Ratavartija on nykyisin poistettu rautatiealan ammatti. Ratavartijan tehtävänä oli hoitaa tiettyä tavallisesti noin viiden kilometrin pituista rataosuutta. Hän huolehti siitä, että rata pysyi kunnossa, tasoristeysten laippaurat olivat puhtaat, naulat ja pultit kohdallaan sekä muutenkin varmisti rataosuuden toimivuuden. Samoin hän toimi rataa kunnostavientopparoikkien ohjaajana. Ratavartijan tehtävänä oli myös huolehtia lumen poistosta radalla,[1] ja hän toimi tarvittaessa myös rataosuutta lumesta puhdistavanlaatikkolumiauran päällikkönä.
Ratavartijan käytössä oli pienemmillä radoillakäsiresiina,Valtionrautateiden radoilla yleensä moottoriresiina. Virkaan kuului yleensä asunto, tavallisesti pienehkö mökki rataosuuden varrella. Ratavartijoiden esimiehenä toimiratamestari.
Ammatti alkoi vähitellen hiipua ratojen kunnossapidon koneellistuessa, ja lopullisesti se katosi sähköistyksen ja kauko-ohjauksen myötä.Jokioisten museorautatie oli viimeinen ratavartijaa käyttänyt rautatie. Sielläkin tehtävä siirtyi 1990-luvun lopuilla osin radan kunnossapitäjille; käytönaikaiset tarkastukset ja esimerkiksi ylikäytävien laippaurien puhdistukset tekee ennen kutakin ajokertaa joko vuorossa olevaMinkiönasemapäällikkö tai hänen tehtävään määräämänsä henkilö. Työhön pyritään yhdistämään tarpeen vaatiessa muitakin tehtäviä, esimerkiksi kaluston siirtoja.
Hannu Leminen ohjasi vuonna 1950 elokuvanRatavartijan kaunis Inkeri. Elokuvassa kuvataan jonkin verran rautatiemiljöötä ja ratavartijan ammattia.
 | Tähän artikkeliin tai sen osaan onmerkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaalisäämällä artikkelille asianmukaisiaviitteitä. Lähteettömät tiedot voidaankyseenalaistaa tai poistaa. |