Rock and roll -kappaleille oli ominaista nopeatempoinen soittotyyli sekä korostettu rytmi toisella ja neljännellä iskulla (engl.backbeat). Suuntauksen ensimmäisiä tähtiä olivat muun muassa kitaristiChuck Berry ja rock and rollin kuninkaaksi nimettyElvis Presley. Rock and roll oli ensimmäinenafroamerikkalaisen musiikkiperinteen jatkumo, jonka nuori valkoinen väestönosa omaksui. Rock oli kapinaa vanhempaa sukupolvea kohtaan, mutta laimeni 1950-luvun lopulla valtavirtaiseksipopmusiikiksi. 1960-luvulla rock kehittyiBritanniassa, jossaThe Rolling Stonesin kaltaiset yhtyeet innoittuivat amerikkalaisestajuurimusiikista, etenkinbluesista jarhythm and bluesista. Vuosikymmenen vaikutusvaltaisimmaksi yhtyeeksi nousiThe Beatles, joka muuttui uransa aikana popyhtyeestä musiikillisten kokeilujen tekijäksi. Yhdysvalloissa toinen merkittävä vaikuttaja olifolkmusiikki jaBob Dylanin kantaaottavat sanoitukset.[2]
SuomessaHurriganes edusti 1970-luvulla suosittua englanninkielistä rock and rollia. Suomenkielinen rock kehittyiHectorin,Juice Leskisen jaTuomari Nurmion kaltaisten sanoittajien myötä. Punk jauusi aalto toivat esiin muun muassaEppu Normaalin, josta tuli 1980-luvulla suosittu useiden muidensuomirock-yhtyeiden tavoin. Uuden vuosituhannen alussa useat suomalaiset rock- ja metalliyhtyeet saivat myös kansainvälistä suosiota.[2]
Rock and roll -kappaleille oli ominaista voimakas ja nopeatempoinen soittotyyli sekä korostettu rytmi toisella ja neljännellä iskulla (engl.backbeat.[2] Rocklaulussa on yleensä laulettu päämelodia sekä sointuvaihdoksia, joita kuka tahansa voi soittaa kitaralla tai pianolla. Rockin sointukuviot ja ilmaisuvoimainen laulutyyli pohjaavat yleensä afroamerikkalaisenbluesin perinteeseen. Rockin sanoitukset käsittelevät tyypillisesti rakkaussuhteita tai yhteiskunnallista muutosta.[4]
Rockin varhaisin muotorock and roll syntyi Yhdysvalloissa useidenjuurimusiikkien, kuten bluesin jacountryn synteesinä. Aiemmin paikallisena kansanperinteenä sukupolvelta toiselle siirtyneet musiikinlajit saavuttivat 1940-luvulla uutta yleisöä muuttoliikkeen jaradion avulla, ja lopulta niiden välinen rotumuuri alkoi murtua. Näihin aikoihin kehitettiin myös uusia soittimia, kuten sähkökitara, sekä 33⅓ ja 45 rpm:nvinyylilevyt. Uutta musiikkia olivat julkaisemassa etenkin itsenäiset levymerkit, sillä suuretlevy-yhtiöt eivät rock and rollista vielä alussa kiinnostuneet.[6]
Ensimmäisenä rock and roll -levynä pidetään useinJackie Brenstonin kappaletta ”Rocket 88” vuodelta 1951.[7] Nimityksenrock and roll teki tunnetuksi radio-DJAlan Freed. Rock and roll nousi 1950-luvulla suureen suosioon ensin Yhdysvalloissa ja pian sen jälkeenBritanniassa ja muualla maailmassa. Rock and roll vetosi aiempaa kapinallisempaan nuoreen sukupolveen rytmikkyydellään sekä sanoituksillaan, jotka käsittelivät teini-ikäisille tärkeitä asioita heidän näkökulmastaan. Tunnettuja ja uraauurtavia rock and roll -artisteja olivat esimerkiksiBill Haley,Chuck Berry,Little Richard,Bo Diddley,Buddy Holly ja ”rock and rollin kuningas”Elvis Presley. 1950-luvun lopussa rock and roll oli jo menettänyt hiukan shokkivaikutustaan, ja suosioon alkoi nousta ”turvallisempia” esiintyjiä.[8]
1960-luvun taitteessa syntyiDick Dalen jaDuane Eddyn johdolla instrumentaalinen, letkeää rytmiä painottanut rockin suuntaus, jota kutsutaansurf-musiikiksi.lähde?
