Rannikko onmeren tai suurenjärven jamantereen raja-alue,[1] jotarantavoimat ovat aikojen saatossa muovanneet.[2] Rantaviiva on se viiva, jossa maan ja veden pinnat kohtaavat. Rantaviiva liikkuu edestakaisinaaltojenmainingin javuoroveden vaikutuksesta ja se siirtyy myös hitaasti esimerkiksimaankohoamisen vuoksi. Rantaviivan liikkumisaluetta nimitetään rannaksi.[3]
Maan ja veden raja on harvoin selväpiirteinen rantaviiva. Ranta on usein rantaviivan molemmin puolin oleva leveydeltään vaihteleva vyöhyke. Rantaviivaksi nimitetään silloin keskiyläveden aikaista maan ja veden rajakohtaa. Vuorovesirannikolla veden korkeusvaihtelu on säännöllistä jamyrskytuuli saattaa työntää vettä tavallista kauemmaksi maalle. Maapallon historian aikana merenpinnan korkeusvaihtelut ovat olleet todella suuria. Etenkinjääkaudet ovat muovanneet rannikoita. Vettä on ollutjääksi sitoutuneena niin paljon, että merenpinta on ollut yli sata metriä nykyistä alempana. Nykyinenmannerjalusta oli silloin laajalti kuivaa maata, johon jäätikkö jajoet muovasivatlaaksoja. Jään sulaessa mannerjalusta ja laaksot peittyivät vedellä. Tällaisia alueita nimitetään mantereisiksi rannikoiksi, koska niissä vallitsevat mantereisetmaan kulumismuodot. Mereisillä rannikoilla kulumis- ja kasaantumismuodot ovat rantavoimien aiheuttamia.[4]
Mereisillä rannikoilla aallokko muovaa eniten uloimpana merellä olevia maamuodostumia. Tällaisia ovat muun muassaniemenkärjet, joissa suoraan rantaa kohti liikkuva aallokko taipuu. Samalla lahden pohjukkaan etenevän aallokon voimakkuus vähenee.Lahdissa aallokon kulutus on vähäisempää, mutta toisaalta niihin kerrostuu muualta irronnutta maa-ainesta. Näin rannan mutkat pyrkivät tasoittumaan. Alavalla rannikolla aallokko lajittelee maa-aineksia. Hienointa ainesta pystyvät sitomaansuolakkokasvit jamangrovet. Rannan siirtymistä tapahtuu myös jokisuilla, jos joki tuolietettä enemmän kuin aallokko huuhtoo mereen. Joensuistossa rannansiirtyminen voi olla niin suurta, että jokisuulla sijainnutsatama onkin pian sisämaassa.[4]
Rannikon leveys voi olla useita kilometrejä. Rannikot jaetaan vyöhykkeisiin, joita ovat mesolitoraali, supralitoraali ja infralitoraali. Mesolitoraali on varsinainen rantavyöhyke, jossa maa ja meri kohtaavat alati vaihtuvassa paikassa. Sen alarajana on matalimman merenpinnan taso ja ylärajana taso, jossa merenpinta on korkeimmillaan. Merenpinnan alinta korkeutta nimitetään hydrografiseksi nollapisteeksi. Supralitoraali käsittää rannan yläpuoliset alueet eli merenpinnan korkeimmasta tasosta mantereelle päin olevan vyöhykkeen. Siellä meren vaikutus on tavallisesti välillistä eli alueella vaikuttaa meri-ilmasto. Infralitoraali on rannan alapuolinen vyöhyke, jonka ylärajana on merenpinnan matalin taso. Tällä alueella ei ole täsmällistä alarajaa, vaan se on vyöhyke, jossa aallot ja tuulet aikaansaavat virtauksia.[5]
Föhrdirannikon leveäsuiset ja pohjukkaan asti syvät lahdet ovatvuonomaisia, vajonneita jääkautisia laaksoja. Pohjois-Saksan föhrdirannikon lahdet ovat muovautuneet irtaimeen maahan jääkaudella.
Kanavarannikko eli dalmatianrannikko muodostuu, kun vuoristot sijaitsevat rannikon suuntaisesti, samoin rannikon suuntaisesti sijaitsevat saaret ovat uloimpien vuorijonojen huippuja ja saarien välissä on lahtia. Kanavarannikkoa on muun muassa Pohjois-Amerikan länsirannikolla.
Lohkorannikko on suuntautumatonta laakiota, johon poimuttuminen,siirrokset ja muuttektoniset prosessit eivät ole vaikuttaneet.
Riasrannikko syntyy, kunvuoristo sijaitsee kohtisuoraan rannikkoa vastaan; sille ovat ominaisia leveäsuiset, suppilomaiset lahdet.Espanjan luoteisrannikko on tätä tyyppiä.
Saaristorannikko on syntynyt maankohoamisen paljastaessa vedestä uusiasaaria. Suomen saaristorannikon kalliosaaret ovat jään kuluttamia.
Vuonorannikon muodot ovat jyrkkäpiirteisiä jamannerjäätikkö on muovannut sen vuoristolaaksoja elivuonoja. Vuonorannikkoa on esimerkiksiNorjassa.
Rantavoimien vaikutuksesta ovat syntyneet mereiset rannikkomuodot[2][4]
Dyynirannikon rannan suuntaiset hiekkavallit ovat tuulen kasaamia.
