Merentakaiset alueet mukaan luettuna Ranskanpinta-ala on 643 801 neliökilometriä ja väkiluku on noin 67,5 miljoonaa. Ranskan eurooppalainen ydinalue, jota kutsutaan termilläFrance métropolitaine, sijaitseelauhkealla ilmastovyöhykkeellä lukuun ottamatta aivan eteläisintä seutua, jossa vallitseevälimerenilmasto.[1] Manner-Ranskan pinta-ala on 551 500 neliökilometriä, joten se on Euroopan kolmanneksi laajin valtio hetiVenäjän jaUkrainan jälkeen.
Ranska on paitsi teollisuusmaa, myösEuroopan tärkein maatalousmaa, ja suuri viinintuottaja.[7][8] Se on myös yksi maailman suosituimmista matkakohteista: vuonna 2007 maassa vieraili yli 80 miljoonaaturistia.[9][10]
Ranskanmerentakaisista hallintoalueista suurin onRanskan Guayana (ransk. la Guyane française)Karibianmeren etelärannikolla. Lisäksi hallintoalueisiin kuuluuUuden-Kaledonian saariryhmä (la Nouvelle-Calédonie),Ranskan Polynesia (ransk. la Polynésie française) ja lukuisia muita pieniä saaria jaatolleja ympäri maailmaa. Merentakaisten alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 91 927 neliökilometriä.[1] Näin ollen valtion kokonaispinta-ala on 643 801 neliökilometriä. Tästä alueesta vesistöä on 3 374 km². Rantaviivaa valtiolla on 4 853 kilometriä.[1]
Ranskan korkein kohta,Mont Blanc (4 810 metriä), sijaitsee Alpeilla Ranskan ja Italian rajalla.[12] Mont Blanc on näkökulmasta riippuen Euroopan korkein kohta[13] tai ainakin kuuluu viiden korkeimman joukkoon[14]. Matalin kohta Ranskassa on kaksi metriä meren pinnan alapuolella oleva kohtaRhônejoen suistossa.[12]
Suurin osa Manner-Ranskasta onalankoa. Alankoalue ulottuu Belgian ja Saksan rajoiltaBretagneen ja sieltä rannikkoa myöten kaartuen Rhônen suistoalueelle. Rhônen lisäksi Ranskan tärkeimpien jokien,Seinen,Loiren jaGaronnen, suistoalueet sijaitsevat alangolla.[13] Alanko on hyvää viljelysmaata, sillä se on tasaista ja hedelmällistä. Suurin osa siitä onkin otettu viljelykseen.[15]
Manner-Ranskan keski- ja eteläosissa sijaitseeKeskiylänkö (ransk. le Massif Central), joka kattaa suunnilleen kuudesosan maan pinta-alasta. Keskiylängön eteläosissa sijaitsee korkea ja kuiva kalkkikivitasanko, mutta luoteessa nuorehkoista ja kuluneista tulivuorista on syntynyt laajoja vuoristoja, ja kaakossa jyhkeät graniittimassiivit muodostavat jyrkän seinämän Rhône- jaSaônejokien laaksoihin. Keskiylängön korkein kohta on 1 885 metriä korkeaPuy de Sancy.[15] Keskiylänköä halkovat useat jokisolat. Rhônen laakso erottaa Keskiylängön Alpeista. Alpit hallitsevat Kaakkois-Ranskan maisemaa, ja ne muodostavat luonnollisen Italian vastaisen rajan. Alppien pohjoispuolella on korkeat kalkkikivisetJuravuoret, jotka erottavat Sveitsin ja Ranskan. Juravuoria halkoo Rhône, joka virtaaGenevenjärvestä kohtiLyonia. Muita vuoristoalueita ovatPyreneet etelässä Espanjan ja Andorran rajalla ja metsäisetVogeesit Reinin laakson reunalla.[16]
Manner-Ranska sijaitseelauhkealla vyöhykkeellä lukuun ottamatta aivan eteläisintä osaa, jossa vallitseevälimerenilmasto. Vaikka Pohjois- ja Etelä-Ranskassa sademäärä on suunnilleen sama, Pohjois-Ranska sijaitsee länsituulten vyöhykkeellä ja siellä sataa tasaisesti ympäri vuoden. Etelä-Ranskassa lähes kaikki sade saadaan viileään talviaikaan.[17]
Esimerkiksi Pohjois-RanskanBrestissä kylmimmän kuukauden keskimääräinen alinlämpötila on noin neljä astetta ja lämpimimmän keskimääräinen korkein lämpötila noin 21 astetta. Etelä-RanskanNizzassa kylmimmän kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on noin viisi astetta ja lämpimimmän keskimääräinen korkein noin 27 astetta.[18]
Pohjois-Ranska Pariisista pohjoiseen kuuluulehtimetsävyöhykkeeseen, jossa on atlanttinen ilmasto. Alueella luontainen kasvillisuus onpyökin jatalvitammen muodostamaa sekametsää. Myöseuroopanmarjakuusi jamuratti luonnehtivat Pohjois-Ranskan luontaista kasvillisuutta. Keski-Ranskassa, kutenBordeaux'n seudulla, luontainen kasvillisuus on Pohjois-Ranskan tapaan talveksi lehtensä pudottava lehtimetsä, mutta kasvillisuudessa on nähtävillä myös välimerellisiä piirteitä. Välimeren rannikolla kasvillisuus poikkeaa dramaattisesti muusta Ranskasta, ollen tyypillistäainavihantaa välimerenkasvillisuutta,korkkitammen jarautatammen muodostamia metsiä jamacchia-pensastoja. Seassa kasvaa kuitenkin myös harvakseltaankesävihantia, talveksi lehtensä varistavia puita.Korsikalta sen sijaan kesävihannat puut puuttuvat jo kokonaan.lähde?
