| RN Andrea Doria | |
|---|---|
RN Andrea Doria | |
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | La Spezia,Italia |
| Kölinlasku | 24. maaliskuuta 1912 |
| Laskettu vesille | 30. maaliskuuta 1913 |
| Palveluskäyttöön | 13. kesäkuuta 1916 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1958 |
| Loppuvaihe | romutettu |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 22 956 t (standardi) 24 729 t (kuormattu) |
| Pituus | 168,96 m |
| Leveys | 28,03 m |
| Syväys | 8,58 m |
| Koneteho | 30 000 shp |
| Nopeus | 21solmua (39 km/h) |
| Miehistöä | 1 233 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 13 × 305 mm tykkiä 16 × 152 mm tykkiä 13 × 76 mm tykkiä 6 × 76 mm ilmatorjuntatykkiä 3 × 450 mmtorpedoputkea |
| Infobox OK | |
RN Andrea Doria (ital.Regia Nave Andrea Doria) oliRegia Marinan eli Italian kuningaskunnan laivastonAndrea Doria -luokantaistelulaiva molemmissa maailmansodissa.
Alus tilattiin La Spezian laivastontelakalta, missä köli laskettiin 24. maaliskuuta 1912. Alus laskettiin vesille 30. maaliskuuta 1913 ja valmistui 13. kesäkuuta 1916.[1]
Ensimmäisen maailmansodan aikanaAndrea Doria oli ainoastaan 70 operatiivista tuntia palvelusta, joista yksikään ei ollut varsinaisesti hyökkäyksellistä toimintaa[2]. Marraskuusta 1918 heinäkuuhun 1919 alus oliTarantossa ollen välillä 10. marraskuuta 1918 - 19. helmikuuta 1919Korfulla. Se lähti 4. heinäkuuta 1919Konstantinopoliin, jossa se oli tärkein ympärysvaltojen alus 9. heinäkuuta - 9. marraskuuta. Tuona aikana se teki ainoan purjehduksensa MustallamerelläSevastopoliin 24. lokakuuta - 1. marraskuuta, minkä jälkeen alus palasi Tarantoon ja edelleen huollettavaksi La Speziaan.[3]
Vuonna 1920 alus oli ainoa Italian laivaston palveluksessa ollut taistelulaiva, kun muiden alusten miehistöt oli pääosin siirretty kuljettamaanRanskastaSaksan keisarikunnan laivaston sotakorvauksena luovuttamia sotalaivoja. Alus osallistui siirtoihin marraskuusta 1920 tammikuuhun 1921 ollenFiumessa, josta käsin se valvoiRapallon sopimuksen toteuttamista. Se osallistui loukkuun jääneiden Italian laivaston alusten vapauttamiseen 24. joulukuuta, mutta alus ei käyttänyt tykistöään ennen kuin 26. joulukuuta ampuessaan kolme 76 millimetrin yhteislaukausta kapinoivaan hävittäjäEsperoon, joka vaurioitui tulituksessa pahoin. Myöhemmin samana päivänä alus tulitti D'Annunzion päämajaa ampuen alueelle kaksi kuuden tuuman kranaattia, jotka haavoittivat D'Annunziota. Kapinalliset antautuivat 31. joulukuuta.[3]
Alus osallistui 1923 Korfun operaatioon ja vieraili Espanjassa. Alus oli 16. tammikuuta 1925Lissabonissa laivastovierailulla osallistuenVasco da Gaman kuoleman 400-vuotisjuhlallisuuksiin. Palattuaan alus siirrettiin huollettavaksi La Speziaan, jonne se saapui 7. helmikuuta.[3]
KesäkuussaAndrea Doria palasi palvelukseen. Alus lähti 5. marraskuuta hävittäjälaivueen saattamanaLerokselle, koska italialaiset evakuoitaisiin Lähi-idästäSyyriassa puhjenneiden Ranskan vastaisten kahakoiden seurauksena. Alus osoittautui kuitenkin tarpeettomaksi viipyen Leroksella 12. joulukuuta saakka. Alus jatkoi rauhan ajan palvelustaan Välimerellä, kunnes se siirrettiin elokuussa 1932 Tarantossa reserviin vajaalle miehistölle.[3]
