Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Robert De Niro

Wikipediasta
Robert De Niro
Robert De Niro Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2016
Robert De NiroCannesin elokuvajuhlilla vuonna 2016
Henkilötiedot
Koko nimiRobert Anthony De Niro
Syntynyt17. elokuuta1943 (ikä 81)
New York,New York,Yhdysvallat
Ammattinäyttelijä,elokuvaohjaaja,elokuvatuottaja
VanhemmatRobert De Niro Sr.
PuolisoDiahnne Abbott (vih. 1976–88)
Grace Hightower
(vih. 1997; ero 2018)
Lapset7
Näyttelijä
Aktiivisena1963–
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Infobox OK

Robert Anthony De Niro (s.17. elokuuta1943New York,New York)[1] onyhdys­valtalainennäyttelijä,elokuvaohjaaja jaelokuvatuottaja, joka nousi 1970-luvun lopulla sukupolvensa arvostetuimpien näyttelijöiden joukkoon. Hän näytteli 1970-luvulla muun muassa elokuvissaKummisetä osa II,Taksikuski,Kauriinmetsästäjä jaKuin raivo härkä. De Niro on tehnyt usein yhteistyötä ohjaajaMartin Scorsesen kanssa, ja he ovat tehneet yhdessä kymmenen elokuvaa. De Niro tuli tunnetuksi erityisesti väkivaltaisten ja karskien hahmojen esittämisestä, mutta varsinkin uran loppuvaiheessa hän on näytellyt myös koomisissa rooleissa äreitä vanhoja miehiä[2].

Varhainen elämä

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Robert De Niro syntyi taiteilijoiden suosimassa boheemissaGreenwich Villagessa New Yorkissa. Hänen äitinsä olitaide­maalari ja runoilija Virginia Holton Admiral ja hänen isänsäabstrakti-ekspressionistinen taide­maalari jakuvan­veistäjäRobert De Niro Sr.[3] Vanhemmat erosivat Robertin ollessa kaksivuotias, ja hän kasvoi pääosin äitinsä luona[4] mutta säilytti hyvän suhteen isäänsäkin.[5] Vanhempiensa kautta De Niron kasvuympäristössä oli paljon muun muassa taiteilijoita ja intellektuelleja,[6] ja toisaalta hänen sosiaaliseen piiriinsä kuului myös jengiksikin kutsuttu nuorisoporukka, jonka kanssa hän teini-ikäisenä vietti aikaansaLittle Italyn kaduilla.[4][6][7][8]

De Niron vanhemmat eivät olleet uskonnollisia eivätkä halunneet lastaankastettavaksi, mutta asuessaanroomalais­katolilaisten iso­vanhempiensa luona vanhempiensa erotessa iso­vanhemmat kastattivat hänet katolisen kirkon jäseneksi.[9] Ystäviensä vaikutuksesta hän osallistui nuorena kirkonmessuihin.[8]

Usein Robert De Niroa pidetäänamerikan­italialaisena näyttelijänä,[10][11] mutta hän on vain neljäs­osaksi italialainen. Hänen isänsä oli puoliksi italialainen ja puoliksi irlantilainen, kun taas hänen äitinsä oli englantilaista, saksalaista, ranskalaista ja hollantilaista synty­perää.[12][13] De Niron italialaiset iso­vanhemmat Giovanni De Niro ja Angelina Mercurio muuttivat Yhdys­valtoihinFerrazzanostaCampobasson maa­kunnastaMolisesta. Hänenamerikan­irlantilainen iso­äitinsä Helen O'Reilly taas oli Irlannista muuttaneen Edward O’Reillyn lapsen­lapsi. Kun Robert De Niro sai Italian kansalaisuuden 21. loka­kuuta 2006, hän ilmoittautui Molisen vaali­piirin äänestäjäksi. Italian kansalaisuuden myöntämis­juhlallisuuksien yhteydessä De Niro sanoi rakastavansa Italiaa ja pitävänsä itseään enemmänkin italialaisena kuin vaikkapa irlantilaisena, hollantilaisena, ranskalaisena tai saksalaisena.[14]