Vielä kivikaudella Ranskan alue oli kokonaanmetsän peitossa, mutta valtaosa metsistä on kaadettu maanviljelyn tieltä, ja laajoja metsäalueita on enää vuoristoissa ja viljelykelvottomilla alueilla. 1900-luvulla maahan on istutettu havumetsiä, ja nykyisin pinta-alasta on metsää noin neljännes.[19]
Ranskan luolista on löytynyt jäänteitä jo ihmiskunnan alkuaikojen kulttuureista. Pyreneiden molemmin puolin asui kivikaudella noin 30 000 vuotta sittenmetsästäjä-keräilijäkansoja, ja noin 4500 eaa. alkoi syntyä kyläasutusta. Alueelle asettui 500-luvulta eaa. kelttiläisiä kansoja, joita roomalaiset kutsuivat gallialaisiksi.[25] Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisestaGalliasta, jonkaroomalainen sotapäällikköJulius Caesar valloitti vuosina 58–52 eaa.[25]
Ranskan valtion voidaan katsoa syntyneen vuonna 843, kun Kaarle Suuren kolme pojanpoikaa jakoivat valtakunnan keskenäänVerdunin sopimuksella. Näin syntyneistä valtioista läntisin oli Länsi-Frankia, jonka hallitsijana oliKaarle Kaljupää. Karolingien jälkeen valtaan nousi vuonna 987Hugo Capet. Hänen jälkeläisiään ovat kaikkiRanskan myöhäisemmät kuninkaat,kapetingit, myös suvun sivuhaaroihin kuuluneetValois’t jaBourbonit[6].
Verdunin sopimuksella perustetuista valtakunnista keskimmäinen,Lotharin valtakunta, jäi lyhytikäiseksi ja hajosi pian moniksi ruhtinaskunniksi. Osa niistä, kutenBurgundi,Provence,Franche-Comté,Alsace jaLorraine, liitettiin myöhemmin Ranskaan.[27]
Ludvig XIV:n (1638–1715) aikana Ranska oli Euroopan keskeinen suurvalta.[28]Ranskan vallankumouksen jälkeen Ranskasta tuli vuonna 1792 tasavalta, ja se kestiNapoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti. Napoleon julistautui keisariksi. Vallankumoussotien tappion ja Napoleonin karkotuksen jälkeen Ranskasta tuli vuosiksi 1814–1848 kuningaskunta. Vuonna 1830 puhkesiheinäkuun vallankumous, jossa kuningasKaarle X syrjäytettiin, mutta kuninkuutta ei lakkautettu, vaan uudeksi kuninkaaksi tuli perustuslaillisena monarkkina hänen kaukainen sukulaisensaLudvig Filip.[29]
Ranskan siirtomaavallan perusta luotiin 1600-luvulla. Ranska valtasi ensin alueita Pohjois-Amerikasta, Länsi-Intiasta ja Etelä-Aasiasta. Varsinainen siirtomaakausi alkoi 1800-luvulla, jolloin Ranska perusti uusia siirtomaita Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan. 1800-luvun lopussa Länsi-Afrikka oli lähes kokonaan sen hallussa.[30]
Toisen maailmansodan aikana Ranska menetti useita siirtomaitaan, eikä se saanut enää takaisin esimerkiksi Kaakkois-Aasian alueita, vaan ne itsenäistyivät. Afrikassa Ranskan siirtomaat itsenäistyivät 1950- ja 1960-luvulla, viimeisenäAlgeria vuonna 1962verisen sodan päätteeksi.[31] Siirtomaakauden jäljiltä Ranskan hallussa on edelleen alueita, enimmäkseen pieniä saaria, joita ei enää sanota siirtomaiksi, vaan niistä käytetään nimitystä ”merentakaiset alueet”.[32]
Toisen maailmansodan jälkeen Algerian jaIndokiinan sotatoimet aiheuttivat tyytymättömyyttä, ja hallitus toisensa jälkeen kaatui. Vallankaappaus ja sisällissota uhkasivat, kunnes parlamentti kutsui kenraaliCharles de Gaullen presidentiksi vuonna 1958.[28]Ranskan nykyisen viidennen tasavallan perustuslaki vahvistettiin vuonna 1958. Siinä presidentin valtaoikeudet nostettiin samalle tasolle parlamentin kanssa, mitä kutsutaan puolipresidentilliseksi järjestelmäksi. Viidennen tasavallan aikana on koettu kaksicohabitation-jaksoa, vuosien 1986 ja 1997 vaalien jälkeen, jolloin presidentti ja pääministeri olivat eri puolueista. Tällaisessa tilanteessa pääministerin asema on suhteellisen vahva, kun taas presidentti joutuu hakemaan tukea oppositiosta.[33] De Gaulle erosi 1969, kun hänen ehdotuksensa perustuslain muutoksesta oli hävinnyt kansanäänestyksen. Hänen jälkeensä viidennen tasavallan presidentteinä ovat toimineetGeorges Pompidou (1969–1974),Valery Giscard d'Estaing (1974–1981),François Mitterrand (1981–1995),Jacques Chirac (1995–2007),Nicolas Sarkozy (2007–2012),François Hollande (2012–2017) jaEmmanuel Macron (2017–).[28]