Floridan rannikkotyypissä aallot ovat muovanneet laguunia reunustavasta vallista saarijonon.
Rannikkovuoristojen sijainnin perusteella erotetaan atlanttinen eli poikittaisrannikko, jossa vuorijono kohtaa rannikon poikittain, ja pasifinen eli pitkittäisrannikko, jossa rannikko on vuoriston suuntainen. Riasrannikko on poikittaisrannikko ja kanavarannikko pitkittäisrannikko.[4]
Rantakerrostumien muodostuminen riippuu paikallisenmaa- jakallioperän sisällöstä sekä rantavoimien siirtämästä aineksesta. Matalien ja suojaisten lahtienkerrostuman pääosa on usein eloperäistä ainesta. Tärkeä tekijä kerrostumisessa on myös rannikon korkeusprofiili sekä vedenpinnan yläpuolella että alapuolella. Kun maan kaltevuus on yli viisiastetta, kerrostuminen on hyvin vähäistä. Tällöin myöshiekka jasora kulkeutuvat kohtiulappaa ja rannalle syntyy kivikko. Laajojen hiekkarantojen syntyminen edellyttää yleensä kaltevuudeksi 2–5 astetta ja sopivan maa-aineksen paikallaoloa.[4]
Kun tyrskyt pääsevät muovaamaan rannikkoa, syntyy usein rantakenttä. Tyypillinen rantakenttä viettää veden alla rannasta poispäin tasanteena ja jatkuu maalla hieman rantaviivan yläpuolelle muodostaen rantatörmän, joka joskus on korkeakliffi.Jyrkänparras on ulapan puolella sijaitsevan törmän reuna, johon rantakenttä päättyy. Rantakentän synnyttävät veden aallot, etenkin voimakkaat tyrskyt, jotka irrottavat maa-ainesta rantatörmästä. Veden palatessa rannalta mereen tai järveen se kuljettaa irtoainesta mukanaan. Aaltoilu siirtelee maahiukkasia myös edestakaisin jauhaen niitä hienommiksi. Rantakentän syntyyn vaikuttavat joskus myös vuorovesi jamerivirrat. Jos rantakenttä jää kuiville vedenpinnan laskiessa tai maan kohotessa, siitä muodostuu rantapenger eli rantaterassi. SuomessaItämeren muinaiset rantapenkereet ovat maankohoamisen vuoksi joutuneet korkealle ja kauaksi nykyiseen merenpintaan nähden.[4]
Kun maa vajoaa ja maaperä on helposti kuluvaa, voi rannikolle syntyä kymmenien kilometrien pituisia valleja. Ne muodostuvat aaltojen kohdatessa rannan vinosti, jolloin maa-aines kulkeutuu rannikkoa pitkin. Kun ranta muuttaa suuntaansa, saattaa niemen jatkoksi syntyä särkkä, joka sulkee taakseen laguunin. Rantavalli muodostuu, kun aallot heittävät irtoainesta ylemmäksi rannalle. Näin käy usein silloin, kun voimakas tuuli puhaltaa ulapalta rannalle. Tavallisesti irtoaineksen kulumis- ja kasautumiskohta ovat lähekkäin, mutta aineksen siirtyminen kauaskin on mahdollista. Rantapalle on kylmässä ilmastossa syntyvä rantamuodostuma. Se syntyy jääpeitteen työntäessä pakkasen lauhduttua rantaa vasten ja siirtäessä kiviä ja muuta ainesta rantatörmän juureen. Suuren ulapan rannalla tyrskyt yleensä siirtävät pallekiviä ja varsinkin hienompaa ainesta pois rannalta.[4]
Rannikonhydrologiassa on keskeistä meren suolaisten ja mantereen suolattomien virtausten kohtaaminen sekä rantavesien lähes jatkuvat liikkeet. Jokisuilla eri virtausten kohtaaminen on monimutkainen tapahtumasarja. Jos joen virtaama on vähäinen, se ei vaikuta paljoakaan vuorovesiaaltoon. Suuri virtaama sen sijaan vähentää tai muuttaa vuoroveden liikettä suistossa, voipa se estää sen kokonaankin. Joettomalla rannikolla makea vesi voi virrata kauaksi merelle kallioihin suotautuneena. Ilmiö on ominaista erityisestikarstirannikolla. Rantatasankojen pohjavedet purkautuvat lähteinä, joita on usein rantatörmien juuressa.[5]
Meren aallot muuttavat matalassa vedessä muotoaan. Aallonhuiput ovat rannan lähellä paljon korkeampia kuin ulapalla. Myös aaltojen suunta ja poikkileikkaus muuttuu.Mainingin symmetria katoaa matalassa vedessä ja maininki saattaa murtua vaahtojuovaksi, jota edeltää kohoava harjanne. Tuulen aiheuttamat myrskyaallot ja hyökyaallot sekämaanjäristyksen aikaansaamattsunamit ovat nopeita pyörteisiä erikoisvirtauksia, jotka vaikuttavat rantaa rajusti repäisyvirroillaan. Kaikista aalloista syntyy paluuvirtaus, joka voi olla rantaa vasten kohtisuora tai kääntyä sivulle.[5]
↑Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