1960-luvulla rock muutti muotoaan. Tärkeä muutos rockin soundissa oli se, ettäsärjetty sähkökitaran soundi tuli nyt keskeiseen asemaan. Sähköbasso korvasi akustisenkontrabasson. Nimitys rock otettiin käyttöön uusimmann populaarimusiikin erottamiseksi varhaisesta rock and rollista.[2]
Rock nousi 1960-luvulla merkittäväksi kulttuuriseksi voimaksi, ja se vaikuttimuotiin,elokuvaan,taiteeseen jakirjallisuuteen.[9] Rockyhtyeet kirjoittivat 1960-luvulla suurimmalta osin itse oman materiaalinsa, ja rock erkaantui näinpop-musiikista.Pitkäsoittoalbumi eli LP (long play) syrjäyttisinglen rock-musiikin tärkeimpänä julkaisumuotona, ja jotkin yhtyeet julkaisivat jopa kaksoisalbumeita. Albumikansitaiteesta tuli oma taidemuotonsa.[10]
Amerikkalainen rock and roll jarhythm and blues innoittivat englantilaisiamerseybeat-yhtyeitä.[11] Monet artistit hakivat vaikutteensa vielä kauempaa vanhasta bluesista. Vuosina 1963–1965 brittiläinen rockmusiikki nousi sekä innovatiivisuudessa että kaupallisessa menestyksessä maailman huipulle. Merkittäviä brittiyhtyeitä olivat muun muassaThe Beatles,The Rolling Stones,The Who jaThe Kinks.lähde?
Folkmusiikki oli myös tärkeä vaikutin rockmusiikille. Folkin uusi tuleminen ja siihen perustuvafolkrock olivat 1960-luvun musiikin keskeisiä ilmiöitä. Taiteellisesti vakavasti otettavan rocklyriikan isänä pidetään folk-artistina aloittanuttaBob Dylania. Dylanin katsottiin osoittavan, että rock voi olla sekä protestia että runoutta, yhteiskunnallista kannanottoa ja henkilökohtaista itseilmaisua.[11]The Byrds oli toinen amerikkalaisen folkrockin klassikko. Tunnettu on myös duoSimon & Garfunkel.[12]
Blues- ja folk-vaikutteisen rockin rinnalle syntyi vuosina 1966–1967hippikulttuurin myötäpsykedeelinen rock, jossa tavoiteltiin omaperäisiä sävellyksiä, sanoituksia ja soundeja. Psykedeelisen rockin suuriin nimiin lukeutuivat esimerkiksi yhdysvaltalainen kitarataituriJimi Hendrix sekä brittiläinenCream-yhtye kitaristinaanEric Clapton.[11] Näiden antamalla esikuvalla oli suuri merkitys kokeelliselle rockille ja raskaalle rockille eliheavyrockille.lähde?
Muita amerikkalaisia 1960-luvun rocklegendoja olivat muun muassa ensimmäinen suuri naispuolinen rocktähtiJanis Joplin, synkeäThe Doors ja hippihenkinenJefferson Airplane. 1960-luvun amerikkalaisen rockin historiaan kuuluvat myös niin sanotut kulttiyhtyeet, joiden musiikki oli usein liian aggressiivista tai rajoja rikkovaa 1960-lukulaiseen makuun, ja jotka alkoivat saada laajaa huomiota osakseen vasta toimintansa jo päätyttyä. Tällaisia olivat esimerkiksiThe Velvet Underground jaMC5.lähde?
1960- ja1970-luvun vaihteessa rockissa yhä lisääntyvä kokeellisuus johtiprogressiivisen rockin syntymiseen. Progressiivinen rock jatkoi psykedeeliselle rockille tyypillistä musiikin tietoisen omaperäisen kehittämisen linjaa. Kappaleet venyivät usein LP:n puoliskon mittaiseksi ja ne olivat sävellyksinä ja soundiensa puolesta monimutkaisia. Monet alkoivat pitää rockiataiteena. Progressiivista rockia edustivat esimerkiksiKing Crimson,Yes,Jethro Tull,Pink Floyd jaGenesis.lähde?
Toinen psykedeelisen rockin perillinen oli heavy metal, joka syntyiLed Zeppelinin,Black Sabbathin jaDeep Purplen kaltaisten yhtyeiden myötä. Heavy metalissa tärkeää oli raskaan soundin painottaminen. Jo varhain synkkä tematiikka tuli erottamattomaksi osaksi heviä. Se erkani pian omaksimetallimusiikin suuntauksekseen, joka nähdään usein muusta rockista selvästi erillisenä.lähde?