Algerian sota päättyi maan itsenäistymiseen 1962, ja vähitellen useimmat siirtomaat itsenäistyivät, viimeisenäVanuatu 1980.[34]
Talouskasvu toisesta maailmansodasta 1970-luvun öljykriisin vuosiin (Trente Glorieuses) oli ennätyksellisen voimakasta.[35]Kevään 1968 opiskelijamellakat laukaisivat kahden viikon yleislakon, ja pelättiin jopa vallankumousta.[36] Vuosina 2005–2006 maassa koettiinlaajoja mellakoita, joihin osallistui ennen kaikkea lähiöiden maahanmuuttajataustaisia nuoria.[31]
Marine Le Pen vaalijuhlassa.
Äärioikeistolainen kansallismielinenKansallinen rintama on noussut 40 vuoden aikana marginaalista keskeiseksi puolueeksi. 2000-luvulla sen suosiota ovat nostaneet euroalueen talouskriisi ja työttömyys.[37] Puolueen presidenttiehdokkaat ovat menestyneet 2000-luvulla:Jean-Marie Le Pen pääsi toiselle kierrokselle 2002,[31] ja vuonna 2012 hänen tyttärensäMarine Le Penin ennätyksellisen suuri äänisaalis toi kolmannen sijan.[38] Vuonna 2017 Marine Le Pen pääsi presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle.[39]
Viidennen tasavallan aikana Ranska on panostanut eurooppalaiseen yhteistyöhön. Se oli yksi EU:n kuudesta perustajajäsenestä, ja presidentti Mitterrand ajoiMaastrichtin sopimuksen hyväksymistä. Ranska hylkäsi kansanäänestyksessä 2005 ehdotuksenEuroopan perustuslaista, jolloin sen ratifiointiprosessi keskeytyi, mutta puheenjohtajakaudellaan Ranska tuki perustuslain korvaavaaLissabonin sopimusta.[28]
François Mitterrand (1916–1996) ja Jacques Chirac (1932–2019)
Ranskan viidennen tasavallan historiaa on Charles de Gaullen jälkeen ja ennen Emmanuel Macronia leimannut kaksi vahvaa johtajaa, sosialistien François Mitterrand ja oikeiston Jacques Chirac. Siinä missä Mitterrand pysyi kansalle etäisenä, Chirac oli "kansanmies". Vaikka Chirac oli eliittikoulun kasvatti ja hänen vaimonsa oli vanhaa ranskalaista aatelissukua, hän osasi olla tavallisten ranskalaisten seurassa melkein kun yksi heistä.[40]
Sosialistista puoluetta edustanut Mitterrand oli Ranskan presidentti 14 vuoden ajan vuosina 1981–1995 ja mielipidetutkimusten mukaan ranskalaiset pitävät häntä viidennen tasavallan perustajan De Gaullen jälkeen maansa toiseksi suurimpana valtiomiehenä. Häntä voidaan pitää eräänä 1900-luvun lopun merkittävimmistä poliittisista johtohahmoista. Häntä arvostetaan erityisesti Euroopan yhtenäisyyden rakentamisesta ja Ranska-Saksan ystävyyssuhteen lujittamisesta. Kotimaassa hän rakennutti Pariisiin merkittäviä monumentteja, kutenBastiljin ooppera,kansalliskirjasto jaLouvren lasipyramidi. Talouspolitiikka oli vähemmän onnistunutta; suuryritysten kalliiksi tulleita kansallistamisia ja valtiontalouden ongelmiin saattanutta huonoa budjettikuria.[41]
Gaullisti ja konservatiivi Jacques Chirac oli Ranskan presidentti vuosina 1995–2007. Hän korosti Ranskan ja YK:n tärkeätä roolia maailmanpolitiikassa. Chirac tuomitsi Yhdysvaltain hyökkäyksen Irakiin vuonna 2003. Chirac oli ensimmäinen Ranskan presidentti, joka tunnusti Ranskan osavastuun juutalaisten vainoista natsimiehityksen aikana. Chiracin mainetta tahrasivat pormestari-ajoiltaan juontavat korruptio-epäilyt ja hänet tuomittiin vuonna 2011 kahdeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen julkisten varojen kavaltamisesta.[42]
Toukokuussa 2007 oikeistolaisen UMP-puolueen Nicolas Sarkozy voitti presidentinvaaleissa sosialistien naisehdokkaan Segolene Royalin selvin numeroin ja tuli valituksi Chiracin seuraajaksi.[43] Sarkozyn presidenttikaudella Eurooppaan tuli taantuma ja myös Ranska joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Yksityiselämästä muistetaan Sarkozyn avioero sekä vuonna 2008 solmittu avioliitto italialaistaustaisen mallinCarla Brunin kanssa.[44] Ranska harjoitti Sarkozyn kaudella myös aktiivista voimapolitiikkaa osallistumalla pommituksin Libyan ja Norsunluurannikon sisällissotiin.[45] (Vuoden 2011 sotilasinterventio Libyassa).
