| Robert Ballard | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Robert Ballard vuonna 2023. | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Robert Duane Ballard |
| Syntynyt | 30. kesäkuuta1942 (ikä 83) Wichita,Kansas,Yhdysvallat |
| Ammatti | merentutkija, meriarkeologi |
| Infobox OK | |
Robert Ballard (s.30. kesäkuuta1942) on yhdysvaltalainenmerentutkija,meriarkeologi ja entinenYhdysvaltain merivoimien komentaja. Hän on tullut tunnetuksi lukuisista hylkylöydöistään, joista merkittävimpiä ovatTitanicin jaBismarckin hylyt.[1] Oppiarvoltaan hän on tekniikan tohtori.
Ballard kasvoi Kaliforniassa. Hän opiskeli geologiaa, geofysiikkaa ja kemiaa. Hän oli puolustusvoimien palveluksessa vuosina 1965–2004, aluksi maavoimissa ja myöhemmin merivoimissa, mutta oli suurimman osan ajasta reservissä tai suorittamassa erikoistehtäviä. Vuonna 2004 hänestä tuliRhode Islandin yliopiston meritieteen professori.[2]
Ballard kasvoiTyynenmeren rannalla sijaitsevassaKalifornianSan Diegossa. Hänen kiinnostuksensa merenalaiseen maailmaan kehittyi meren lähellä elämisen ja novellinTwenty Thousand Leagues Under the Sea lukemisen myötä,[3] jabatyskafiTrieste sai hänet kiinnostumaan tutkimusmatkailusta.
Vuonna 1962 Ballard sai osa-aikatöitäNorth American Aviationilta yrityksen ohjusohjelman parissa työskentelevän insinööri-isänsä avulla. Ballard puolestaan auttoi rakentamaan pienoissukellusveneAlviniaWoods Hole Oceanographic Institutionille.
1965 Ballard valmistuiKalifornian yliopistosta kemian ja geologian ylioppilaaksi. Hän myös suoritti opiskelujensa aikana Yhdysvaltain armeijan ROTC-ohjelman, mikä antoi hänelle valmiuden toimiaupseerin tehtävissäsotilastiedustelussa. Seuraavana vuonna Ballard valmistuiHavaijin yliopiston geofysiikan laitokselta luonnontieteiden maisteriksi. Hän koulutti opintojensa aikana pyöriäisiä ja valaita. Valmistumisensa jälkeen hän palasi töihin North American Aviationille.
Ballard opiskeli Etelä-Kalifornian yliopistossa merigeologiaa filosofian tohtorin tutkintoa varten, kun hänet 1967 kutsuttiin palvelukseen. Ballardin pyynnöstä hänet siirrettiin maavoimista laivastoon, jossa hän toimi meritieteilijänä. Hän toimi yhteyshenkilönäOffice of Naval Researchin ja Woods Hole Oceanographic Institutionin välillä.
Reserviin siirryttyään vuonna 1970 Ballard jatkoi työtään Woods Holessa suostutellen järjestöjä ja tiedemiehiä rahoittamaan ja käyttämäänAlvinia merenalaisissa tutkimuksissa. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui merigeologian ja geofysiikan tohtoriksi Rhode Islandin yliopistosta.
