtemättömän vaikutuksen jättänytFrankenstein - Uusi Prometheus (1818). Myös antiikin Kreikkaa suuresti ihaillut runoilijaJohn Keats kuului samaan yhteisöön, joka asui vietti pitkiä aikoja Sveitsissä ja Italiassa.
Yksi tunnetuimmista romaanikirjailijoista oli romantiikan vuosikymmeninä vaikuttanutJane Austen. Hän edusti hengeltään enemmänvalistusta ja parodioi goottilaista romantiikkaa. Austenin suosituimpia teoksia ovatYlpeys ja ennakkoluulo jaJärki ja tunteet.
Teoksissaan saksalaisia keskiajan romaaneja hyödyntänytEdgar Allan Poe oli Yhdysvaltojen kauhuromantikko. Hän sai inspiraationsa omista neurooseistaan ja ahdistuksestaan. Poen tiivistunnelmaiset novellit ovat vaikuttaneet paljon nykyajan jännitysromaaneihin. Vasta hänen kuuluisa runonsaKorppi toi hänelle tunnustusta myös hänen kotimaassaan. Yhdysvaltojen ensimmäinen ammattikirjailija ja menestysromaanien tekijä oliWashington Irving, joka oli romaanien tekijä, konservatiivi ja luonteeltaan romanttinen uneksija. Irving tunnetaan esimerkiksiSalmagundi- jaAlhambra-romaaneistaan.
Beiser, Frederick C.: The Romantic Imperative: The Concept of Early German Romanticism. Cambridge (Mass.) & London: Harvard University Press, 2003. ISBN 978-0-674-01980-5
Karkama, Pertti: Kansakunnan asialla. Elias Lönnrot ja ajan aatteet. Helsinki: SKS, 2001.
Tähän artikkeliin tai sen osaan onmerkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaalisäämällä artikkelille asianmukaisiaviitteitä. Lähteettömät tiedot voidaankyseenalaistaa tai poistaa.
↑Kinisjärvi, Raimo & Lukkarila, Matti (toim.): Kun hirviöt heräävät – kauhu ja taide. Pohjoinen, 1986. ISBN 951-749-010-0
↑Karkama 2001, s. 46.Asko Nivala on kartoittanut Elias Lönnrotin jaKalevalan yhteyksiä romantiikan aatteisiin. Asko Nivala, Eurooppalainen romantiikka jaKalevala. TeoksessaEurooppa, Suomi, Kalevala – Mikä mahdollisti Kalevalan? Toim. Ulla Piela, Pekka Hakamies ja Pekka Hako. SKS, Helsinki 2019, 15–37.ISBN 9789518581027
Palolahti, Pekka: Romanttinen liike ja Euroopan sielu (Kirjoitus romanttisen liikkeen vaikutuksesta Euroopan henkiseen perintöön.) Näköpiiri nro 4 (2002). Arkistoitu 29.1.2016. Viitattu 21.1.2016.
_British_Museum.jpg)
.jpg)
