Nivelreuma (arthritis rheumatoides) on tulehduksellinenreumasairaus. Sitä sairastaa suomalaisista noin 0,8 %[1]. Reumasairauksia on myös monta muuta, kutennivelpsoriasis ja systeemiset sidekudossairaudet jaselkärankareuma.PerintötekijäHLA-B27 altistaaselkärankareumalle ja tautia esiintyy tavallista enemmän esimerkiksi Yhdysvaltojen alkuperäisväestöllä[2].
Nivelreuman tärkeä piirre onniveltulehdus. Sairaus on yleisempi naisilla kuin miehillä. Myös lapset voivat sairastaa nivelreumaa.
Nivelreuman selkeää syytä ei ole vielä saatu selville, mutta yhdeksi taustatekijäksi on esitetty limakalvoilla suolistossa, ikenissä ja keuhkoputkissa, tapahtuvaaarginiinin sitrullinaatiota, mikä johtaa nivelreumalle tyypillistensitruliinipeptidivasta-aineiden (CCPAb) muodostukseen[3].MHC:n alleelit HLA-DRB1 ja HLA-DPB1 ovat merkittävimmät geneettiset altistajat nivelreumalle. HLA:han liittymättömiä nivelreumalle altistavia geenejä ovat esimerkiksi sitrullinaatioon liittyvät PTPN22 ja PADI4, interleukiinituotantoon liittyvä ILR-6 ja inflammaatioreaktiota kiihdyttävät STAT4- ja TRAF1/C5-geenit[4][5][6]. Ympäristöllisistä altisteista tärkein on tupakointi, mikä käsittää noin 20–30 % ympäristöllisistä riskitekijöistä. Ravinnollisista tekijöistä alhaisenD-vitamiinin saannin on osoitettu olevan yhteydessä lisääntyneeseen riskiin.Omega-3 rasvahappojen on taas osoitettu alentavan nivelreuman vasta-aineiden ilmenemistä ja vähentävän taudin tulehduksellista aktiivisuutta. 2/3 nivelreumasta kärsivistä potilaista on naisia, joten sukupuoli on myös tärkeä riskitekijä, vaikka sen tarkkaa syytä ei ole kyetty osoittamaan. Erillisiksi riskitekijöiksi naisilla on kuitenkin tunnistettu esimerkiksiPCOS,pre-eklampsia ja varhainenmenopaussi.[5]
Nivelreuma lukeutuu niin sanottuihin autoimmuunisairauksiin, missä kehon oma immuunijärjestelmä on kääntynyt osittain omaa elimistöä vastaan ja aiheuttaa liiallista tulehdusta ennen kaikkea nivelissä. Niveltulehduksessa tulehdussolujen erittämät aineet vaurioittavat nivelkalvoa.Reaktio aiheuttaa nivelkalvon tulehduksen, jonka seurauksena nivelen synoviakudos lisääntyy.Jos tulehdus jatkuu pitkään hoitamattomana, nivelen rusto rappeutuu ja sen alla olevaan luuhun muodostuu eroosiota.Nivelreuma kehittyy yleensä hitaasti, mutta sairaus voi myös alkaa äkillisesti, jolloin useat nivelet turpoavat yhtäaikaisesti. Verestä mitattaessa tulehdusarvot voivat olla hyvin korkeat tai normaalit. Reuman ensioireina voi olla nivelten, etenkin sormien ja varpaiden aamujäykkyys, arkuus ja turvotus. Nivelreumaan voi liittyä yleiskunnon laskua, väsymystä, ruokahaluttomuutta ja lievää kuumeilua. Kortisonipistoksia annetaan tulehtuneisiin niveliin jokaisen kontrollikäynnin yhteydessä nykyisten nivelreuman hoitopolkujen mukaan. Fysioterapeutin tavoitteena on parantaa ja ylläpitää nivelten liikkuvuutta ja toimintakykyä. Kestävyysliikunta parantaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa.
Nivelreuman täydellinen parantuminen on vielä toistaiseksi mahdotonta, mutta taudin etenemistä voidaan hidastaa ja eteneminen voidaan jopa pysäyttää täysin. Lisäksi kipuja voidaan lieventää ja tulehdusta vähentää. Hoitokeinoja nivelreuman hoitoon ovat lääkkeet, fysioterapia, leikkaukset ja nivelten tukeminen. Lääkityksenä ovat käytössä muun muassatulehduskipulääkkeet,kortisonijohdokset, synteettisetDMARD:t jabiologiset reumalääkkeet. Hoito aloitetaan välittömästi diagnoosin varmistuttua metotreksaatilla, mikä on myös nivelreuman lääkehoidon perusta. Aloitushoitona potilailla käytetään ns. REKO-yhdistelmää, mihin kuuluumetotreksaatti,sulfasalatsiini,hydroksiklorokiini ja pieniannoksinen peroraalinenglukokortikoidi.[7] Suomi on ollut 1960-luvulta alkaen edelläkävijämaa reuman hoidossa[8].
