| Richard Pryor | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Richard Pryor vuonna 1986. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. joulukuuta1940 Peoria,Illinois |
| Kuollut | 10. joulukuuta2005 (65 vuotta) Encino,Kalifornia |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | koomikko janäyttelijä |
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Infobox OK | |
Richard Franklin Lennox Thomas Pryor III (1. joulukuuta1940Peoria,Illinois –10. joulukuuta2005 Encino,Kalifornia) oliyhdysvaltalainenkoomikko,näyttelijä jakäsikirjoittaja.
Pryorinstand up -komiikka oli hyvin rohkeaa ja rääväsuista. Hän käsitteli suorapuheisesti rotujännitteitä ja kertoi esityksissään avoimesti henkilökohtaisista vastoinkäymisistään. Moni koomikko pitää Pryoria tärkeänä vaikuttajanaan.[1]
Pryor syntyi vuonna 1940 Illinois’ssa ja kasvoibordellissa, missä hänen äitinsä työskenteliprostituoituna. Kun äiti hylkäsi Pryorin, hän kasvoibordelliemäntänä toimineen isoäitinsä hoivissa. Isoäiti pahoinpiteli Pryoria usein, ja häntä myöskäytettiin seksuaalisesti hyväksi bordellissa.[1]
Kun Pryor oli erotettu koulusta, hän värväytyi armeijaan. Hän vietti suurimman osan ajastaan putkassa Saksassa hänen pahoinpideltyään toisen sotilaan. Päästyään armeijasta Pryor muuttiNew Yorkiin ja alkoi esiintyä stand up -koomikkona yökerhoissaBill Cosbya jäljitellen. Pian hän pääsi esiintymään myös televisioon, kutenThe Ed Sullivan Show’hun jaThe Tonight Show Starring Johnny Carsoniin. Televisioesiintymisiä seurasi esiintymisjaksoLas Vegasin lavoilla.[1]
Pryor julkaisi vuonna 1968 livekomedia-albuminRichard Pryor. Sitä seurasi vuonna 1971 albumiCraps (After Hours). Tällä albumilla Pryor oli jo omaksunut hänelle tavaramerkiksi tulleen rodullisesti latautuneen, rääväsuisen ja kiistanalaisen huumorin.[1]
Pryor ei ollut vielä kovinkaan tunnettu esiintyessäänMel Stuartin ohjaamassa dokumentissaWattstax (1973), jossa on Pryorin esiintyminen edellisen vuodenWattstaxin musiikkifestivaalilla. Pryorin kolmas komedia-albumiThat Nigger’s Crazy julkaistiin vuonna 1974. Tästä albumista tuli Pryorin läpimurto: se myi kultaa, menestyi listoilla ja toi Pryorille hänen ensimmäisenGrammy-palkintonsa parhaasta komedia-albumista. Pryorin seuraava albumi...Is It Something I Said? (1975) menestyi edeltäjäänsäkin paremmin, myi platinaa ja toi Pryorille jälleen Grammyn. MyösBicentennial Nigger (1976) myi kultaa ja voitti Grammyn.[1]
Esiintymisten ohella Pryor kirjoitti televisiosarjoja kutenSanford and Son, ja hän saiEmmy-palkinnonLily Tomlinin erikoisohjelman kirjoittamisesta. Pryor oli myös ensimmäinenafroamerikkalainen, joka toimiSaturday Night Liven vierailevana juontajana. Pryorin oma televisio-ohjelmaThe Richard Pryor Show aloittiNBC:llä, mutta jatkui vain neljän jakson verran.[1]
Pryor esiintyi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa muutamassa pienessä elokuvaroolissa. Hänen ensimmäiset merkittävät roolinsa olivat elokuvissa kutenCar Wash jaSilver Streak (1976), joista jälkimmäinen aloitti yhteistyönGene Wilderin kanssa. Vuonna 1978 Pryor näytteli elokuvassaTaikuri Oz. LavaesityselokuvaRichard Pryor: Live in Concert (1979) kuvattiinLong Beachissä Kaliforniassa. Moni kriitikko pitää tätä elokuvaa historian merkittävimpänä filmattuna stand up -esityksenä.[1]
Pryor poltti itsensä vakavasti vuonna 1980 käyttäessäänfreebase-kokaiinia. Toivuttuaan hän julkaisi albuminRichard Pryor: Live on the Sunset Strip. Vuonna 1986 Pryor kirjoitti ja ohjasi osittain omaelämäkerrallisen elokuvanJo Jo Dancer.[1]
Vuonna 1984 Pryor esiintyi 13 jakson ajan lasten nukkeohjelmassaPryor’s Place. Hän näytteli myös useassa elokuvassa, kutenTeräsmies III jaHarlemin yöt sekä julkaisi toisen stand up -elokuvansaRichard Pryor: Here and Now (1983).[1]
Pryorilla diagnosoitiinMS-tauti vuonna 1986. Neljä vuotta myöhemmin hän joutui toisensydänkohtauksensa jälkeenohitusleikkaukseen. Pryorin viimeinen elokuvarooli oli elokuvassaLost Highway (1997).[1]
Pryor sai vuonna 1998 Mark Twainin palkinnon amerikkalaiselle huumorille, ja vuonna 2004 hän otti ykköspaikanComedy Centralin julkaisemalla kaikkien aikojen stand up -koomikoiden listalla.[1]
Pryor oli naimisissa vuosina 1960–1961 ja 1968–1969. Kummastakin liitosta syntyi yksi lapsi. Sen jälkeen hän meni naimisiin vielä neljästi, vuosina 1977, 1979, 1986 ja 2001.[1]
Pryor kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2005.[1]