Sarkozyn seuraajan vaaleihin liittyi runsaasti dramatiikkaa, kun vahvana sosialistiehdokkaana pidettyDominique Strauss-Kahn joutui luopumaan ehdokkuudesta seksuaalirikossyytteiden takia. Lokakuun 2011 sosialistien esivaalit ja toukokuun 2012 varsinaiset vaalit voittiFrançois Hollande, joka voitti presidentinvaalien toisella kierroksella istuvan presidentin, oikeiston Nicolas Sarkozyn[46].[47]
Presidenttinä François Hollande oli ennätysmäisen epäsuosittu, Vuoden 2014 lopussa mielipidetutkimuksissa vain 13% kansasta katsoi hänen onnistuneen presidenttinä ja alle viidennes toivoi hänen pyrkivän jatkokaudelle.[48] Vuoden 2016 lopulla Hollande ilmoitti, ettei pyri toiselle kaudelle.[49]
Ranska on joutunut 2010-luvulla useiden radikaali-islamististen terroristi-iskujen kohteeksi, joista tuhoisimmat olivatPariisin terrori-isku vuonna 2015 jaNizzan isku vuonna 2016.[50]
Vuonna 2017 presidentin virkaan astuiEmmanuel Macron.[51] Keskustaliberaali Macron voitti toukokuussa 2017 presidentinvaalien toisella kierroksella oikeistopopulisti Marine Le Penin prosentein 65,5–34,5, ja 39-vuotiaasta Macronista tuli näin Ranskan historian nuorin presidentti.[52]
Ranskan parlamenttivaaleissa kesällä 2017 Macronin perustama uusi puolueTasavalta liikkeessä (La Republique En Marche!) sai suuren vaalivoiton ja parlamenttiin ehdottoman enemmistön. Suurin oppositiopuolue parlamentissa oli oikeistolainen Tasavaltalaiset. Entinen enemmistöpuolue Sosialistinen puolue PS kärsi romahduksen ja murskaavan vaalitappion.[53]
Ranskassa on ollut pitkään jatkuneita mielenosoituksia Macronin hallituksen politiikkaa, veronkorotuksia ja elinkustannusten nousua vastaan. Mielenosoittajat ovat tulleet tunnetuiksi heidän käyttämistäänkeltaisista liiveistä.[54] Joulukuussa 2019 suurlakot pysäyttivät julkisen liikenteen.[55]
Ranska onsemipresidentiaalinentasavalta. Ranskan nykyinen,viidennen tasavallanperustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä vuonna 1958. Perustuslaki vahvistipresidentin ja ministereiden valta-asemaa parlamenttiin nähden. Presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Hän vahvistaa lait, nimittääpääministerin, johtaahallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Vuodesta 1962 presidentti on valittu suoraan kaksivaiheisella vaalilla.[28][58]
Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria:kansalliskokous (Assemblée Nationale) jasenaatti (Sénat). Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan kaksivaiheisellakierrosvaalitavalla viisivuotiskaudeksi. Kaksivaiheisessa vaalissa ehdokas valitaan suoraan, jos hän saa yli puolet vaalipiirin äänistä; muutoin järjestetään toinen kierros yli 12,5 prosenttia äänistä saaneiden kesken. Senaattoreja on 346, ja heidät valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Valitsijamiehinä on noin 145 000 paikallishallinnon edustajaa (grands électeurs). Järjestelmä suosii maaseutua, ja konservatiiveilla olikin enemmistö senaatissa viidennen tasavallan alusta aina syksyyn 2011.[59]. Senaatin vaaleja järjestetään joka kolmas vuosi, mutta kaikkia senaattoreita ei vaihdeta yhtaikaa.[1]
Parlamentin molemmilla kamareilla on lähes samanlainen lainsäädäntövalta, mutta jos kansalliskokous ja senaatti ovat loppuun asti erimielisiä, hallitus voi antaa asian kansalliskokouksen päätettäväksi. Hallitus voi vaikuttaa huomattavasti parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Presidentin nimittämän pääministerin on nautittava alahuoneen luottamusta, joten hän tulee yleensä suurimmasta puolueesta.[60]
Ranskan puoluekenttä on vakiintumaton, mutta se jakaantui pitkään melko tasan oikeistoon jasosialistisen puolueen (PS) ympärille muodostettuun vasemmistoon. Oikeistossa vallitseva ideologia on ollutgaullismi, jota edusti Chiracia vuonna 2002 tukemaan perustettuUnion pour un Mouvement Populaire (UMP). Kymmenenkin miljoonaa äänestäjää voi vaihtaa kantaansa vasemmiston ja oikeiston välillä sen mukaan, kuinka karismaattisia johtajia ja toimiva ohjelma niillä on.[61]
