Granit vietti lapsuutensaOulunkylässä ja käviHelsingin ruotsalaisen normaalilyseon. Hän opiskeli filosofiaaÅbo Akademissa ja suoritti lääketieteen kandidaatin tutkinnonHelsingin yliopistossa vuonna 1924 ja sai lääketieteen ja kirurgiantohtorin arvon 1927. Näköaistin tutkimuksesta kiinnostunut Granit suoritti jatko-opintoja ja toimi vierailevana tutkijana 1920- ja 1930-luvulla aikansa parhaimmissa tieteellisissä keskuksissa,Oxfordissa jaPhiladelphian Johnson Foundation -tutkimuslaitoksessa. Hänet nimitettiin vuonna 1928 ensinHelsingin yliopiston fysiologian laitoksen assistentiksi, 1929 dosentiksi ja vuonna 1937 fysiologianprofessoriksi.[1]
1930-luvun loppupuolella Granit oli jo saavuttanut huomattavan kansainvälisen maineen yhtenäsilmän javerkkokalvon johtavista tutkijoista. Tästä ovat parhaana osoituksena Granitin vuonna 1940 saatu kutsuHarvardin yliopiston professoriksi sekä samana vuonna Tukholmasta saatu kutsuKaroliinisen instituutinneurofysiologian laitoksen johtajaksi. Mainituista tarjouksista – jotka molemmat oli pantu alulle jo ennentalvisotaa – Granit valitsi Tukholman ja siirtyivälirauhan aikana jatkamaan tutkimuksiaan Ruotsiin.[1]
Tukholmaan siirryttyään Granit sai pian Ruotsin kansalaisuuden, ja vuonna 1945 hänet nimitettiin vastaperustetun Nobel-instituutin johtajaksi samalla kun hänelle laitoksen johtajana perustettiin henkilökohtainen neurofysiologian professorin virka. Mainituissa viroissa Granit pysyi eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1967 asti, mutta jatkoi vielä tämänkin jälkeen aktiivisesti tutkimuksiaan sekä toimi mm. useaan otteeseen vierailevana professorina eri puolillaYhdysvaltoja, Oxfordissa sekäBad NeuheiminMax Planck -instituutissa.[1]
Tukholmassa Granit vielä jatkoi muutamia vuosia näön fysiologian tutkimuksiaan, mutta 1940-luvun puolivälistä lähtien hän siirtyi tutkimaanlihaksiston toiminnanhermostollista säätelyä. Vaikka monet arvioitsijat ovat pitäneet Granitin ja hänen tutkimusryhmänsä saavutuksialihasten neurofysiologiassa vieläkin merkittävämpinä kuin hänen työtään silmän ja verkkokalvon toiminnan selvittämisessä, Granitin Nobelin palkinto myönnettiin kuitenkin nimenomaan hänen ”silmän primäärejä fysiologisia ja kemiallisia näköön liittyviä tapahtumasarjoja koskevista keksinnöistään”. Näistä keksinnöistä merkittävin osa oli pantu alulle 1930-luvulla Oxfordissa ja saatettu loppuun 1930-luvun lopun Suomessa, minkä jälkeen osa hänen Helsingin tutkimusryhmästään siirtyi hänen mukanaan Tukholmaan. Tätä tutkimusryhmää voi pitää ensimmäisenä suomalaisena Nobel-tason tutkimusryhmänä. Granit itse arvioi Nobelin palkinnon jakautuvan puoliksi (”fifty-fifty”) Suomen ja Ruotsin välillä.[1]
Granit saiakateemikon arvonimen Suomessa vuonna 1985.[2] Hän oli seuraavien yliopistojen kunniatohtori:
Oslo 1951
Oxford 1956 (D.Sc.)
San Marco (Lima) 1958
Santiago de Chile 1958
Bogota 1958
Hongkong 1961 (D.Sc.)
Loyola (Chicago) 1969
Pisa 1970
Gustavus Adolphus (St. Peter, Minnesota) 1981
Helsinki 1982 (filosofian)
Göttingen 1987
Åbo Akademi 1990.
Granitin mukaan on nimetty muun muassa viidessä eri suomalaisessa yliopistossa toimiva Ragnar Granit Instituutti,[3] Ragnar Granit Säätiö, Ragnar Granit Nuoren tutkijan palkinto ja Ragnar Granit Symposium.[1] Granitin synnyinpaikkakunnalla Riihimäellä avattiin 13. lokakuuta 2006Ragnar Granitin aukio, jolla nykyään vietetään vuosittainRagnarin päivää.[4]
Granitin vanhemmat olivat metsänhoitaja Arthur Wilhelm Granit ja Bertie Helena Malmberg.[5] Granit säilytti lämpimät suhteet Suomeen Tukholmaan muuttonsa jälkeenkin ja oli läpi elämänsä ylpeäsuomenruotsalaisista juuristaan. Granit palasi aina kesäisin kesäpaikkaansaKorppoon Vikminneen, jota hän piti toisena kotinaan. Hakuteoksiin hän ilmoitti asuinpaikakseen ”Tukholma ja Korppoo”.[1]
↑abcdefghIgnatius, Jaakko: ”Granit, Ragnar (1900–1991)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 266–269. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4Teoksen verkkoversio. — Granitin syntymäpaikasta on ollut epäselvyyttä. Ragnar Granitin isä, metsänhoitaja Arthur Granit työskenteli muun muassa Lapissa ja sittemmin Riihimäellä, missä Ragnar syntyi. Ragnarin lapsuudenkoti oli Oulunkylässä (tuolloinHelsingin maalaiskuntaa).Suomen väestökirjanpitoon Granitin syntymäpaikaksi on merkitty Helsingin maalaiskunta.
↑abEllonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 127–128. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
↑Education (Virtuaali-instituutin opetuksen periaatteet.) Ragnar Granit Institute. Viitattu 18.10.2016. (englanniksi)
Vilén, Timo: Ragnar Granitin Nobel-ura: Tutkimus tieteen palkinnoista ja palkintojen tieteestä. (Historiallisia tutkimuksia, 262) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISSN 0073-2559ISBN 978-952-222-422-4
