Rajakerros onfysiikan, varsinkinvirtausdynamiikan termi, joka kuvaanesteen taikaasun kerrosta lähimpänä rajapintaa. Virtausnopeus aivan pinnassa on nolla, ja kasvaa siitä rajakerroksessa kohti häiritsemättömän virtauksen nopeutta. Rajakerroksen ominaisuudet riippuvat virtaavan kaasun tai nesteenviskositeetista.[1]
Tunnetuimpia rajakerroksia ovat ohut (alle 0,01 mm) kerros ilmaalentokoneen siiven pinnassa (ks.ilmanvastus), jailmakehän rajakerros, jotameteorologiassa kutsutaan myösplanetaariseksi rajakerrokseksi tai yksinkertaisestirajakerrokseksi.[2] Meren pintakerros, jossa havaitaanEkmanin spiraali, on myös rajakerros.[3]
Aerodynaamisen rajakerroksen havaitsi 1900-luvun alussa saksalainen fyysikkoLudwig Prandtl. Se on aerodynamiikan tärkeimpiä keksintöjä, sillä se selittää nesteen seassa uivan tai lentävän kappaleen kokeman vastuksen.[4]Purjekoneiden ja liikennelentokoneiden suunnittelussa kiinnitetään paljon huomiota rajakerroksenoptimointiin, jotta vastus saataisiin minimoitua. Ensinnäkin rajakerros lisää kappaleen efektiivistä poikkipinta-alaa ja siten sen kokemaa vastusta. Toisekseen virtauksenshear siiven pinnalla aiheuttaa pintakitkaa.
Reynoldsin luku määrittää rajakerroksen ominaisuuksia.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaRajakerrosWikimedia Commonsissa