Raketteja käytetään muun muassa ilotulituksissa, avaruusaluksissa jaohjuksissa. Hyötykuormien laukaisuun käytettävästä raketista käytetään nimitystäkantoraketti.
Raketin laukaisu tuottaa voimakasta melua.Saturn V -raketin laukaisu tuotti 220desibelinäänenpaineen. Raketin alle pumpattiin vettäääniaaltojen absorboimiseksi, muussa tapauksessa ääniaaltojen heijastuminen olisi vahingoittanut rakettia.[1]
Rakettimoottori perustuuNewtonin kolmanteen lakiin, jonka mukaan voima aiheuttaa yhtä suuren vastavoiman. Tätä sanotaan voiman ja vastavoiman tai aktion ja reaktion laiksi. Arkielämässä tämä laki näkyy muun muassa täyteen puhalletussa ilmapallossa, joka päästetään vapaaksi. Pallo lähtee liikkeelle, koska sen suusta purkautuu kaasua ulos. Tyypillinen puhdas raketin tyyppinen reaktioilmiö on ampuma-aseen laukaistaessa syntyvärekyyli. Ampuma-ase potkaisee tuntuvasti, vaikka lähtevän luodin massa on melko pieni. Arkisesti sanottuna, raketti voidaan kuvitella kaasuhiukkasia sarjatulena ampuvaksi aseeksi.
Rakettimoottori on yleensä kemiallinen reaktiomoottori, jossa kiinteän tai nestemäisen ajoaineen palaminen polttokammiossa muuttaa ajoaineen kemiallisen energian paine- ja lämpöenergiaksi. Kuuma palamiskaasu kiihdytetään suureen nopeuteen raketin suuttimessa. Rakettimoottori kuljettaa mukanaan sekä polttoaineen että hapettimen ja on näin ollen täysin omavarainen verrattuna esimerkiksisuihkumoottoriin, joka tarvitsee ilman happea toimiakseen.
Raketteja käytetään lähinnä tutkimus, harraste, huvi- ja sotilaskäytössä.
Tutkimus- ja harrastekäytössä käytetään yleensä ohjaamattomia raketteja, jotka toimivat yleensä kiinteän ajoaineen moottorilla tai joskus hybridimoottorilla. Harrastekäytössä ovatpienoismalliraketit, joissa on vastaava moottori kuin ilotuliteraketeissa. Tutkimuskäytössä olevat raketit sisältävät hyötykuormanaan mittalaitteita, joilla voidaan tutkia raketin lentoa tai tehdä esimerkiksimikrogravitaatiokokeita.
Huvikäytössä on ilotulitusraketti, joka on samankaltainen ruutiraketti, jollaisia käytettiinKiinassa 2 200 vuotta sitten. Se on ohjaamaton laukaisun jälkeen ja räjäyttää moottorin sammuttua ilmaan viuhkan palavia rakeita, jotka muodostavat kuviota taivaalle.
Sotilaskäytössä raketteja kutsutaan ohjuksiksi, kun niissä on lentoradan ohjausjärjestelmä tai raketeiksi, kun raketti lentää laukaisun jälkeen ilman ohjausta (esimerkiksiStalinin urut jasingon ammus).
Monivaiheraketissa on monta peräkkäistä rakettia. Ensimmäinen vaihe antaa vauhtia seuraavalle, jolloin saavutetaan suurempi nopeus ja pitempi paloaika. Kantoraketeissa käytetään erityisen suuren työntövoiman antavia moottoreita ensimmäisessä vaiheessa, jotta päästään nopeasti pois ilmakehän alakerroksista, missä ilmanvastus hidastaa raketin lentoa.
Termiä raketti käytetään myös rakettimoottoreista, joita on lähinnä satelliiteissa ja avaruuslentokoneissa ja joita kutsutaan myöspropulsio- eli työntövoimajärjestelmiksi. Sellaisia ovat kemialliset, sähköiset (ionipropulsio) ja ydinpropulsiojärjestelmät.
Rakettien avulla on myös yritetty lähettää postia merten yli. Yksi kokeilijoista oli Gerhard Zucker 1930-luvulla. Tekniikka ei kuitenkaan yleistynyt.[2]
Avaruustekniikassa raketteja käytetään muun muassasatelliittien ja avaruusalusten laukaisuun avaruuteen. Tällöin kyse onkantoraketeista taiavaruussukkuloista. Nämä ovat toistaiseksi monivaiherakettejaNasan sukkuloita lukuun ottamatta kertakäyttöisiä. Avaruusluotaimen kuljettamiseen korkeammalle kiertoradalle käytetään radankorjausmoottoria. Avaruusalusten ja sukkulan asennonsäädössä käytetään pienempiä rakettimoottoreita, joita kutsutaan trustereiksi. Planeetan kiertoradalle saapumisessa käytetään vastaavaa moottoria jarrutukseen, tällöin puhutaan jarruraketista.
Rakettiteknologian uranuurtajia olivat venäläinenKonstantin Tsiolkovski (teoria 1880-luvulta lähtien), yhdysvaltalainenRobert Goddard (ensimmäinen nesteajoainetta käyttävä raketti 1920-luvulla), saksalainenHermann Oberth, ranskalainenRobert Esnault-Pelterie, neuvostoliittolainenSergei Koroljov (ensimmäinenmannertenvälinenballistinen ohjus ja satelliitti vuonna 1957, ensimmäinen miehitetty avaruusalus vuonna 1961) ja saksalainenWernher von Braun (V-2-ohjus vuonna 1942). Heidän lisäkseen ja osin paljon heitä ennen oli lukuisa joukko ruutirakettien kehittäjiä.