1970-luvun alussa myös monetjazzmuusikot innostuivat rocksoundista ja niin sanotunfuusiojazzin parissa perustettiin jazz-rockia soittavia yhtyeitä, monet näistäMiles Davisin oppilaiden johdolla. Jimi Hendrixin aloittamanfunkrockin parissa myös mustat artistit, merkittävimpänäFunkadelic-yhtye, kokeilivat rockmusiikin soundeja. Tämä suuntaus tosin jäi jonkinlaisena väliinputoajana varsin pieneen rooliin.lähde?
1970-luvun alkupuoliskon ilmiöihin lukeutui myös melodramaattinenglam rock, joka korosti rockin visuaalisuutta ja tähtikulttia, usein ironisella ja seksuaali-identiteettejä sekoittavalla tavalla. Musiikillisesti glam rock lähestyi toisinaan heavy metalia. Tyylin kuuluisimmat edustajat olivatDavid Bowie jaMarc Bolanin yhtyeT. Rex, glam-henkisenhard rock -suuntauksen puolellaKiss jaQueen. Glam rockin varhaisena edelläkävijänä pidetään esimerkiksi jo 1960-luvulla kiiltäviä vaatteita ja silmämeikkiä käyttänyttäAlice Cooperia.lähde?
1970-luvun puolivälin jälkeen progressiivinen rock alkoi menettää vauhdilla suosiotaan. Samalla päätään nosti yksinkertaisempipunk-musiikki, joka otti taas vaikutteita perinteisestä rock and rollista ja amerikkalaisestaunderground-musiikista. Punkia voitiin soittaa joko humoristisella tai poliittisella asenteella. Musiikki synnytti uudenalakulttuurin muodon, jonka edustajia kutsutaan punkkareiksi. Tärkeimpiä punk-yhteitä olivat yhdysvaltalainenRamones,Patti Smith sekä brittiläisetSex Pistols jaThe Clash. Punkin rinnalla kehittyi hillitympiuuden aallon rock, jonka pohjalta syntyi monenlaisia tyylisuuntia. Esimerkkejä suosituista uuden aallon edustajista olivat urbaanin kovapintainenThe Jam, synkeängoottirockin pioneeriJoy Division ja muodikkaitareggae-vaikutteita hyödyntänytThe Police.lähde?
1970-luvun puolestavälistä 1980-luvulle saakka nousi suureen suosioon myös hard rock, joka käyttää tavanomaisten rock-kaavojen soittamista raskaammalla tyylillä. Tämän tyylilajin tunnetuin edustaja 1970-luvulla oli australialainenAC/DC.lähde?
1980-luvun alkua rockin kentällä hallitsivat vielä uuden aallon perilliset. Kaupallisen uuden aallon vastapainoksi oli kehittynyt 1970-luvun lopulta alkaenhardcore-punk. Vuosikymmenen jälkipuolella rockin valtavirtaan nousivat muun muassaBon Jovin suurieleinenstadionrock. Menestyksekkäisiinaikuisrock-yhtyeisiin lukeutui muun muassaDire Straits.lähde?
The Smiths oli vuosikymmenen arvostetuimpia brittiläisiä yhtyeitä. 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa huomiota herättiThe Stone Roses, joka heijasteli aikaisempien vuosikymmenten musiikkia hyödyntävien kierrätystyylien kasvavaa merkitystä rockissa. Mustan populaarimusiikin (R & B) ja rockin fuusiota edusti muun muassaPrince.lähde?
1990-luvun alun ehkä merkittävimmät rock-tyylit olivatNirvanan esiin nostamatgrunge ja muuvaihtoehtorock, jotka syrjäyttivät 1980-luvulla hallinneen ”tukkahevin”. Vaihtoehtorock sisälsi monia erilaisia tyylejä, joka olivat kehittyneet Yhdysvalloissa 1980-luvun mittaan ja nousivat nyt rockin valtavirtaan. Esimerkkejä 1980-luvulla aloittaneista, mutta vasta nyt suuren yleisön tietoisuuteen lopullisesti nousseista vaihtoehtorockin edustajista olivatRed Hot Chili Peppers jaR.E.M.. Ensin mainittu sekoittifunkrockiinrapvaikutteita ja jälkimmäinen edusti vaihtoehtorockin pehmeämpää, folkhenkistä suuntaa. Metallican jaFaith No Moren kaltaiset yhtyeet (jotka olivat nekin aloittaneet toimintansa jo edellisen vuosikymmenen aikana) puolestaan viitoittivat raskaan rockin uusia suuntaviivoja. Metallimusiikin kenttää leimasi 1990-luvun edetessä pirstaloituminen monenlaisiin alatyyleihin.lähde?
