Reunameret ovat tyypillisesti matalampia kuin avomeri, sillä ne sijaitsevatmannerjalustalla (myös: mannertasanne tai šhelfi), joka alkaa mantereen reunoilta ja laskeutuu melko loivasti noin 200–400 metrin syvyyteen. Sitten alkaa jyrkkä mannerrinne, joka ulottuu noin 3 000 metrin syvyyteen, jonka jälkeen alkaa syvän meren alue. Reunameriä voidaan sanoa myös sivumeriksi.[1]
Mantereita ympäröi kolmevaltamerta:Atlantti,Intian valtameri jaTyynimeri.Eteläinen jäämeri yhdistyy kaikkiin kolmeen valtamereen ilman selvää rajaa.Pohjoinen jäämeri voidaan lukea osaksi Atlantia, muttaBeringinsalmi yhdistää sen myös Tyyneenmereen. Valtameristä erotetaan sivumeriä, joita ovat reunameret,välimeret jasisämeret.[1] Termit ovat osin päällekkäiset, eikä ole yhtä virallista tahoa ylitse muiden, joka täsmälleen määrittelisi reunameret, joten niihin saatetaan laskea myös välimeret ja sisämeret. Reunamerta voi sanoa välimereksi, jos se on kahden tai useamman maanosan välissä; sisämereksi, jos se on maanosien sisällä ja valtamereen on yhteys vain kapeahkojen salmien kautta.[1][7]
Kansainvälisen merikartoitusjärjestönIHO:n julkaisuS-23 Limits of Oceans and Seas määrittelee valtamerien ja merien rajat. Julkaisusta on voimassa sen kolmas laitos vuodelta 1953. IHO:n jäsenmaiden edustajien työryhmä on koettanut kiirehtiä uuden laitoksen julkaisua. Tehtävää on vaikeuttanut muun muassa kiistaJapaninmerestä, josta julkaisussa käytetään nimeäJapan Sea. Koreat ovat kiistäneet nimen ja vaatineet sen sijaan nimeksiEast Sea taiEast Sea of Korea (Itämeri tai Korean itämeri, tai näitä vähintäänSea of Japan -nimen rinnalle. IHO on ehdottanut myös täysin uuden nimen valitsemista kansainväliseksi nimeksi.[8]
Koska reunameret ovat yleisesti avomerta matalampia valtameren osia, ne ovat avomerta alttiimpia ihmisen toiminnan vaikutuksille,jokien valumille, ilmastolle javeden kiertokululle.[9]
Ihminen hyödyntää rannikkoja ja reunameriä ruuan- ja energiantuotannossa, vapaa-ajan viestossa, liikennöinnissä ja sekä tieteellisissä että teollisissa tarkoituksissa.Kalastuksesta 90 % tapahtuu 200 kilometrin säteellä rantaviivasta, joten sillä on valtava vaikutus reunameriin. Mereen pääsee vahingossa tai tahallisestijätevesiä ja saasteitaöljyvahingot mukaan lukien, radioaktiivista jätettä,ruoppauksenpohjasedimentistä vapauttamiarehevöittäviä ravinteita, pesuaineita ja muita vastaavia kotitalouksien kemikaaleja sekä muovia.[9]
Ihmisen toiminnan seurauksena rannikot ja reunameret ovat alttiina saastumiselle, koska toiminta niiden läheisyydessä on runsasta ja aktiivista. Haitallisten aineiden pitoisuus reunamerellä voi olla tuhat kertaa suurempi kuin avomerellä. Saasteet kulkeutuvat mereen jätävesien mukana tai laskeutumina ilman mukana. Myrkyt voivat häiritä vesien eliöstön kasvua, kun taas kotitalouksien jätevedet ja viljelysmaiden valumavedet aiheuttavat liikakasvua,rehevöitymistä, josta seuraa esimerkiksi haitallisten leväkukintojen kasvua.[9]
Veden kiertokulku reunamerissä riippuu muun muassa meren muodosta, syvyysolosuhteista,makean veden vaikutuksesta kuten jokien valumavesistä ja sademäärästä sekä haihtumisesta. EsimerkiksiMustallamerellä jaItämeressä jokien valuma ja sademäärä ylittävät merestä haihtuvan veden määrän. Tällöin makea vesi pyrkii virtaamaan merelle päin lähellä veden pintaa laimentaen reunamerensuolaisuutta. MuttaVälimerellä taashaihtuminen on valuntaa ja sademäärää suurempi.Merivesi muuttuu suolaisemaksi, jolloin se painuu kohti pohjaa ja vähemmän tiheää vettä virtaa Atlantilta Välimereen. SekäItämeressä ettäMustallamerellä syntyy meren pohjalle hapettomia alueita, joissa mikään ei kasva.[10]
Osa reunameristä on mahdollista laskeavälimeriin jasisämeriin. Välimeri on kahden tai useamman maanosan välissä, sisämeri on maanosien sisällä ja sillä on yhteys valtamereen vain kapeahkon salmen tai salmien kautta.[7]Kaspianmeri ei nimestään ja koostaan huolimatta ole meri vaan se onsuolajärvi, samoin kuinSalton Sea.Garabogazköl taas yhdistyy kapean salmen kautta Kaspianmereen. MyöskinKuollutmeri onjärvi.Japanille kuuluvaSeton sisämeri taas on nimensä mukaisesti sisämeri.
Irlanninmeri, jonka alapuolella näkyy Kelttimeren pohjoisosaa.
↑abcdJaakko Forsman et al.: Pieni tietosanakirja. 3, Masku - sanomalehti; s. 62. Helsinki: Otava, 1927.
↑McGraw-Hill Dictionary of Scientific & Technical Terms. (Marginal Sea) 6E painos. McGraw-Hill Professional Publishing, 2003. The Free Dictionary by Farlex Viitattu 25.5.2016. (englanniksi)
↑The Great Soviet Encyclopedia. (Marginal Sea) 3rd Edition painos. Macmillan Publishers, 1970–1979. The Free Dictionary by Farlex Viitattu 25.5.2016. (englanniksi)
↑American Congress on Surveying and Mapping: Glossary of the mapping sciences, s. 469. ASCE Publications, 1994. ISBN 978-0-7844-0050-0Teoksen verkkoversio Viitattu 24.5.2016.(englanniksi)
