Turkulainen museoraitiovaunuPerinteinen raitiovaunu kahvilana Dortmundissa Saksassa.
Perinteiset raitiovaunut ovat lyhyehköjä, usein niveltämättömiä sekä rungon läpi kulkevien akselien vuoksi korkealattiaisia. Perinteiset raitiovaunut muistuttavat monessa suhteessa enemmän linja-autoja kuin nykyaikaiset raitiovaunut. Niiden kääntösäde on tavallisesti melko lyhyt jaraideleveys pieni, jolloin niillä kyetään liikkumaan ahtaillakin katuverkoilla.
Pikaraitiovaunulla tarkoitetaan junaa, joka teknisen ratkaisunsa puolesta on nopeampi kuin tavallinen raitiovaunu, mutta kevyempi kuinmetrojuna. Yleensä kalusto soveltuu ainakin mitoituksen puolesta myös katuliikenteeseen. Kaikkia pikaraitiotiemäisiä järjestelmiä tai rataosia ei aina kutsutapikaraitiotieksi, vaan esimerkiksi vain raitiotieksi.
Duoraitiovaunuksi kutsutaan raitiovaunua, joka on varustettu erisuuruisten virroitusjännitteiden käytön mahdollistavalla laitteistolla. Tällöin duokalustolla on mahdollista ajaa sekä sähköistetyllärautatieverkolla että varsinaisella raitiotiellä.
Raitiovaunun perustavanlaatuinen ero junaan (paikallisjuna jametro) on se, että raitiovaunua ajetaan kokonaan kuljettajan varassa kuten tieliikenneajoneuvoa, kun taas junaa ajetaanliikenteenohjauksen antamien määräysten eli opasteiden mukaan kullekin junalle erikseen turvatulla kulkutieosuudella. Käytännössä siis raitioliikenteessä kuljettaja kääntää itsevaihteet ja huolehtii vaunujen pitämisestä turvallisen etäisyyden päässä toisistaan, kun junassa puolestaan tämä tehtävä kuuluu liikenteenohjaajalle kuljettajan vain ajaessa junaa liikenteenohjaajan antamien opasteiden mukaan. Tämä tekee raitiovaunulla tapahtuvan liikennöinnin raskasta raideliikennettä huomattavasti joustavammaksi ja vähemmän alttiiksi liikennehäiriöille. Toisaalta raskaan raideliikenteen etuna on suurempi linjanopeus ja suurempi kuljetuskapasiteetti.
Raitiovaunut ovat paikallisesti päästöttömiä, ja niiden käyttökustannukset jäävätlinja-autoja alemmiksi, koska niidenvierimisvastus on pieni jajarrutusenergia voidaan palauttaasähköverkkoon. Suuri kustannus raitioliikenteessä on kiskojen maahan asentaminen. Muun muassaHelsingin raitioliikennettä varten valmistetut raitiovaunut ovat olleet kalliita, mutta raitiovaunujen uskotaan kestävän puoli vuosisataa.[2] Yhdysvaltalaisen Transportation Associationin mukaan raitiovaunumaili on jopa kymmenen kertaa kalliimpi kuin linja-automaili.[3]
Heikinheimo, M.:Keksintöjen kirja Sähkö ja sen käyttö, Wsoy, Porvoo, 1934
Savolainen, Pentti O.:Sähkökulkuneuvot. Tasavirta-, vaihtovirta- ja dieselsähköveturit, raitiovaunut, johdinautot ja aukkumulaattorivaunut, Tammi, Turku, 1959
.jpg)
.jpg)