De Niron äiti oli työskennellytMaria Ley-Piscatorille, ja osana työkorvausta 10-vuotias De Niro oli saanut osallistua tämän teatterikoulun oppitunneille ilmaiseksi.[15] 16-vuotiaana De Niro keskeytti high schoolin opiskellakseen näyttelemistä,[2] ja hän opiskeliStella Adlerin ja myöhemminLee Strasbergin johdolla.[15] Hän esiintyi teatterinäytelmissä ennen elokuvauraansa.[2]

Ura

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisistä teatterirooleista läpimurtoon

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

De Niro puhuu new­yorkilaisellaaksentilla[16], jossa on sekoitus niin italialaisia,juutalaisia kuin irlantilaisiakin vaikutteita. De Niro on puhunut useilla eri aksenteilla ja murteilla eri elo­kuvissa, mutta hänenKummisetä-elo­kuvissa puhumaansasisilialaista murretta on kehuttu poikkeuksellisen aidoksi. Ulko­näöltään De Niron on sanottu olevan italialainen,[17][18] mikä selittää osittain sen, miksi hän on päätynyt esittämään italialaista niin monissa elo­kuvissa. De Niro ei oppinutitalian kieltä juurikaan lapsuudessaan vaan joutui opettelemaan sitä aikuisena. Hän teki italian­kielisen roolin myös elokuvassa1900.[19]

De Niro aloitti uransa teatterissa, mutta muutamanoff-off-Broadway-näytelmän jälkeen hän sai ensimmäisen elokuvaroolinsa.Brian De Palman ohjaamaThe Wedding Party oli kuvattu jo 1963, mutta ensi-iltansa se sai vasta 1969. De Niro teki sen jälkeen muutaman pienen elokuvan, ja ensimmäisen kerran hän sai tunnustusta elokuvastaBang the Drum Slowly – hiljennä-hidasta (1973). Samana vuonna ilmestyi myösMartin Scorsesen ohjaamaSudenpesä. Se oli De Niron ja Scorsesen menestyneen yhteistyön ensimmäinen elokuva.[2]

1970-luvulla nousu sukupolvensa arvostetuimpiin näyttelijöihin

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
De Niro jaDominique Sanda elokuvassa1900.

OhjaajaFrancis Ford Coppolan vaikuttui De Niron suorituksestaSudenpesässä ja halusi tämän näyttelemään nuortaVito CorleoneatoiseenKummisetä-elokuvaan. De Niron roolisuoritus hahmona, jonkaMarlon Brando oli luonutKummisetään, teki hänestä kansainvälisesti tunnetun. Hän myös sai elokuvastaparhaan miessivuosan Oscarin.[2]

De Niroa alettiin 1970-luvun lopulla pitää sukupolvensa parhaimpiin kuuluvana näyttelijänä.[2] Scorsesen ohjaamassaTaksikuskissa' (1976) hän näytteli taksinkuljettaja Travis Bicklea, joka oli traumatisoitunutVietnamin sodassa.[20] De Niro tunnetaan huolellisuudestaan rooleihin valmistautumisessa, jaTaksikuskia varten hän muun muassa ajoi viikkoja taksia New Yorkissa.[2] Hän oli Bicklen roolista ehdokkaanaparhaan miespääosan Oscariin.[20]

De Niro oliTaksikuskin jälkeen mukana monien tunnettujen ohjaajien elokuvissa. Hän oliBernardo Bertoluccin elokuvassa1900 (1976),Elia Kazanin ohjaamassaViimeisessä valtiaassa (1976), Scorsesen elokuvassaNew York, New York (1977) jaMichael CiminonKauriinmetsästäjässä (1978), jota De Niro on pitänyt fyysisesti haastavimpana elokuvanaan. Hän oli siitä toistamiseen ehdolla miespääosan Oscariin.[20]

De Niro palkittiin sekä parhaan miespääosan Oscarilla ettäGolden Globella roolisuorituksestaan nyrkkeilijäJake LaMottana, jota hän näytteli Scorsesen elokuvassaKuin raivo härkä (1980). De Niro muuntautui nyrkkeilijäksi harjoittelemalla itse LaMottan kanssa ja hankkimalla 25 kilogrammaa lisää massaa.[20]

1980- ja 1990-luvulla komedioita ja draamoja

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Robert De Niro vuonna 1988.