Ballard pyysi vuonna1982 Yhdysvaltain laivastolta rahoitustaTitanicin etsimistä varten. Laivasto suostui rahoittamaan retken sillä ehdolla, että Ballard etsisi ensin Yhdysvaltain 1960-luvulla uponneet ydinkäyttöiset hyökkäyssukellusveneet,USSScorpionin jaUSSThresherin, ja selvittäisi, missä kunnossa niiden ydinreaktorit olivat pitkän upotusajan jälkeen ja vaikuttikoradioaktiivisuus ympäristöön.[4] Ballard oli kehittänytTitanicin hylyn etsintöjä vartenArgon,vedenalaisen videokelkan, ja laivasto uskoi, että sen avulla sukellusveneet löytyisivät todennäköisimmin. Ballard asetettiin laivaston väliaikaiseen palvelukseen ja hän oli vastuussa sukellusveneiden etsinnöistä ja tutkimisesta.Thresher löytyi vuonna1984 jaScorpion hieman sen jälkeen.[4]
Kesällä 1985 Ballard oli ranskalaisella tutkimusaluksellaLe Suroît'lla, joka käyttiSAR-tutkaa käyttävääviistokaikuluotainta apunaTitanicin hylkyä etsiessään. Kun aluksen käskettiin palata Ranskaan, Ballard vaihtoiWoods Hole Oceanographic Institutionin omistamaan R/VKnorr -alukseen. Knorr saapuiTitanicin uppoamisalueelle22. elokuuta1985[5] ja etsinnät, joille heillä oli hupenevien määrärahojen takia vain 12 päivää aikaa, saatettiin viimein aloittaa.[4]
MyösTitanicin etsintöihin käytettiinArgoa. Ballard ja hänen tiiminsä olivat sukellusveneitä etsiessään huomanneet, että veneet olivat räjähtäneet kovan paineen takia, minkä vuoksi merenpohja oli peittynyt jätteellä.[6] Jätevanaa seuraamalla he pääsivät helposti sukellusveneiden jäljille. Ballard tiesi jo, ettäTitanic oli myös räjähtänyt paineen vuoksi, joten senkin luokse täytyisi johtaa vastaavanlainen jätevana. Sitä tietoa apuna käyttämällä Ballard ja tiimi etsivätArgon avulla jätevanaa.[6] He vuorottelivatArgon kolme kilometriä syvemmällä kuvaaman materiaalin seuraamisessa.
Aikaisin aamulla 1. syyskuuta 1985 tiimiläiset huomasivat jotain poikkeavaa muuten sileässä merenpohjassa. Aluksi jäljet muistuttivat pieniä kraattereita, jonka jälkeen kuvissa näkyi jo roskia. Loput ryhmästä herätettiin ja lopulta ryhmäläiset löysivät myös laivan boilerin ja sen jälkeen hylyn.Titanic oli löytynyt.
Ballardin ryhmä tutkiTitanicin ulko-osat ja pani merkille, missä kunnossa se oli. He huomasivat, että hylky oli haljennut kahtia japeräsin oli paljon huonommassa kunnossa kuin keula. Aikaa tutkimuksille ei ollut paljoa, koska Knorr piti luovuttaa muihin tieteellisiin tarkoituksiin, mutta Ballardin maine oli nyt varmistettu. Hän kaavaili alun perin pitävänsä hylyn tarkan sijainnin salaisuutena, jotta kukaan ei voisi viedä hylystä esineistöä. Ballard vertasi aluetta hautausmaahan eikä tahtonut sitä häpäistävän hylkyä hyödyntämällä.
Ballard ja hänen ryhmänsä palasivat paikalle12. heinäkuuta1986 tekemään hylystä yksityiskohtaista tutkimusta. Tällä kertaa hän toi mukanaan toisenlaisia kuvaamislaitteita -Alvinin ja pienen ROV-laitteen,Jason Juniorin, joka mahtui kulkemaan pienistäkin aukoista ja pääsi sillä tavoin kuvaamaan myös laivan sisäosia. Ensimmäisellä kuvauskerralla ryhmäläiset kohtasivat teknisiä ongelmia, mutta seuraavat kuvaussessiot onnistuivat paljon paremmin ja niiden tuloksena saatiin yksityiskohtaisia valokuvia hylyn kunnosta.
