| Renault FT-17 | |
|---|---|
 FT-17 | |
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |  Ranska |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 9,7 m |
| – putki edessä | ? m |
| – pelkkä runko | 5,00 m |
| Leveys | 1,71 m |
| Korkeus | 2,13 m |
| Taistelupaino | 6,6 t |
| Telaketjut | ? mm |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 7,7 km/h |
| – maastossa | ? |
| Toimintasäde | 35 km |
| Pääase | 37 mm tykki, 230 laukausta taikonekivääri, 4800 patruunaa |
| Muu aseistus | – |
| Panssarointi | 6-16 mm (Renault-torni), 6-22 mm (Berliet-torni) |
| Moottori | 4-sylinterinen, 4480-kuutioinenRenault,bensiini |
| – hevosvoimat | 35 hv |
| – kilowattia | 26 kW |
| Miehistö | 2 (komentaja, ajaja) |
| Infobox OK | |
Renault FT-17 (Automitrailleuse à chenilles Renault FT modèle 1917) oliranskalaisenRenault'n valmistama vuonna1917 palveluskäyttöön otettupanssarivaunumalli. Vaunuja rakennettiin yhteensä yli 3 000, eräiden arvioiden mukaan jopa 4 000 kappaletta.
Ensimmäiset 150 konekiväärillä varustettua vaunua tilattiin22. helmikuuta1917. Tilausta seurasi 3 350 muun tilaus myöhemmin. Vaunun viralliset kokeet alkoivat9. huhtikuuta1917. Heinäkuussa1917 kokeiltiin FT-17:ää tornista ampuvalla tykillä. Kokeiden tuloksena 650 vaunua päätettiin varustaa tykeillä. Kaikkiaan päätettiin tilata 7 820 vaunua, joista Renault toimittaisi 3 940 muiden valmistuksen jakautuessa muille valmistajille.
11. marraskuuta1918 aselepoon mennessä oli valmistettu 3 177 vaunua. Valmistus jatkui ja vuoteen 1921 mennessä oli palveluksessa 3 728 vaunua, joista 2 100 oli konekivääreillä varustettu, 1 246 37 mm:n tykillä varustettua, 39 75 mm:n tykillä varustettua ja 188 radiolla varustettua ilman aseistusta sekä 155 harjoitusvaunua.
FT-17 oli eräsensimmäisen maailmansodan menestyneimpiäpanssarivaunuja ja ensimmäinen, jossa oli 360 astetta kääntyvätykkitorni, moottori takana ja ohjaaja edessä. Tästä konstruktiosta tuli klassinen, vielä nykyäänkin käytössä oleva panssarivaunun rakennemalli.
Myös Suomen armeija hankki vaunuja käyttöönsä 1920-luvulla. Suomeen hankituista vaunuista perustettiinHyökkäysvaunurykmentti.Toiseen maailmansotaan mennessä malli oli jo vanhentunut ja viimeiset suomalaiset FT-17 panssarivaunut päätyivät maahan kaivetuiksi asepesäkkeiksitalvisodassa.
Ranskalainen Renault FT 17 -panssarivaunu on nykyaikaisten panssarivaunujen esi-isä. Ennen Renaultia missään vaunussa ei ollut nykyään itsestään selvänä pidettävää asettelua: moottori takana, ajaja edessä ja johtaja tornissa, jota voitiin kääntää 360 astetta. Aiemmat vaunut olivat hyvin kömpelöitä ja muotoilultaan epäkäytännöllisiä, ja niiden aseistus oli kylkiin pultatuissakasemateissa. Renaultin omalaatuista ulkonäköä lisäsi takaosaan liitetty "suksi". Vaunun lyhyen mitan vuoksi vaunun oli hankala ylittää juoksuhautoja. Suksi paransi asiaa siirtämällä vaunun painopistettä taaemmas, ja estämällä vaunun perää putoamasta juoksuhautoihin.