Viidennen tasavallan vakaus perustuu siihen, että presidentin tukena on parlamentin enemmistö.Vuoden 2024 parlamenttivaalien jälkeen Ranskan parlamentissa on kolme melko tasavahvaa suurta ryhmää: presidentti Macroninkeskusta-oikeisto,vasemmistolainen liitto jakansallismielinen oikeisto. Tämä on johtanut presidenttijohtoisessa viidennessä tasavallassa poliittiseen kriisiin, koska presidentin takana ei ole enää enemmistöä, ja blokit kieltäytyvät yhteistyöstä ja kompromisseista.[62]
Ranska on uudistanutasevoimiaan voimakkaasti vuodesta 2008 alkaen ja alkanut 40 vuoden tauon jälkeen osallistua aktiivisesti Naton sotilaalliseen toimintaan. Sarkozyn aikana Ranska lähentyiNatoa ja toimi aktiivisestiAfganistaninISAF-operaatiossa jaIranin ydinasekysymyksessä. Se oli keskeinen tekijäLibyaan iskeneessä kansainvälisessä yhteisössä keväällä 2011.[28]
Asevoimat jakautuu neljäänpuolustushaaraan:maavoimiin,merivoimiin,ilmavoimiin ja puolustusministeriön alaisiin poliisijoukkoihin elisantarmeihin (la Gendarmerie nationale).[1] Armeija koostuu nykyään ainoastaan palkkasotilaista, sillä yleinen asevelvollisuus lyhennettiin yhden kutsuntapäivän mittaiseksi vuonna 2001. Kokonaisvahvuus on noin 350 000 henkeä.[28]
Ylimmän tason hallintoalueita (ransk. région) on Ranskassa yhteensä 18. Manner-Ranska jakaantuu 12alueeseen. Lisäksi Korsikan aluehallinto rinnastetaan usein alueeksi. Merentakaisia alueita on viisi.[64] Alueet jakautuvat 101 numeroituundepartementtiin (département), joista 95 sijaitsee Manner-Ranskassa.[65] Departementtien numeroita käytetäänpostinumeroissa jaautojenrekisterikilvissä. Departementit koostuvat arrondissementeista (arrondissement), jotka jakautuvat kantoneiksi (cantons) ja kantonit edelleen kunniksi (communes).[66]
Siirtomaa-ajan jäljiltä Ranskaan kuuluu myös Euroopan ulkopuolisia alueita, joissa asuu 2,5 miljoonaa asukasta.[68] Merentakaisista alueistaGuadeloupe,Martinique,Ranskan Guayana,Réunion jaMayotte ovat departementteja, ja ne kuuluvatEuroopan unioniin ja käyttävät valuuttanaaneuroa. RanskanTyynenmeren territorioiden valuutta on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).[69]
Ranskan markkinahintainenbruttokansantuote on noin 3,1 biljoonaaYhdysvaltain dollaria vuonna 2024, ostovoimakorjattuna luku on noin 4,0 biljoonaa dollaria.[4] Markkinahinnoin Ranskan kansantalous on maailman viidenneksi suurin, ostovoimapariteettien mukainen sijoitus on pari pykälää alempi. Ranskan ja Britannian bruttokansantuotteet ovat varsin samankokoisia, joten se kummalla on virallisesti isompi, vaihtelee tilastolähteen ja tilastovuoden mukaan. Pienehkökin muutos punnan arvossa suhteessa euroon riittää keikauttamaan maiden sijoitukset virallisissa tilastoissa. Noin 1,7 prosenttia Ranskan bruttokansantuotteesta muodostuu maataloudesta, 18,5 prosenttia teollisuudesta ja loput lähes kahdeksankymmentä prosenttia palveluista. Ranska kuuluu maailman johtavien teollisuusmaidenG8-ryhmään jaMaailman kauppajärjestöön. Sen valuutta oneuro, joka korvasi aiemman valuutanranskan frangin.[1]
Ranskan tärkein maataloustuote on viini. Teollisuuden tärkeimpiä tuotteita ovat lentokoneet, autot, koneet, kemikaalit ja elektroniikka,[1] kuten ”Ranskan piilaakson” eliGrenoblen seudun tuottamatmikropiirit.[70] Vaikka määrätietoista yksityistämistä on harjoitettu 1990-luvun puolivälistä alkaen, valtio säätelee edelleen suurta osaa taloudellisesta toiminnasta ja omistaa osuuksia monista yrityksistä esimerkiksi pankki,-, energia-, kuljetus- ja tietoliikennealoilla.[28]
Vuoden 2008 lopulla kärjistynytfinanssikriisi ja vuonna 2009 alkanuttaantuma nosti Ranskan työttömyyden vuosina 2010 ja 2011 yli yhdeksään prosenttiin.[1] Vuonna 2010 Ranska ilmoitti käyttävänsä noin 26 miljardia euroa jaettavaksi elvytysrahanakonkurssin partaalle joutuneille yhtiöille.[71]
Viininviljelyä samppanjaa vartenChampagnen maakunnassa.
