Raatimies (ruots.rådman) oli Länsi-Euroopan kaupungeissa 1100–1800-luvuilla toimineidenraatien jäsenen kutsumanimi. Raati päätti itsehallinnollisten kaupunkien asioista. Keskiajalta lähtien raatimiehet olivat kaupungin porvariston keskuudesta valittuja luottamustoimisia henkilöitä, joita oli isoissa kaupungeissa useita kymmeniä. Raadin puheenjohtajana olipormestari (heitäkin oli useita eri tehtäviä hoitamaan). 1600–1700-luvuilla Ruotsin valtakunnassa raati jakautuimaistraatiksi jaraastuvanoikeudeksi. Raastuvanoikeuden jäseninä toimivat lakimieskoulutuksen saaneetoikeusneuvosmiehet ja vailla oikeudellista koulutusta olevatkunnallisneuvosmiehet (joita pitkään nimitettiin raatimiehiksi).[1]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaRaatimiesWikimedia Commonsissa