De Niron seuraavia elokuvia olivatSalattu totuus (1981), ScorsesenKoomikkojen kuningas (1983) jaeeppinenSuuri gangsterisota (1984). TieteiselokuvaBrazil – tämän hetken tuolla puolen valmistui 1985, historiallisista tapahtumista inspiroitunutLinnake 1986,Lahjomattomat1987 ja toimintakomediaKeskiyön pako (1988).[20] NäistäKoomikkojen kuningas,Suuri gangsterisota jaBrazil eivät menestyneet taloudellisesti.[2]Lahjomattomissa De Niro näytteli gangsteriAl Caponea.[20]

De Niro ja Scorsese palasivat gangsterien maailmaan elokuvassaMafiaveljet (1990). Samana vuonna ilmestyi myös elokuvaHeräämisiä.[2] Siinä hän näyttelikatatonista potilasta, joka saa takaisin tietoisuutensa. Hän sai siitä Oscar-ehdokkuuden, ja hän joutui roolia varten muun muassa harjoittelemaan tilalle sopiviatic-liikkeitä. De Niron kuudes Oscar-ehdokkuus tuliCape Fearista (1991), joka oli jälleen Scorsesen ohjaama. Siinä De Niron roolihahmo on perhettä piinaava tautoitu raiskaaja.[20]

De Niron komediallisia elokuvia olivatSuurkaupungin yöt (1992) jaMad Dog and Glory (1993).Tämän pojan elämässä (1993) De Niro puolestaan oli nuorenLeonardo DiCaprion väkivaltainen isä.Jäähyväiset kummisedälle (1993) oli De Niron esikoisohjaus. Se perustuiChazz Palminterin käsikirjoittamaan ja esittämään yhden miehen näytelmään. De Niro vaikuttui suuresti siitä ja piti sitä mahdollisesti historian parhaana yhden miehen näytelmänä.[20]

Mary Shelleyn Frankensteinissa (1994) De Niro on maskeerattu lähes tunnistemattomaksi, sillä hän näytteli siinäFrankensteinin hirviötä. ScorsesenCasinossa (1995) De Niro esittääFrank Rosenthaliin perustuvaa mafialiittolaista.[20] Vuonna 1995 ensi-iltansa sai myösMichael Mannin ohjaamaHeat – ajojahti (1994), missä De Niro näytteli lopettamisesta haaveilevaa pankkiryöstäjää jaAl Pacino tätä metsästävää poliisia. De Niro,Val Kilmer jaTom Sizemore kävivät elokuvaa vartenFolsomin osavaltionvankilassa keskustelemassa rikollisten kanssa.[20]

2000-luvun roolit

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
De NiroKarlovy Varyn elokuvajuhlilla 2008

De Niron 1990-luvun lopun komediallisia elokuvia olivatsatiiriWag the Dog – häntä heiluttaa koiraa (1997) jaTerapian tarpeessa (1999).Perhe on painajainen (2000) oli huippusuosittu, ja sille tehtiin myös kaksi jatko-osaa,Painajainen perheessä (2004) jaPienin painajainen perheessä (2010). De Niro teki 2000-luvun alussa tasaisesti sekä komedioita että draamoja.Jatkoterapian tarpeessa ilmestyi 2002 ja vakoojatrilleriThe Good Shepherd 2006.[20]

De Niron uran seitsemäs Oscar-ehdokkuus, joka myös oli ensimmäinen yli 20 vuoteen. tuliUnelmien pelikirjasta (2012), missä hän näyttelee isää, jonka poika kärsii mielenterveyden ongelmista.Varietyn kriitikonJustin Changin mukaan De Niro ei ollut pitkään aikaan ollut yhtä rakastettava ja rentoutunut elokuvaroolissaan.[2][20]

Mafiaperheessä (2013) De Niro on todistajansuojeluohjelmaan sitoutunut gangsteri, joka muuttaa perheineen Ranskaan. Sen jälkeen hän on näytellyt muun muassa komediassaLast Vegas (2013), elokuvassaLegendat kehässä (2013), jossa hän kohtaaSylvester Stallonen hahmon kanssa vielä kerran nyrkkeilykehässä, työpaikkakomediassaHarjoittelija (2015) ja elokuvassaJoy (2015). ElokuvassaHands of Stone (2016) De Niro näyttelee nyrkkeilijäRoberto Duránin valmentajaa ja televisioelokuvassaThe Wizard of Lies (2016) sijoittaja jaPonzi-huijaajaBernie Madoffia.[2] De Niro sai roolista Golden Globe -ehdokkuuden.[20]