Ranska on Euroopan tärkein maataloustuottaja. Maataloudella ei ole enää entisenlaista merkitystä kansantaloudelle, mutta se muodostaa yhä suurimman osan viennistä. Ranskasta viedään esimerkiksi erilaisiaviinejä jajuustoja. Euroopan maatalouden huomattava ylituotanto on laskenut kannattavuutta myös Ranskassa, etenkinviininvalmistuksessa.[72][73]
Karjataloudessa nauta on tärkein tuotantoeläin. Luoteis-Ranskassa tuotetaan eniten maitotuotteita, kun taas Keskiylängöllä kasvatetaan enemmän lihakarjaa.[72] Myös sikoja, lampaita ja vuohia kasvatetaan.Vuohen- jalampaanmaidosta valmistetaan hienoimpia ranskalaisia juustoja, esimerkiksiRoquefort tehdään lampaanmaidosta.[78]
Palvelusektori on kasvanut nopeasti, ja useimmat uudet työpaikat ovat viime vuosina syntyneet sinne.[28] Ranskassa käy vuosittain yli 75 miljoonaa matkailijaa, ja se on maailman suosituin matkailumaa. PelkästäänEiffel-tornissa käy vuosittain 5,6 miljoonaa matkailijaa. Maassa on yleisölle avoinna 3 900 museota ja 1 500 linnaa.[79] Suosituimpia vierailukohteita ovatBretagne,Dordogne jaRanskan Riviera sekä muuProvence, ja monet matkailijat käyvät myösPariisissa.[80]
Ensimmäinen valmistunutAirbus A380 -matkustajalentokone Pariisin ilmailunäyttelyssä.
Manner-Ranskassa on vain vähän arvokkaitamineraaliesiintymiä.Rautamalmia louhittiin aikoinaan paljon, mutta sittemmin esiintymät ovat ehtyneet. Alumiinimalmia,bauksiittia, louhittiin ensimmäistä kertaaLes Baux’n pikkukylässä, jonka nimestä sana ’bauksiitti’ on johdettu.[72]
Keskiylängöltä on kaivettuydinvoimaloiden energialähteeksiuraanimalmia, mutta esiintymät ovat pieniä ja ehtymässä. Ne eivät riitä enää ydinvoimaloille, jotka tuottavat yli puolet Manner-Ranskan tarvitsemasta sähköstä. Laajoja jokivesistöjä on hyödynnetty vesivoimaloita rakentamalla.Fossiilisilla polttoaineilla tuotetaan enää noin puolet koko energiasta ja kymmenisen prosenttia sähköntuotantokapasiteetista, ja ydinvoiman ja vesivoiman kasvanut tuotanto on supistanut tuontienergian määrää.[81][1][82]
Teollisuus on keskittynyt Pariisin ympäristöön jaToulouseen, jonne on syntynyt paljon lentokone- ja avaruusteknologiaa. Toulousen ympäristössä toimiva avaruus- ja lentokoneteknologian keskusAerospace Valley työllistää 120 000 henkeä teollisuudessa ja 8500 tutkimuksessa.[83] Toulousessa toimivaAirbus on Euroopan suurin lentokonetehdas.[84]
Ranskassa on 29 640 kilometriä rautateitä ja 951 200 kilometriä maanteitä. Nopeimpia junia kutsutaan nimelläTGV (Train à Grande Vitesse), ja ne saavuttavat 320 kilometrin tuntinopeuden.[87] Suurten kaupunkien välillä on nopea ja tehokas junaverkko, mutta pienille paikkakunnille julkiset liikenneyhteydet ovat heikot.[88] Maanmoottoritieverkosto on kattava, tosin suuri osa niistä on maksullisia.