Vuonna1988 Ballard löysi noin 800 metrin syvyydestä roomalaisen kauppalaivan jäännöksiä kartoittamalla meren pohjaa Välimerellä Skerkin matalikolla, joka sijaitseeSisilian länsipuolella. Skerkin matalikko onRooman jaKarthagon välisellä reitillä. Seuraavana vuonna hän palasi mukana kehittyneempi kamerarekiMedea ja kauko-ohjattava sukellusveneJason.Medean avulla pystyttiin kartoittamaan hylkyromukentän laajuus ja toteamaan alus roomalaiseksi kauppalaivaksi. SukellusveneJasonia käytettiinamforoiden nostoon. Löydetyn roomalaisen öljylampun perusteella aluksen ajoitus tarkentui noin vuoteen 300-luvulle j.K.r. Tarkin uppoamisen ajoitus oli yhden amforan pohjalta löydetty kolikko vuodelta 355. Pieni pala runkoa saatiin talteen ja siinä havaittiin tyypillinen tappiliitostekniikka. Ajankohdanlaivanrakennustavan mukaan aluksen laipat oli tehty ensin ja vasta sitten lisätty kaaret ja poikkituet. Puupinnat oli suojattua lyijyllä. Aluksen pituus oli noin 30 metriä ja vetoisuus 100-200 tonnia. Vuonna1997 Ballard ryhmineen palasi paikalle ja tutki sitä vielä maailman pienimmällä ydinkäyttöisellä sukellusveneellä, joka tunnetaan koodillaNR-1.[7]
Vuonna1989 Ballard sai eteensä valtavan tehtävän, kun hän alkoi ryhmänsä kanssa etsiä saksalaista taistelualusBismarckia. Heidän oli tarkoitus myös selvittää, olivatko laivan upottaneet britit vai laivan oma miehistö. Tehtävä oli vaikea, koska vesi oliBismarckin uppoamisalueella 1 200 metriä syvempää kuinTitanicin uppoamispaikalla. Sen lisäksi kolme viikkoa retken alkamisesta Ballardin 21-vuotias Todd-poika, joka oli myös auttanut häntä etsinnöissä, kuoli auto-onnettomuudessa. Laivan hyvin säilynyt hylky löytyi kuitenkin8. kesäkuuta1989.[8]
Ballard kävi 1992 ryhmänsä kanssa monienTyynellämerellä uponneiden,toisen maailmansodan aikaisten hylkyjen uppoamispaikoilla ja löysi sillä tavoinIJNKirishiman.[9] Hänen kirjansaThe Lost Ships of Guadalcanal esitteleeSalomonsaarilla sijaitsevaan salmeenIronbottom Soundiin uponneiden lukuisien alusten kuvia ja sijainteja.
Ballard tutki 1993RMSLusitanian hylkyäIrlannin rannikon lähellä. Siihen oli osunuttorpedo, jota oli seurannut vielä toinen räjähdys.Kuninkaallinen laivasto oli laukaissut hylkyyn syvyyspommin vuosia uppoamisen jälkeen, mikä vaikeutti Ballardin tutkimuksia. Hän sai selville, että kattilat olivat yhä kiinni hylyssä ja päätteli, että hiilipöly oli ehkä aiheuttanut toisen räjähdyksen. Ballardin teoriaa on epäilty, koska hän ei ottanut huomioon, että kylmä merivesi oli ehkä voinut päästä kontaktiin laivan höyrygeneraattorin kuuman veden kanssa.
19. toukokuuta1998 Ballard LöysiMidwayn taistelun aikana uponneenUSSYorktownin hylyn. Hylky löytyi viisi kilometriä merenpinnan alapuolelta, ja se kuvattiin. Löytöhetkellä hylky oli pystysuorassa ja erinomaisessa kunnossa, vaikka se oli ollut jo 56 vuotta merenpohjassa.[10]
2002National Geographic Society ja Ballard löysivät Salomonsaarilta torpedoputken ja hylyn, joka muistutti kapteeniJohn F. Kennedyn ohjaamaa, japanilaisten vuonna 1943 upottamaaPT-109:ä. U.S. Marine Forensics Panelin ase- ja räjähdeasiantuntija Dale Ridder tunnisti hylyn PT-109:ksi.[11] Ballard piti löytöön liittyen puheen John F. Kennedy Libraryssa vuonna 2005, jaNational Geographic julkaisi tutkimuksista televisio-ohjelman nimeltäThe Search for Kennedy's PT 109. Löydöstä julkaistiin myös kirja ja DVD.
Ballard perusti 1990-luvulla Institute for Explorationin, joka erikoistuu syvänmerenarkeologiaan ja -geologiaan. Se yhdistyi vuonna 1999ConnecticutinMysticissä sijaitsevanMystic Aquariumin kanssa. Vuonna 2012 Mystic Aquariumiin avattiinOcean Exploration Center, jossa on esillä karttoja, tilastoja ja malleja Ballardin Mustanmeren- jaTitanicin tutkimusmatkoilta.
Vuonna 2003 Ballard käynnisti Rhode Islandin yliopiston meritieteiden tutkijakoulussa meritiedettä, -tekniikkaa ja -historiaa, antropologiaa ja arkeologiaa yhdistelevän tutkimusohjelman nimeltään Center for Ocean Exploration and Archaeological Oceanography.