Tykillä varustettujen Renaultien varustuksena oli 37 mm:n Puteaux-tykki. Näitä malleja kutsuttiin Suomessa koirasvaunuiksi.
Osa vaunuista varustettiin 8 mm Hotchkiss-konekiväärillä. Näitä vaunuja Suomessa kutsuttiin naarasvaunuiksi.
Pieni osa vaunuista varusteltiin viestikäyttöön johtamisen mahdollistamiseksi.
Renault FT 17:ään perustuvaakuuden tonnin panssarivaunua mallivuodelta 1917 valmistettiin Yhdysvalloissa 952 kappaletta lisenssillä. Epävirallisessa kielenkäytössä panssarivaunua kutsuttiinkahden miehen Fordiksi. Valmistus aloitettiin vasta ensimmäisen maailmansodan lopulla lokakuussa1918.
Yhdysvaltalaista panssarivaunumallia käyttivät Yhdysvallat,Kanada jaYhdistynyt kuningaskunta.[1]
Renaulteja valmistettiin myös Italiassa FIAT 3000:na. Konekiväärillä varustettua Fiat 3000A-mallia, L5/21 valmistettiin 100 kappaletta ja tykillä varustettua Fiat 3000B-mallia, L5/30, 52 kappaletta. Viimeiset poistuivat käytöstä1943.
Renault FT-17 oli aikanaan suuri menestys, ja Ranska hankki sitä armeijansa käyttöön 3177 kappaletta. FT-17 oli myös Suomen puolustusvoimien ensimmäinen panssarivaunu. Hankinnat perustuivat lähinnä siihen, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranskassa oli runsaasti panssarivaunuja, joista osasta voitiin luopua.
Puolustusvoimiaan rakentavaSuomi päätti ostaa näitä moderneja vaunuja, joita saapui vuosina1919 ja1921 yhteensä 32 kappaletta. Niistä 14 oli "koiraita" ja 18 "naaraita". Suomalaiset Renaultit erosivat myös tornin muodon perusteella. Toisissa oli Renaultin tehtaan kulmikas, toisissa Berlietin tehtaan pyöreä torni.
15. heinäkuuta1919 Suomeen perustettiinhyökkäysvaunurykmenttiSantahaminan varuskuntaan.
Renaultia käytettiin myös itärajamme toisella puolella. Suomi lainasi muutaman vaunun bolsevikkeja vastaan taistelleelle kenraaliJudenitšin komentamalleLuoteis-Venäjän armeijalle, mutta myös bolsevikit ihastuivat vaunuun niin että alkoivat tuottaa siitä lähes suoraa kopiota. Ensimmäinen "neuvosto-Renaulteista" ristittiin "Vapaustaistelijatoveri Leniniksi"[2].
Renault oli 1930-luvulla vanhentunut, mutta varojen puute esti suomalaisia korvaamasta sitä uudemmilla vaunuilla. Renaulteja ei koskaan käytetty Suomessa taisteluissa. Talvisodan sytyttyä vaunut kaivettiin Karjalankannakselle kiinteiksi tulipesäkkeiksi. Suurin osa menetettiin viholliselle, ja viimeiset neljä vaunua poistettiin vahvuudesta vuonna1942.
Vuosien 1919 ja 1921 hankinnoissa Suomeen tuli myös useitaLatil-traktoreita ja Weiz-perävaunuja; näiden oli tarkoitus nopeuttaa kaluston maantiesiirtoja. Yritys oli turha: Renault japerävaunu yhdessä painoivat liikaa eikä marssinopeudesta tullut juurikaan suurempi. Maastossa yhdistelmä juuttui ensimmäiseen vaikeaan kohtaan.
Kaksi Weiz-perävaunua muutettiin ennentalvisotaa korjaamoperävaunuiksi, jollaisina ne toimivatkin hyvin.
Kaikki Latil-traktorit on ehditty romuttaa. Perävaunuja on säilynyt kaksi; toinen täyskunnostettu onPanssarimuseossa ja toinen huonokuntoinen odottaa museon pajalla.