Vuonna 2021 Ranskan väkiluvuksi tilastoitiin 67 400 000, ja eurooppalaisessa Ranskassa asui 65 300 000 ihmistä.[2][3] Ranskan väestömäärä kasvoi 24 % vuosina 1975–2020. Pidemmällä ajanjaksolla Ranskan väestönkasvu on ollut monia muita Euroopan maita hitaampaa, sen väkiluku kaksinkertaistui 1820-luvulta 2020-luvulle, eli kahdessasadassa vuodessa.[90] Vuonna 2021väestötiheys oli 120 asukasta / km².[91] Väestön ikääntyminen heikentäähuoltosuhdetta.[92]
Vuonna 2021 noin kymmenen prosenttia ranskalaisista oli maahanmuuttajia (syntynyt Ranskan ulkopuolella). Luku on Euroopan keskitasoa.[93]
Ranskassa puhutaan pääasiassaranskaa, joka on perustuslain 2 §:n mukaan maan ainoa virallinen kieli.[94] Ranskaa puhutaan myösSveitsissä,Belgiassa,Monacossa jaKanadanQuebecissa. Toisena kielenä sitä puhutaan erityisesti Ranskan entisissä siirtomaavaltioissa Afrikassa.[95] Ranskaa puhuu äidinkielenään arviolta 110 miljoonaa ihmistä[96] ja 190 miljoonaa toisena kielenä.[97]
Ranskaa käytettiin 1600-luvulta 1900-luvulle diplomatian ja muun kansainvälisen toiminnan kielenä, ja se oli myös korkeakoulutetun eurooppalaisväestön työkieli, kunnesenglanti syrjäytti ranskan kansainvälisenä yleiskielenä.[98][99][100]
Perinteisiä Ranskan vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinenbretoni,Dunkerquen suunnalla puhututflaamilaismurteet, itärajan maakuntienelsassi, Perpignanin seudunkatalaani ja Biarritzin ympäristönbaski. Myös Korsikalla puhutaan omaakorsikan kieltä, joka muistuttaa enemmänitaliaa kuin ranskaa. Vähemmistökieliin on suhtauduttu kielteisesti vuosisatoja. Nykyään niitä saa kuitenkin opettaa koulussa vapaaehtoisina aineina.[94] Viime aikoina maahanmuuttajien äidinkieliä ovat esimerkiksiturkki,arabia jaberberikielet.[101]
Ranskassa valtio ja uskonto on erotettu tiukasti toisistaanlaïcité-periaatteen eli tunnustuksettomuuden mukaisesti, eikä eri uskontokuntiin kuuluvia tilastoida virallisesti. Suurin uskonto onkatolisuus, jonka tunnustajaksi itsensä ilmoittaa 51 prosenttia ranskalaisista. Noin kymmenen prosenttia käy säännöllisesti kirkossa. Itseään katolilaisina pitävien määrä on vähentynyt nopeasti 1990-luvun alun 80 prosentista. Ateistina itseään pitää nykyisin 31 prosenttia ranskalaisista.[102] Ranskassa on suurimuslimivähemmistö, koska suuri osaPohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Vuonna 2021 muslimeja oli 5 % väestöstä.Juutalaisia Ranskassa on noin 600 000.[103][91]
Koulunkäynti on maksutonta kaksivuotiaasta alkaen, ja oppivelvollisuus on voimassa 6–16-vuotiaille. Julkinen koulutusjärjestelmä on keskusjohtoinen, ja useimpia yksityiskouluja ylläpitää katolinen kirkko. Korkeakoulutuksella on pitkät perinteet, silläPariisin yliopisto on perustettu 1150. Nykyisin maassa toimii 91 julkista yliopistoa ja 175 ammatillista oppilaitosta.[28]
Vuonna 2004 tehdyssä terveysselvityksessä Ranskaa verrattiin 27 eurooppalaisen korkean elintason maan keskiarvoihin. Ranskalaisten naistenelinajanodote oli vertailuryhmän korkein 84 vuotta, kun taas miesten elinajanodote oli keskitasoa 76 vuotta. Ylipaino ja tupakointi olivat harvinaisempia kuin vertailuryhmässä, mutta alkoholin kulutus suurempaa.[104]WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Ranskassa käytetään maailman kuudenneksi eniten alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna noin 13,5 litraa aikuista kohti.[105] Vuoden 2024 raportin mukaan kulutus oli laskenut 11.3 litraan, mutta oli edelleen Euroopan keskitason (9.4 litraa aikuista kohti) yläpuolella.[106]
Vuonna 2007 arvioitiin, ettäHIV:n kantajia oli noin 0,4 prosenttia aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 140 000 henkeä.Aidsiin arvioitiin kuolleen noin 1 600 aikuista ja lasta.[107]
Ranskassa on syntynyt 49Nobel-palkittua henkilöä. Heistä 7 on saanut fysiikan, 9 kemian, kaksi taloustieteen ja 12 lääketieteen ja fysiologian palkinnon.[117] Ranskan tieteen ja filosofian kenties maineikkain hahmo onRené Descartes. LuonnontieteilijöistäLouis Pasteur on antanut nimensä maidonpastöroinnille ja luonut perustan nykyaikaiselle lääketieteelle, jaAntoine Lavoisier on nykyaikaisen kemian isä.[118]