1990-luvun mittaan rockissa saivat yhä suuremman jalansijan kierrätystyylit, jotka jäljittelevät aikaisempien vuosikymmenten musiikkia. 1990-luvulla pinnalle nousi uudestaan punk (esimerkiksi yhtyeetOffspring jaGreen Day) sekä 1960-luvun tyylinenbrittipop (esimerkiksi yhtyeetOasis jaBlur). Kierrätyshenkeä jatkoivat 2000-luvun alussa glam rock,garage rock japost-punk.lähde?
1900-luvun lopulla rock oli noussut hallitsevaksi mutta hajanaiseksi musiikinlajiksi, jonka alla markkinoitiin hyvin monenlaisia musiikkityylejä.[11] 2000-luvun alun jälkeen rockin kaupallisen suosion huippu alkoi olla ohi.[3][4] 2010-luvulla popmusiikki jahip hop ohittivat rockin suosituimpana musiikinlajina muun muassa Yhdysvalloissa.[3][4]
Rockmusiikkia on pidetty miesvaltaisena musiikkina rock and rollin alkuajoista lähtien. Kuitenkin jo 1950-luvun lopullaBrenda Lee levytti menestyneitä rock ’n’ roll -kappaleita. Brenda Leetä pidetään ensimmäisenä naisrokkarina.Janis Joplin oli menestynyt rockmusiikin naisartisti lyhyen uransa aikana 1960-luvun lopussa ja vuonna 1970 ennen kuolemaansa.Stevie Nicks lauloi rockmusiikkia osanaFleetwood Mac -kokoonpanoa jaGrace Slick osanaJefferson Airplane -kokoonpanoa.Heart-yhtyeen muodostavat siskoksetAnn Wilson ja Nancy Wilson aloittivat 1970-luvulla, mutta naisten rockyhtyeen oli vielä vaikeaa tulla vakavasti otetuiksi miesvaltaisella rockalalla. 1980-luvulla naisrokkareiden joukkoon liittyivät muiden muassaPat Benatar jaJoan Jett ja naisten rockmusiikki löi vihdoin läpi.The Pretenders -yhtyeen solistina toimiChrissie Hynde.lähde?
Parhaan naisrocklaulajan Grammy-palkintoa on jaettu vuosina 1980–2004 lukuun ottamatta vuosia 1988, 1992 ja 1994. Palkinnon jakaminen lopetettiin, koska kategoriassa ei ollut tarpeeksi ehdokkaita. Palkinnon ehti vuosien varrella voittaaDonna Summer (1980), Pat Benatar (1981–1984),Tina Turner (1985–1987, 1989),Bonnie Raitt (1990),Alannah Myles (1991),Melissa Etheridge (1993, 1995),Alanis Morissette (1996, 1999),Sheryl Crow (1997, 2000, 2001, 2003),Fiona Apple (1998),Lucinda Williams (2002) jaPink (2004)[16].
Suomessa rockia edustivat aluksi käännöskappaleet jarautalankamusiikki, kunnes 1970-luvullaHurriganes nosti englanninkielisen rock and rollin suosioon. Suomenkielinen rock kehittyiHectorin,Juice Leskisen jaTuomari Nurmion myötä. Punk jauusi aalto toi esiin muun muassaEppu Normaalin, joka nousi 1980-luvulla suosioon useiden muidensuomirockin tekijöiden rinnalla. 1990-luvun vaihtoehtorockin edustajista muun muassaCMX jaApulanta säilyttivät suosionsa 2000-luvulle. Uudella vuosituhannella myös naiset saivat entistä laajempaa huomiota rockin tekijöinä, esimerkkinäPMMP-duo.[2]
”Rock- ja popmusiikki”, Facta-tietosanakirja, s. 650–651. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31930-9
Heatley, Michael (toimittanut): Rock. Suuri ensyklopedia. (The Definitive Illustrated Encyclopedia of Rock, 2006.) Suomentanut Risto Latvala. Suomirock: Henrik Laine. Helsinki: Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220-246-8
Paytress, Mark: Rock kautta aikojen. Aikakaudet, tyylit ja artistit. (The History of Rock. The Definitive Guide to Rock, Punk, Metal and Beyond, 2012.) Suomentanut Hannu Virtanen. Helsinki: Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-8929-1
Saaristo, Kimmo (toim.): Hyvää pahaa rock ’n’ roll. Sosiologisia kirjoituksia rockista ja rockkulttuurista. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-498-3