De Niro on vuodesta 2018 ollut säännöllisesti mukanaSaturday Night Live -viihdeohjelmassa, missä hän on näytellyt asianajajaRobert Muelleria. De Niro oli mukana vuoden 2019Jokerissa, joka on sarjakuvahahmoJokerin raju alkuperätarina. Scorsesen ohjaamassaThe Irishmanissa (2019) näytteliFrank Sheerania, jonka väitetään tappaneenJimmy Hoffan. De Niro oli myös elokuvissaThe War with Grandpa (2020) jaAmsterdam (2022).[2]

De Niron ja Scorsesen kymmenes yhteinen elokuva onKillers of the Flower Moon (2023), mikä käsittelee 1920-luvulla tapahtuneitaosage-murhia. De Niron roolihahmoWilliam King Hale oli vauras karjankasvattaja, joka suunnitteliosagien murhia heidän maansa valtaamiseksi öljyoikeuksien takia.[20] De Niro sai elokuvasta uransa yhdeksännen Oscar-ehdokkuutensa. Hänen ensimmäisestä ehdokkuudestansa tuli jo 49 vuotta eikä kukaan muu näyttelijä ole ollut ehdokkaana niin pitkällä aikavälillä.[21]

De Niro on tehnyt myös muuta uraa näyttelemisen ohella. Hän on ollut tuottamassa elokuvia, televisiosarjoja ja teatteriakin, ja hän on myös ohjannut elokuvatJäähyväiset kummisedälle (1993) jaThe Good Shepherd (2006). Hän oli myös mukana perustamassaTribecan elokuvajuhlia. Lisäksi De Niro on menestynyt kiinteistö- ja ravintola-alalla.[5]

Tunnustukset

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

De Nirolle myönnettiinYhdys­valtain elo­kuva­instituutin elämän­työ­palkinto vuonna 2003.[22] Hän sai 2009Kennedy Center -tunnustuksen ja 2011 Golden Globen elämäntypalkinnonCecil B. DeMille -palkinnon.[2] De Nirolle myönnettiin marras­kuussa 2016 Yhdys­valtain korkein siviileille myönnettävä kunnia­merkkiPresidentin vapauden­mitali.[22]

Yksityiselämä

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
De Niro jaGrace Hightower vuonna 2010.

De Niro on ollut kahdesti naimisissa. Ensimmäinen avio­liitto Diahnne Abbottin kanssa kesti vuodesta 1976 vuoteen 1988. Liitosta heille syntyi poikaRaphael De Niro. Robert De Niro adoptoi myös Diahnnen tyttärenDrenan.[23]

De Niro seurusteli pitkään malliToukie Smithin kanssa.[20] He saivat vuonna 1995 syntyneet kaksoset.[24] Vuonna 1997 De Niro vihittiin näyttelijäGrace Hightowerin kanssa. Heillä on kaksi yhteistä lasta, jotka syntyivät vuonna 1998 ja vuonna 2011sijais­synnyttäjän avulla. Paris­kunta erosi lopullisesti vuonna 2018. De Niro jätti ensimmäisen avio­ero­hakemuksen jo vuonna 2000, mutta perui sen.[25] De Nirosta tuli isä seitsemännen kerran 79 vuoden iässä vuonna 2023[26].

De Nirolta leikattiinetu­rauhas­syöpä vuonna 2003.[27]

Vuonna 2006 De Nirolle myönnettiinItalian kansalaisuus.[28][29] De Niro on osa­omistajanaFilippiinienManilassa sijaitsevassa hotellissa Nobu Hotel Manila.[30]

Valikoitu filmografia

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Ganz, Adam & Price, Steven:Robert De Niro at Work: From Screenplay to Screen Performance. Palgrave Macmillan, 2020.
  • Levy, Shawn:De Niro: A Life. Crown, 2014.

Viitteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. Robert De Niro Ace Show Biz. Viitattu 21.5.2014. (englanniksi)
  2. abcdefghijklmRobert De Niro Encyclopædia Britannica. 12.2.2024. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)
  3. Robert De Niro Bio­graphy (1943–) Film Reference. Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)
  4. abRobert De Niro Biography. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
  5. abLevy 2014, ”Introduction”.
  6. abGanz & Price 2020, s. 66.
  7. Bosworth, Patricia: The Secret Life of Robert De Niro Vanity Fair. 3.2.2014. Yhdysvallat: Condé Nast. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
  8. abLevy 2014, ”Chapter 2”.
  9. Lonergan, Aidan: 7 Things You Never Knew About Robert De Niro’s Surprising Irish Roots The Irish Post. Lontoo. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  10. Flynn, Roderick & Brereton, Patrick: Historical Dictionary of Irish Cinema, s. 10. Lanham: Scarecrow Press, Inc, 2007. ISBN 9780810855571 (englanniksi)
  11. Arie, Sophie: Don’t Honour Wise Guy De Niro, Say US Italians The Guardian. 13.8.2004. Lontoo: Guardian Media Group. Viitattu 19.1.2022. (englanniksi)
  12. Robert De Niro Bio­graphy Contact Music. Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)
  13. Dougan, Andy: Untouchable: A Bio­graphy of Robert De Niro, s. 145. Da Capo Press, 2003. ISBN 1560254696 Teoksen verkkoversio Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  14. De Niro Fury at US Italian Attack BBC News. päivitetty 10.9.2004. Lontoo: British Broadcasting Corporation. Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)
  15. abGanz & Price 2020, s. 69–73.
  16. Chwat, Sam: De Niro Spent Months on Northwest Accent The New York Times. 20.4.1993. The New York Times Company. Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)
  17. Robert De Niro The Biography Channel. Lontoo: A&E Net­works / Sky plc. Viitattu 27.12.2011. (englanniksi)
  18. Ganz & Price 2020, s. 62.
  19. ”Robert De Niro on How Hard It Was to Speak Italian in the God­father 2”. Art And Music (käsikirjoitus). 26.12.2017. Viitattu 4.9.2018. (englanniksi)
  20. abcdefghijklmnoRobert De Niro Biography.com. 20.10.2023. Hearst Magazine Media, Inc. Viitattu 14.9.2016. (englanniksi)
  21. Coggan, Devan: Robert De Niro sets Oscar record for time between first and most recent nominations EW.com. 23.1.2024. Dotdash Meredith. Viitattu 14.9.2016. (englanniksi)
  22. abSpringsteen, De Niro saavat USA:n presidentin mitalin Ita­lehti. 17.11.2016. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 17.11.2016.
  23. Robert De Niro Dating History Zimbio. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
  24. Baby Surprise! Robert De Niro, 68, and Wife, 56, Welcome a Child Via Surrogate MailOnline. 24.12.2011. Lontoo: DMG Media. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
  25. Yli­mutka, Leena: Sokki­ero! Robert De Niron, 75, ja Grace-vaimon yli 20 vuoden liitto päättyy iltalehti.fi. 21.11.2018. Viitattu 21.11.2018.
  26. Robert De Niro welcomes seventh child at 79 BBC News. 10.5.2023. Viitattu 17.8.2023. (englanniksi)
  27. 8 Famous Men with Prostate Cancer CNN. Atlanta. Arkistoitu 10.1.2013. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
  28. De Niro: ”I Have an Italian Pass­port, I Have Finally Come Home” Rome Film Festival. 30.12.2013. Arkistoitu 30.12.2013. Viitattu 22.4.2019.
  29. De Niro Offered Italy Escape from Trump BBC News. 11.11.2016. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  30. Forbes listasi luksus­hotellit: Robert De Niron hotellille tyrmäys – valittiin huonoimmaksi Ilta-Sanomat. 22.12.2015. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 14.9.2016. Viitattu 14.9.2016.

Kirjallisuutta

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Tammi, Eero: ”Noodles, raiskaaja – De Niron miehinen murhenäytelmä”.Filmihullu 2/2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_De_Niro&oldid=22711110
Luokat:
Piilotetut luokat:

[8]ページ先頭

©2009-2025 Movatter.jp