Vuonna 2009 Ranska investoi tutkimukseen ja kehitykseen 2,02 prosenttia bruttokansantuotteestaan,[119] mikä oli hiukan yli EU:n keskiarvon.[120]
Maailman ensimmäinen julkinen elokuvaesitys pidettiin 28. joulukuuta 1895 Pariisin Grand Caféssa, jossa Antoine Lumière esitti poikiensaAugust ja Louis Lumièren elokuvia. Lumièren esittämistä elokuvista tunnetuin oliJuna saapuu asemalle. Elokuvan historian katsotaan alkaneen Lumièren veljesten esityksistä, vaikka muutkin olivat kehittäneet vastaavia tekniikoita.[143]
Lumièren esitystä oli katsomassa myösGeorges Méliès.[143] Hän oli taikateatterin johtaja ja tuli pian tunnetuksi erikoistehosteita käyttävistä elokuvistaan, kutenMatka kuuhun (1902). Lähes 14 minuutin pituinen elokuva oli liian pitkä oman aikansa mittapuulla, mutta siitä tuli silti kansainvälinen menestys. Méliès ohjasi arviolta viisisataa elokuvaa.[144] Lumièren veljesten ja Mélièsin vaikutus elokuvahistoriaan on ollut suuri. Mélièsiä pidetään useinnäytelmäelokuvan isänä,[144] kun taas Lumièren veljeksien katsotaan luoneendokumenttielokuvan. Tosin Louis Lumièren ohjaamaPuutarhuri on tiettävästi maailman ensimmäinenkomediaelokuva.[145]
Ranskanelokuva-arkisto on alansa maineikkaimpia taidelaitoksia. Sen pitkäaikainen johtaja oliHenri Langlois.[149] 1940-luvulta asti järjestettyCannesin elokuvajuhla on maailman kuuluisin elokuvajuhla ja maailman suurimpia mediatapahtumia.[150]
Ranskassa ilmestyy päivittäin lähes sata sanomalehteä.[151] Useimmat ovat yksityisomistuksessa eivätkä ole sidoksissa poliittisiin puolueisiin. Sanomalehdistä arvostetuin onLe Monde, mutta suurin levikki onRennesissä ilmestyvälläOuest-France-lehdellä. Julkisrahoitteinen radiokanava France 1 lähettää ranskankielistä ohjelmaa sekä Manner-Ranskassa että merentakaisilla alueilla. Maailmanlaajuinen ranskankielinen televisiokanava onTV5 Monde, jota rahoittavat Ranskan lisäksi Belgia, Sveitsi ja Kanada. Ranskan suurin televisiokanavaTF1 on yksityisessä omistuksessa.[151]
Ranskalainen keittiö on ranskalaisen kulttuurin suurimpia saavutuksia.[156] Päivän kolme pääateriaa ovatle petit déjeuner (aamiainen),le déjeuner (lounas) jale dîner (illallinen).[94] Tunnetuimpia ranskalaisia juustoja ovatbrie,camembert jaroquefort.[157]
Eri alueilla on tunnusomaisia ruokia: lounaisosan pataruoka oncassoulet,[158] kun taas Burgundissa syödään burgundinpataa, koillisella Lorrainen alueella on juustopiiraansaquiche,[159] ja Provencella maustetahnattapenade, pistou jaaïoli.[160]
Ranskassa järjestetään säännöllisesti useita merkittäviä urheilutapahtumia. VuosittainenRanskan ympäriajo on ammattilaismaantiepyöräilyn merkittävin kilpailu,[167] jaRanskan avoin tennisturnaus kuuluu arvostettuihingrand slam -turnauksiin.[168]Ranskan Bercy Stadionilla järjestettävä Judon Pariisin Grand Slam on myös todella suuri tapahtuma Ranskassa.
Jalkapallo on Ranskan suosituin urheilulaji, ja rekisteröityneitä pelaajia on yli 1 800 000, ja rekisteröityneitä klubeja yli 18 000.[169] Sekä Ranskan jalkapallomaajoukkue että rugby unionin maajoukkue ovat saaneet lempinimen ”Les Bleus”, joka viittaa yhtä lailla joukkueen paidan väriin kuin Ranskan trikolorilippuun.
Ranskasta on peräisin petankki eliboules, metallikuulapeli, jota on perinteisesti pelattu paljaalla maalla plataanipuiden alla.[174] Se kehitettiin Marseillessa noin vuonna 1910.[175] Myösparkour on keksitty Ranskassa 1980-luvulla. Lajin keksijä on pääasiassaDavid Belle, mutta myösSébastien Foucan on ollut mukana lajin kehittelyssä.[176]
↑Jean Poulard: The French Double executive and experience of cohabitation. Political Science Quarterly, 1990, 105. vsk, nro 2, s. 243. The Academy of Political Science.Political Science Quarterly. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
↑Cousins, R. F.: L'Arroseur Arrose Film Reference. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
↑Kovács, András Bálint: Screening Modernism: European Art Cinema, 1950–1980, s. 148. Chicago: The University Chicago Press, 2000. ISBN 0-226-45163-1Google-kirjat Viitattu 29.3.2011. (englanniksi)
↑*Gale Encyclopedia of Biography. The Gale Group Inc, 2006. Answers.com Viitattu 1.4.2011. (englanniksi)