Biologiset lääkkeet ovat yhdistelmä-DNA-tekniikalla valmistettujaproteiineja, joista nivelreuman hoidossa käytettävistä useimmat pyrkivät tuumorinekroositekijän neutralisoimiseen elimistössä. Tuumorinekroositekijä onsytokiini, jolla on keskeinen rooli reumaan ja muihinautoimmuunisairauksiin liittyvien immunologisten reaktioiden käynnistämisessä. Osa biologisista lääkkeistä on rakenteeltaanvasta-aineita, elimistön oman puolustusjärjestelmän kehittämiä rakenteita, jotka neutraloivat solunulkoisesta tilasta tunnistamiaan molekyylejä sitoutumalla niihin ja estämällä siten niiden vaikutuksia. Euroopassa nivelreuman hoitoon on hyväksytty kaksi vasta-ainerakenteista lääkettä, Remicade (vaikuttava aineinfliksimabi) ja Humira (vaikuttava aineadalimumabi). Näiden lisäksi käytössä on myösEnbrel-niminen valmiste, jonka sisältämä proteiini (etanersepti) on geenitekniikalla valmistettu liukoinen muoto tuumoorinekroositekijänreseptoriproteiinista fuusioituna immuunijärjestelmän tunnistusta helpottavaan osaan.
Lääkäriseura Duodecimin laatiman Käypä hoito -suosituksen mukaan biologisten lääkkeiden aloitus on katsottu aiheelliseksi, jos nivelreuma on edelleen aktiivinen perinteisten reumalääkkeiden yhdistelmähoidosta huolimatta.[9]
Tupakointi on reuman pahin hankittu riskitekijä ja se myös pahentaa usein sairautta.
Vuonna 2010 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, ettäteetä juovat naiset sairastuivat keskimäärin 40 prosenttia useammin nivelreumaan kuin teetä juomattomat. Etenkin runsas teenjuonti lisäsi sairastavuutta. Se osanottajaryhmä, joka nautti päivittäin vähintään neljä kuppia teetä, sairastui 78 prosenttia useammin nivelreumaan. Tutkimuksen osanottajat olivat vaihdevuosi-iän ohittaneita naisia.[10]
Reuman taustalla saattaa olla myös ainakin osittainruoka-aineallergia tai yliherkkyysraudalle. Yleisimmin kyse on kasvikunnan tuotteista tai juustosta. Joillain potilailla oireet pahenevat myös runsaasti lihaa sisältävän aterian jälkeen, mistä siipikarjanliha muodostaa usein poikkeuksen. Tämä saattaa liittyä siihen, että siipikarja sisältää vain niukasti rautaa, jonka on havaittu pahentavan jopa aneemisten reumapotilaiden oireita ilman että se parantaa heidän anemiaansa.[11]
Vuonna 2022 julkaistussa interventiotutkimuksessa havaittiin, että yksilöllinen ruokavalio- ja nautinta-ainerajoitus on tehokas tapa vähentää nivelreuman oireita. Osanottajan poistivat ruokavaliostaan aluksi kaikki eläinkunnan tuotteet,gluteenia sisältävät viljat, perunan, maissin, soijan, pähkinät, suklaan, banaanin, sitrushedelmät, tomaatin, sipulin, sellerin, kahvin, sokerin, alkoholin ja pippurin. Lisäksi heitä kehotettiin välttämään myös rasvaa ja teollisia valmisruokia sekä nauttimaan runsaasti (muunlaista) kokojyväviljaa ja (muita) palkokasveja ja vihanneksia sekä (muita) hedelmiä. Ravintoon palautettiin kokeen aikana edellä listattuja kasvikunnan tuotteita, mikäli niiden nauttiminen ei lisännyt oireita. Osanottajat laihtuivat keskimäärin runsaat kuusi kiloa ja kuudentoista viikon kuluttua havaittiin, että oireet olivat lievittyneet yli 50 prosenttia.[12][13][14]
Tutkimuksissa on havaittu, että niillä reumapotilailla esiintyy enemmän kipua ja nivelmuutoksia, jotka saavat enitenomega-6-rasvahappoja suhteessa omega-3-rasvahappoihin[15].
