Robert Walpole,Orfordin ensimmäinen jaarli (26. elokuuta1676 –18. maaliskuuta1745) olibrittiläinen suurtilanomistaja ja valtiomies, josta ensimmäisenä käytettiinpääministerin nimikettä. Hänen virallinen arvonimensä oli "First Lord of the Treasury", jonka hän sai 1721.
Robert Walpole kävi kouluaNorfolkin Great Dunhamissa ja opiskeli sekäEtonissa (1690–96) ettäCambridgessa (1696–98). Opiskelu katkesi vanhemman veljen kuolemaan, ja Robert Walpole palasi Norfolkiin auttaakseen isäänsä tilusten hoidossa. Heinäkuun 30. päivänä vuonna 1700 Robert Walpole meni naimisiinKentin Bybrookista kotoisin olleen Catherine Shorterin kanssa. Samana vuonna Walpole isä, eversti Robert Walpole kuoli, minkä jälkeen Robert peri isänsä maaomaisuuden ja Castle Risingin kylän paikanEnglannin parlamentissa. Vuonna 1702 Walpole siirtyiKing´s Lynnin kaupunkiin.[1]
Parlamentin alahuoneessa Robert Walpole edusti whig-puoluetta. Vuonna 1705 hänet valittiin neuvostoon, joka vastasi laivaston asioistaEspanjan perimyssodan aikana. Hänet korotettiin sota-asioiden sihteerin asemaan vuonna 1708 ja laivaston taloudenhoitajaksi vuonna 1710. Tammikuussa vuonna 1712 Walpole tuomittiin korruptiosta. Hän menetti parlamenttipaikkansa ja joutui vankilaan kuudeksi kuukaudeksi, mikä teki hänestä whigienmarttyyrin.[1][2] Vuoden 1713 vaaleissa Walpole valittiin uudelleen parlamenttiin King´s Lynnin edustajana. KuningasYrjö I:n nousu valtaistuimelle vuonna 1714 oli merkittävää whigien kannalta, koska uusi kuningas ei luottanuttory-puolueeseen.[2] Hallitukseen nousseen Robert Walpolen ja kuninkaan välit kuitenkin katkesivat vuonna 1717, ja Walpole lähti hallituksesta, minkä jälkeen Walpole vastusti kolmen vuoden ajan kaikkia hallituksen esityksiä parlamentissa.[1]
Walpole nousi hallituksen johtoonEtelämeren kuplan seurauksena, koska hän oli julkisesti varoittanut kuplasta ennen sen puhkeamista. Hänet haluttiin selvittämään koettua vararikkoa. Walpole huolehti ensisijaisesti valtakunnan raha-asioista ja halusi suojella kansakunnan kaupankäyntiä, teollisuuden harjoittamista ja merenkulkua. Sen vuoksi hän halusi myös säilyttää rauhan Euroopassa eikä auttanutPyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariaKaarle VI:taPuolan perimyssodassa, vaikka maat olivat vuonna 1731 solmitun sopimuksen mukaan liittolaisia. Taloudenhoitajana Walpole oli taitava ja tehokas. Suhteessa kuninkaaseen hän asettui tukemaan Yrjö I:tä ja halusi turvata uuden hallitsijasuvun aseman. Yrjö II:n aikana Walpole sai tukea kuningatar Karoliinalta.[3]
Walpole loi kabinettijärjestelmän, joka siirsi valtaa ylähuoneelta alahuoneelle. Walpole toimi pääministerinä vuosina 1721–1742. Toisten historioitsijoiden mukaan hänen valtakautensa alkoi todella vasta 1730, jolloin hän pääsi eroon kilpakumppanistaanlordi Townshendista. Walpole joutui eroamaan suosionsa laskun vuoksi. Syy Walpolen suosion laskemiseen olivat yritykset tehdä loppu salakuljetuksesta ja vastustusEspanjaa vastaan käytyäsotaa Jenkinsin korvasta. Vuonna 1742 alahuone äänesti Chippenhamin vaalituloksen laillisuudesta, Walpole hävisi, mikä käsitettiinepäluottamuksen osoitukseksi ja hän erosi, jonka jälkeen kuningas kuitenkin myönsi hänelle Orfordin jaarlin arvon.
Yrjö II tarjosi Walpolelle lahjaksi asuntoa osoitteessaDowning Street 10, jonka hän suostui ottamaan vain virka-asunnokseen ja siitä tuli myöhempien pääministerien virka-asunto, vaikkakaan hänen välittömät seuraajansa eivät asuneet siellä. Walpolen seuraajiksi päätyneillä ylimyksillä tavallisesti oli jo Lontoossa suuremmat ja mukavammat asunnot.[4]
Walpolen valta-asema perustui siihen, että hän oli sekä kuninkaan että kansan suosiossa. Huhut lahjonnasta ja mahdollisestakorruptiosta eivät johtaneet tutkintaan.[5]
.svg)
