| Ritarihuone | |
|---|---|
 Ritarihuone | |
| Koordinaatit | 60°10′11.4″N,24°57′22″E |
| Valmistumisvuosi | 1862 |
| Suunnittelija | Theodor von Chiewitz |
| Runkorakenne | tiili |
 | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Ritarihuone (ruots.Riddarhuset) onHelsinginKruununhaassa sijaitsevauusgoottilainen valtiopäivärakennus, joka onSuomen ritaristoa ja aatelia edustavan Riddarhusets Understödsstiftelse -säätiön käytössä. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehtiGeorg Theodor von Chiewitz, ja se valmistui vuonna 1862 tontille, jonka ritari- ja aatelisääty oli ostanut vuonna 1857. Ritarihuoneella tarkoitetaan myös aatelistoa valtiosäätynä tai korporaationa.[1]
Suomessa asuneet aateliset kokoontuivatRuotsin ritarihuoneellaTukholmassa ennen vuosina 1808-1809 käytyäSuomen sotaa, jonka seurauksena Ruotsi menetti Suomen Venäjälle.Venäjän keisarikuntaan kuulunutSuomen suuriruhtinaskunta perustettiinPorvoon valtiopäivillä vuonna 1809. Samaan aikaan käynnistettiin suunnittelutyö Suomen ritarihuoneinstituution luomiseksi. Suomen ritarihuone perustettiin instituutiona vuonna 1818.[2]
Suomen aatelisto tarvitsi kokoontumispaikan säätyvaltiopäiviä ja aateliskokouksia varten.Hämeenlinna oli ehdolla ritarihuoneen sijainniksi, koska Suomen kenraalikuvernööriGeorg Magnus Sprengtporten kannatti Hämeenlinnaa uudeksi pääkaupungiksi. Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinasAleksanteri I:n mielestä Hämeenlinna oli liian pieni kaupunki pääkaupungiksi.Helsingistä tuli suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812, jonka seurauksena aatelisto sai tontinHelsingin keisarillisen palatsin naapurista. Ritarihuonetontin varaus lisättiin Helsingin karttaan.[2][3][4]
Rakennushankkeesta muodostui vuosikymmeniä kestänyt prosessi, koska aatelisto ei kyennyt lahjoittamaan riittävän suuria summia hanketta varten.[2]
Ritarihuone tilasi arkkitehtiCarl Ludvig Engeliltä piirrustukset ja kustannuslaskelmat vuonna 1838, mutta hän menehtyi vuonna 1840. Seuraavaksi ritarihuone tilasi piirrustukset ja kustannuslaskelmat arkkitehtiHarald von BosseltaPietarista. Von Bossen suunnitelmat ja mittakaavat olivat liian suureellisia joihin aatelistolla ei ollut varaa. Seuraavana vuorossa oli arkkitehtiErnst Lohrmann, joka oli Engelin seuraaja. Lohrmann ja arkkitehtiAnders Fredrik Granstedt suunnittelivat goottilaistyyliset ja renessanssityyliset vaihtoehdot.[2]
Kaikki aateliston jäsenet eivät puoltaneet rakennushanketta, koska sitä pidettiin varojen haaskaamisena. VapaaherraAxel Gustaf Mellin halusi jakaa rahoja mieluiten köyhien aatelisten leskien ja tyttärien tukemiseen.Nils Henrik Pinello kutsui hanketta hautakammioksi, jonka vain kuolleiden luut täyttävät.
Aatelisto osti Helsingin kaupungilta ritarihuoneen nykyisen tontin vuonna 1854.[2]
Oolannin sota hidasti rakennushanketta, mutta uudet suunnitelmat tilattiin arkkitehti Chiewitziltä, joka loi kokonaan uudet piirrustukset. Ritarihuonetta pidetään Suomen tärkeimpänä uusgotiikkaa edustavana rakennuksena. Chiewitzin arkkitehtuurille ominaisesti talo rakennettiin tiilestä peittämättä julkisivuja rappauksella. Ikkunat on sijoitettu venetsialaisen ikkunajaon mukaisesti. Taloon ostettiinSaksasta muun muassa kymmenen kaakeliuunia, parkettilattia ja täysistuntosalin vaakunakilvet. Rakennuksessa on myös pommisuoja sekä talonmiehen asunto. Chiewitzin suunnitelmat maksoivat 54 000 hopearuplaa, kun von Bossen suunnitelmat maksoivat 121 000 hopearuplaa. Chiewitzin johtaman rakennushankkeen varat loppuivat kesken, jonka takia tuli kerätä 28 000 hopearuplaa rakennustyöhön ja 10 000 hopearuplaa sisustukseen. Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinasAleksanteri II myönsi valtionlainan viimeistelyjä varten. Ritarihuone otettiin käyttöön vuonna 1862.[2][5][6]
Ritarihuone valmistui vuoden1863 säätyvaltiopäiviä varten. Kaikki säädyt kokoontuivat ritarihuoneella.[2]
Ritarihuone toimi vuosina 1863–1906Suomen säätyvaltiopäivillä aatelissäädyn kokoontumispaikkana. Tilojen puutteen vuoksi siellä kokoontuivat vuosien1863–1864 ja1867 valtiopäivillä kaikki muutkin säädyt,1872 porvaris- ja pappissäädyt ja pappissääty vielä vuosina1877–1878.[7]
Suomen Yhdyspankin ensimmäinen konttori aloitti ritarihuoneella vuonna 1862.[8]
Nykyään Ritarihuoneessa toimii arkisto ja kirjasto, jotka ovat avoinna arkisin. Rakennuksen ylläpito- ja korjauskustannusten kattamiseksi rakennuksesta noin puolet on vuokrattuna ulkopuolisille lyhyt- ja pitkäaikaiseen käyttöön, ja merkittävin pysyvä vuokralainen onSuomalaisen Kirjallisuuden Seura.[6]
Ritarihuoneen jaAleksanterinkadun välissä sijaitsee pieniRitarihuoneenpuistikko.[2]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Maantieteelliset | |
| Henkilöt | |