Omega 3-rasvahappoja sisältävän kalarasvan säännöllinen nauttiminen lievittää nivelreumakipua, koska ne muuttavat arakidonihapon aineenvaihduntaa elimistössä samalla tavalla kuin tulehduskipulääkkeet. Tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaampia, mutta niiden käyttöön liittyy enemmän haittoja.[11] Joihinkin kalaöljyvalmisteisiin lisättyA-vitamiini on kuitenkin haitallista. Myösinkiväärillä on havaittu olevan vastaavaa vaikutusta, mutta se ei ole ollut yhtä tehokasta kuin kalarasva. Tutkimuksista on saatu viitteitä myös siitä, että kalarasvan ja kasvisten yhdistelmä lievittäisi reuman oireita, mutta pelkällä kasvisruokavaliolla ei ole todettu olevan tällaista vaikutusta. Poikkeuksen tästä muodostaa kuitenkin pelkästään kuumentamattomia kasvikunnan tuotteita sisältävä niin sanottuelävän ravinnon ruokavalio. Myöspaasto lievittää niveltulehduksen oireita, mutta oireet palaavat kuitenkin nopeasti paaston loputtua.[11]
On olemassa viitteitä myös siitä, että riittävä C- ja D-vitamiinien saanti vähentää riskiä sairastua nivelrikkoon. Kivennäisaineiden runsaalla nauttimisella ei ole kuitenkaan havaittu olevan reumaoireita vähentävää vaikutusta.[16]
Nivelreuman vaarallisuus alkoi vähetä lasten osalta 1980-luvun alun Suomessa yhdistelmälääkityksen ansiosta. Lapset olivat saattaneet aiemmin menettää esimerkiksi liikuntakykynsä reuman vuoksi. Pyrkimykseksi otettiin remissio eli tulehduksen täydellinen sammuttaminen. 1990-luvulla yhdistelmähoitoa alettiin tarjota myös aikuisille. 1990- ja 2000-luvulla markkinoille tulleet biologiset lääkkeet ovat mullistaneet reuman hoidon, ja kolmannes Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin reumapotilaista käytti niitä vuonna 2017.[8]
Remissioon pääsyä ei pystytä vielä arvioimaan väestötasolla, mutta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri perusti vuonna 2015 reumarekisterin, jonka avulla on tarkoitus seurata hoitotuloksia.[8]
YhdenBritish Medical Journalissa julkaistun tutkimuksen mukaan säännöllinen alkoholinkäyttö näyttäisi vähentävän nivelreumaan sairastumisen riskiä. Alkoholia juoneilla riski sairastua oli tutkimuksen mukaan jopa 52 % alempi verrattuna täysraittiisiin. Yhdessä tutkimuksessa on havaittu pienentynyt riski sairastua nivelreumaan, jos tutkimuksen nainen on juonut 10 vuoden ajan säännöllisesti kolme tai useamman määrän alkoholijuomia viikossa. Tutkimuksessa tarkoitettu annos alkoholijuomia vastasi noin puolen litran tuoppia olutta, 150 ml viiniä tai 50 ml likööriä. Testeissä testattiin naisia, jotka olivat juoneet alkoholia, sekä vuonna 1987 että vuonna 1997. Naisia seurattiin seitsemän vuotta vuosina 2003–2009, kun he olivat 54–89-vuotiaita. Tällä aikaa 197 heistä sairastui reumaan. Tulokset olivat kuitenkin ristiriidassa toisista tuktimuksista saatujen tulosten kanssa. Tutkimus toteutettiin 34 000:lle vuosina 1914–1948 syntyneille ruotsalaisille naisille.[17]
Nivelreumaa sairastavilla esiintyy lähes kaksi kertaa tavanomaista enemmän sydän- ja verisuonisairauksia[18]. Arviolta kymmenellä prosentilla reumaa sairastavista esiintyy myösfibromyalgiaa[19].
↑abKevin D. Deane, M. Kristen Demoruelle, Lindsay B. Kelmenson, Kristine A. Kuhn, Jill M. Norris, V. Michael Holers: Genetic and environmental risk factors for rheumatoid arthritis. Best practice & research. Clinical rheumatology, 2017-2, nro 1, s. 3–18. PubMed:29221595doi:10.1016/j.berh.2017.08.003ISSN 1521-6942Artikkelin verkkoversio.
↑Neal D. Barnard, Susan Levin, Lee Crosby, Rosendo Flores, Richard Holubkov, Hana Kahleova: A Randomized, Crossover Trial of a Nutritional Intervention for Rheumatoid Arthritis. American Journal of Lifestyle Medicine, 3.4.2022, s. 155982762210818. doi:10.1177/15598276221081819ISSN 1559-8276Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