Alus lähti 26. maaliskuuta 1937 La Speziasta modernisoitavaksi Triesteen, jonne se saapui 30. maaliskuuta. Alus poistettiin palveluksesta 8. huhtikuuta siirrettäessä se TriestessäCantieri Riuniti dell'Adriaticon telakalle. Se ei palannut palvelukseen ennentoisen maailmansodan alkamista.[3]
Andrea Doria palasi 26. lokakuuta 1940 palvelukseen liitettynä 5. taistelulaivaviirikköön Tarantoson. Alus ei ollut edelleenkään täysin palveluskelpoinen Britannian kuninkaallisen laivaston ilmavoimien iskiessä Taranton laivastotukikohtaan. Se kuitenkin siirrettiin 12. marraskuuta hyökkäyksen seurauksena Napoliin ja edelleen La Speziaan, jonne se saapui 15. marraskuuta täydentämään miehistön koulutusta.[4]
Joulukuussa alus osallistui ensimmäiseen varsinaiseen operaatioonsa sodan aikana lähtiessäänVittorio Veneton kanssa merelle kohdatakseen Britannian laivastonoperaatio Excessin saattueen. Taistelulaivat eivät kuitenkaan kohdanneet saattueita, vaan ne palasivat 11. joulukuuta La Speziaan. Helmikuussa alus lähti Italian laivasto-osaston mukana merelle kohdatakseen Britannian laivastonForce H:n, joka oli matkalla tulittamaan Genovaa. Osastot eivät kuitenkaan kohdanneet toisiaan, joten italialaiset palasivat Napolin kautta La Speziaan.[4]
ElokuussaAndrea Doria palasi Tarantoon, mistä se lähti 13. helmikuuta suojatakseenBenghaziin matkannutta saattuetta M41. Se palasi satamaan seuraavana päivänä. Alus osallistui vastaavaan operaatioon M42 17.-19. joulukuuta, kun se oli kaukosuojausosastossaLittorion jaGiulio Cesaren sekä kahdenraskaan risteilijän ja kymmenenhävittäjän kanssa. Osasto kohtasi Britannian kuninkaallisen laivaston ratkaisemattomana päättyneessäensimmäisessä Syrtinlahden taistelussa.[4]
Kolme italialaista saattuetta lähti 3. tammikuuta 1942 Messinasta ja Tarantosta operaatiossa M43, jolloinAndrea Doria,Littorio jaGiulio Cesare, kaksi raskasta risteilijää ja kahdeksan hävittäjää muodostivat jälleen kaukosuojausosaston. Saattue ei kohdannut vihollista ja 5. tammikuuta alus palasi kaukosuojausosaston mukana Tarantoon. Aluksella oli jo matkan alkaessa havaittu ohjauksessa vikaa ja operaatio jäikin sen viimeiseksi ennen Italian antautumista.[4]
Maaliskuusta alkaen alus oli lähinnä ankkurissa palveluksesta poistettuna. Tähän vaikutti aluksen heikon kunnon lisäksi akuutti polttoainepula. Alus lähti 9. syyskuuta 1943 Maltalle, jossa se oli internoituna 8. kesäkuuta 1944 saakka. Alus vapautettiin lähtemään Augustaan ja Syrakusaan, mutta se pääsi palaamaan Taratoon vasta 14. maaliskuuta 1945.[5]
Sodan päätyttyäAndrea Doria siirrettiin Syrakusaan, missä se oli 13. joulukuuta saakka, jolloin sen huolto aloitettiin Tarantossa. Palvelukseen palattuaan alus palveli laivaston lippulaivana lukuun ottamatta jaksoja, jolloin lippulaivana oli sen sisaralusGiulio Cesare 10. marraskuuta 1949 - 9. joulukuuta 1950 ja 9. maaliskuuta 1951 - toukokuu 1953.[6]
Lopulta alus siirrettiin tykistön sekä muiden erikoisalojen koululaivaksi Tarantoon, kunnes se poistettiin palveluksesta 16. syyskuuta 1956. Alus poistettiin kirjanpidosta 1. marraskuuta samana vuonna. Se romutettiin La Speziassa.[6]